3-vuotiaan kehitysaskelia

Syntymäpäivät menivät ja tulivat. Kakkukuvat jääköön nyt tällä kertaa arkistojen kätköihin ja kuvitetaan tätä tekstiä synttärikuvin, joita räpsittiin elokuun kauniissa illassa.

Syntymäpäivien alla sitä tulee enemmän aina mietittyä mitä lapsi osaa. Mitkä asiat ovat vuodessa muuttuneet? Lapsillahan kehitys etenee huimaa vauhtia. Erityislapsen kehitystahti on usein toisenlainen. Toisaikaista, aaltoliikettä. Tulee vaiheita kun tuntuu, että mennään paikallaan. Ja toisinaan kehitys meneekin yli odotusten. On opittava hyväksymään, että jo opittu taito voikin kadota jonkin muun alle. Ja toisaalta saa kokea sen ylpeyden ja ilon, kun lapsi oppii uuden taidon. Taitoja, joita ei yhtäkään pidä itsestäänselvyytenä ja ”ilmaiseksi” tulleena.

Vuosi sitten sinua vielä syötettiin

Meillä on syöty lähes itsenäisesti nyt vuoden verran lusikalla. Haarukka on vähän hankala edelleen ja kovin laiskasti sitä olen myös muistanut tarjoilla. Edelleen meillä sutataan aika paljon. On kuitenkin huomattava ero sotkun määrässä syödäänkö puuroa vai jäätelöä. Jep, aterioinnin jälkeen jäätelöstä ei näy jälkeäkään, mutta puuro ja muusi sieltä ja täältä. Ja kun jo luulit löytäneeni kaikki jemmat, jostain se aina hyökkää sukanpohjaan.

Vuosi sitten liikuit vielä konttaamalla

Asia, joka on yllättänyt minut täysin. Aika tarkkaan vuosi sitten näimme ensimmäiset itsenäiset askeleet ja nyt juokset niin lujaa että minulla on mahoineni todellisia vaikeuksia pysyä perässäsi. Heinäkuun helteillä mummulan marjapuskien välissä neiti teki ekat omat kuperkeikan ja nyt niskan muljahtamista ei tarvitse jännittää enää sydän kurkussa. Juuri vasta hän on oppinut myös hyppäämään tasajalkaa kummitädin opettamana, seuraa johtajaa-leikin kautta. Hän on taidosta itsekin niin ylpeä, että toisinaan vain hypit ja hypit. Kiipeät hurjan ketterästi ylös, mutta alas luovutat helposti ja tarvitset apua, jotta jalat löytävät oikeille kohdille.

Vuosi sitten sinua piti ohjata kädestä pitäen

Tämän koen mullistavimpana, helpottavimpana ja ilahduttavimpana kehitysaskeleena. Miten uskomattomalta tuntuu kysyä vain: ”Missä sinun kengät ovat” tai ”Mene pesemään kädet” ja asia tulee ymmärretyksi ja toteutetuksi pelkällä kehoituksella. Tukiviittomat meillä ovat ensiarvoisessa asemassa kommunikaatiossa ja kuvistakin varmasti hyötyisimme. Olen kokenut niiden käyttöönoton kuitenkin jokseenkin hankalana. Laput ovat aina väärässä paikassa eivätkä ne tunnu luontevalta jatkeelta kädessä.

Vuosi sitten en pystynyt juttelemaan kanssasi

On mieletöntä pystyä keskustelemaan lapseni kanssa asioista. Pääasiassa dialogimme liittyvät ruokaan ja muihin arkisiin asioihin, mutta pystymme harjoittelemaan jo tarinallisia leikkejä. Sanoja on alkanut tipahdella. Ei nyt kovaa tahtia, mutta olet entistä kiinnostuneempi toistelemaan sanoja. On hassua, että esimerkiksi ”isi” tuntuu välillä vaikealta sanoa, mutta sitten taas ”kyykkyyn” ei tuota mitään ongelmaa.

