Raskausviikot 25-28

Liitetäänpä nämä kesälomaviikkojen viikot yhteen ryttyyn. Kesälomaviikoista olimme päivää vaille kaksi viikkoa Suomen road tripillä. Vietimme ensin juhannusta läheisten kanssa järven rannalla helteestä nauttien. Sen jälkeen löysimmekin junassa vietetyn yön jälkeen itsemme +5 asteesta Kolarista. Ilma ei koko reissun aikana kohonnut yli +12, mutta saimme me kaatosateiden väliin myös aurinkoisia hetkiä. Lapissa illat ja yöt olivat kauneinta palaa Suomesta, mutta emme me voineet sentään taaperon rytmejä niin paljon sekoittaa, että olisimme lähteneet tunturiin keskellä yötä patikoimaan. Kahden kesken olisin todellakin yrittänyt saada sen ajatuksen läpi! Siitä virisikin tuleville vuosille haave; kesävaellus yöttömän yön syleilyssä.

Unirytmit saatiin kyllä hyvin sekoitettua loman aikana ja oli turha kuvitellakaan neidin menevän ennen yhdeksää unille. Toki se näkyi myös toisessa päässä, onneksi. Eli lomamode, check.

Oloni voinen sanoa olleen varsin jees näillä viikoilla. Kun liikuimme maltilla muutenkin tuntureissa, supistelutkin pysyivät maltillisina. Tosin liitoskivut tulivat voimakkaammin esiin näillä viikoilla ja voi kuinka omaan sänkyyn kaipasinkaan. Tässä raskaudessa mua on enemmän häpyliitoksen alueelta särkenyt, kun taas neitiä odotellessa SI-nivelen alue oli kaikkein pahin. Olen saanut kuitenkin toistaiseksi paremmin nukuttua kuin ensimmäisen raskauden aikaan, kun liitoskivut ja pissahätä vaivasivat. Kyllä pissalle pitää nytkin melkein kerran yössä nousta. Se olikin kiva mökillä ravata ulkohuussissa (puskapissalla).

Viikolla 28 aloin saada aamuyöllä/aamusta pohjekramppeja, jotka oli tosi kipeitä. Venyttämällä pohjetta se meni vain enemmän juntturaan ja teki kyllä sen verran kipeetä, että huutaa olis mieleni tehnyt. Raskausviikko 27-28 taitteessa myös alkoi tulla ”väsymyskohtauksia” enemmän. Aina jonkun aktiviteetin jälkeen tarvitsin kunnon levon ja olin kokovartalokipeä. Aina puuhaillessa olo oli mitä mainioin. Reilu viikko kotona tehtiin vielä selkä vääränä lomahommia, kuten käytiin mansikoita poimimassa ja mustikkametsässä. Sen mustikkametsäreissun jälkeen olin niin kipeä sen illan, että totesin meikämandoliinin mustikat olevan just sit siinä siltä vuodelta. Henkisesti omien voimien ja kunnon rajoittuminen ja rajallisuuden myöntäminen oli itselle kaikkein rankinta, koska neitiä odotellessa painelin ihan perä pystyssä pitkin metsiä vadelmien ja mustikoiden perässä.

Kerron erikseen meidän kesälomapuuhista. Mutta se miksi kesälomalla kaikki tuntui sujuvan suhteellisen helposti, johtui varmasti pitkälti myös siitä, että mies myös lomaili. Sain levättyä useammin, koko ajan ei tarvinnut olla repeämässä yksin joka paikkaan. Voi kun aina olis yhdet ylimääräiset kädet saatavilla <3.