Vuosi sitten et tullut kertomaan vessahädästäsi

Edelleen vessareissut perustuvat pitkälti rutiiniin ja käydään varmuuden vuoksi, kun edellisestä kerrasta alkaa olla monta tuntia. Viime aikoina vessatus on kuitenkin päässyt unohtumaan ja olet tullut itse kertomaan, että nyt on kiire vessaan. Potalla haluat lukea kirjoja ja hampaita pestessä pitää aina laulaa. Tämän hetken suosikki on Päivänsäde ja menninkäinen.

Vuosi sitten nukahdit itseksesi

Tämä on asia, jossa ollaan menty takapakkia ja meidän vanhempien heikko luonto väsyneinä tunteina illalla näkyy. Pinnasängystä isojen lasten sänkyyn siirtyessä kesti oman aikansa, että rauhoituit taas itseksesi. Pyörit ja puuhasit sängyssä oman aikasi ja sippasit sinne, mutta nyt sänkyyn jääminen ilman vanhemman läsnäoloa sängyn vieressä tuntuu mahdottomuudelta. Muutamia keinoja täytyy kokeilla, kuten lelujen saaminen kaappien sisälle ja pikku hiljaa kauemmaksi sängystä hivuttautuminen. En tiedä onko tässä kohti ennen uuden vauvan tuloa järkeä nähdä sitä vaivaa, jos nukutusrumba alkaa kuitenkin taas alusta. Katsotaan. Tulen kertomaan kuinka meidän käy.

Vuosi sitten en vielä oikein tiennyt millainen tyyppi olet

Persoonan ja huumorin kehittyminen on mielenkiintoista seurattavaa. Vähintään yhtä paljon mielenkiintoisia ja vaarallisia tilanteita aiheuttaa uhma ja oma tahto. Koska lihasjäntevyys on matala, esimerkiksi itkupotkuraivareissa ja holding-tilanteissa meillä on liukas silakka, josta on melkein mahdoton saada otetta. Siksi yritämme kovasti tehdä töitä ettei tulisi sellaisia tilanteita motivoimalla, kannustamalla ja kiinnittämällä huomion pois ei-tarkoituksenmukaisesta toiminnasta. Niitä karkkihyllyjen edessä tapahtuvia levytyksiä odotellessa. Osaat todella kertoa jos haluat jotain ja varsinkin ei on hyvin vahvasti läsnä. Olet kuitenkin melkoisen helposti houkuteltavissa ja taivuteltavissa.

Sinulle on muodostunut tärkeäksi aina hyvästellä ennenkö lähdet ovesta ulos (ellei ole pahat mielessä). Tykkäät auttaa kotitöissä ja olen jopa uskaltanut uskoa käsiisi Arabiat ja Marimekon keramiikat. Moottorit ja kovat äänet ovat alkaneet uudelleen jännittää enemmän. Toisten suru ja itku saa sinut kovin hämmentyneeksi ja haluat lohduttaa. Halaat usein vieraita turhan rohkeasti, mutta onneksi olet saanut takaisin vain hymyjä. Rakastat rytmiä ja tanssimista.

Vuosi sitten et osannut kertoa tarvitsevasi minua

On sydäntä kouraisevaa, kun tartut minua kaulaan lujasti ja puristat jalkasi vartaloni ympäri kaikilla voimillasi etkä halua päästää irti. Osaat tulla pyytämään syliin ja kertoa peloistasi. Osaat olla huolissasi jo iltapalapöydässä siitä, että tuleehan äiti viereen nukkumaan. Olen kuullut, että kaipaat minua toisinaan kun en ole läsnä. Eroahdistus on vanhemmallekin ahdistavaa, mutta olen kiitollinen, että olet oppinut kertomaan, milloin koet läsnäoloni tarpeelliseksi. Huojentavaa kuitenkin on, että pystyt irtaantumaan ja hakeutumaan muiden seuraan.

Katson sinua ja mietin miksi. Oi miksi koskaan luulin, että olisit elämässäni vain synkkä varjo. Rakas tyttäreni 3-vuotta. Täynnä elämää, jolla pitäisi olla samanlaiset mahdollisuudet kuin meillä kaikilla.