Kilisiya waterfalls & coffee tour

Sunnuntaina tehtiin päivätrekki banaaniplantaaseille, vesiputouksille ja tutustuttiin kahvin valmistukseen ja tehtiin sitä myös ite. Päästiin myös kuulemaan chagga heimosta (toinen Tansanian pääheimoista Maasain rinnalla) ja katsomaan minkä tyylisesti he asustelevat. Edelleenkin heimojen välillä on taistelut käynnissä ja kuultiin kyllä kovin yksipuolinen näkemys ketä on hyviksii ja ketä pahiksii.

DSC_0008

Onnellinen turre täällä moi!

Banaanipuiden katveessa

Banaanipuiden katveessa

Meillä oli pari opasta mukana ja he kerto meille kasveista ja niiden merkityksestä. Esimerkiksi Jukkapalmulla on täällä vähän henkevämpi funktio kuin pelkkä huonekasvi. Ensinnäkin se erottaa toisten plantaasit toisistaan. Esimerkiksi ensimmäisessä kuvassa näkyy Jukkapalmuaita. Riitatilanteissa Jukkapalmusta otetaan lehti ja tehdään siihen solmu. Se viedään oven taakse ja koputetaan ovea. Mikäli toinen osapuoli astuu jalallaan lehden yli se tarkoittaa ettei tulemista ole ja jos se taas otetaan käteen, on rauha syntynyt. Ei mikään vähäpätöinen juttu, koska kuulemma oikeuteenkaan ei ole asiaa ennen kuin jukkakuiskaajaa on kokeiltu.

jukkis

Kukan nimi on swahiliksi yesterday-today-tomorrow. Uloimmat kukat on eilisen kukkia, keltaiset tän päivän ja ihan keskellä on huomisen. Ne vaihtaa väri päivittäin. Tuoksu oli huumaava<3

Kukan nimi on swahiliksi yesterday-today-tomorrow. Uloimmat kukat on eilisen kukkia, keltaiset tän päivän ja ihan keskellä on huomisen. Ne vaihtaa väriä päivittäin. Tuoksu oli huumaava<3

IMG_9964

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämmönen tarttu matkalla mukaan. Ja tää on nyt sit se kameleontti:D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomiveri virtsai tällä reissulla, kun puolet autosta oli suomalaisia. Tehtiin tää retki yhdessä TVL:n tyttöjen kanssa. Se tuli halvemmaksi ja tottahan oli kiva tutustua taas uusiin ihmisiin. Ja huippu päivähän meillä olikin!=)

Suomiveri virtasi tällä reissulla, kun yli puolet autosta oli suomalaisia. Tehtiin tää retki yhdessä TVL:n tyttöjen kanssa. Se tuli halvemmaksi ja tottahan oli kiva tutustua taas uusiin ihmisiin. Ja huippu päivähän meillä olikin!=) Lisäksi mukana yks ruotsalainen, pari saksalaista ja hollantilainen.

IMG_9961

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lounaaksi Mama oli tehny ”vähän” Afrikan foodia. Siellä on keitettyä banaania, linssejä, papuja eri muodoissa, riisiä ja lihapataa. Jälkkäriks mangoja, pikkubanaaneja ja vesimeloonia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keitetty banaani maistu ihan perunalle. Ne ilmeisesti valmistetaan raa’oista banaaneista. Hyviä oli! Ja ruoka muutenkin on tosi maistuvaa eikä yhtää tulista.

Ruuan jälkeen vaihdettiin sujuvasti takapihan puolella, jossa banaanipuut oli varjostamassa pensaita, jotka tarvii lämpöä, mutta varjoa. Let’s see kuinka se juhlamokka sinne aamukahvipöytään oikein saadaan:

Kaakaopensas. Vihreät on raakoja papuja

Kaakaopensas. Vihreät on raakoja papuja

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan ite poimisin kahvipapuja pensaasta. Ja nää on niitä kypsiä. Tai ne pavut on siellä sisällä.

IMG_9962

Pavuista lingotaan kuoret pois

Lingotut pavut. Pavut ei tuoksu kahville ennenkö ne paahtaa. Ei tuoksunu oikeen miltään. Tosi liukkaita oli. Linkouksen jälkeen ne likoo kaks yötä vedessä ja sen jälkeen kaks viikkoa niidn annetaan kuivua.

Lingotut pavut. Pavut ei tuoksu kahville ennenkö ne paahtaa. Ei tuoksunu oikeen miltään. Tosi liukkaita oli. Linkouksen jälkeen ne likoo kaks yötä vedessä ja sen jälkeen kaks viikkoa niidn annetaan kuivua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paksu kuori irroitettiin pavuista tämmösellä jättimorttelilla. Nää ei ollu enää meidän papuja, kun ne meidän jäi likoomaan.

Tältä kuorien erottelu pavuista pitäis näyttää

Tältä kuorien erottelu pavuista pitäis näyttää…

IMG_9963

…Ja tältä se meikäläisellä näytti.

Sitte ne laitettiin hiilien päälle paahtumaan

Sitte ne laitettiin hiilien päälle paahtumaan

Alkaako näyttää tutulta?

ja Voala! Alkaako näyttää tutulta?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä se porisee. Eikä purut jääny pohjalle, kun ne liukes kaikki tonne. Vähän erillaista murukahvia...

Siinä se porisee. Eikä purut jääny pohjalle, kun ne liukes kaikki tonne. Vähän erillaista murukahvia…

IMG_9909

Uus tuttavuus, vastajauhettu kahvi ja ruokosokeri shottina. Hyvää oli!

Aamupäivästä käytiin tutustumassa chagga heimon luoliin ja kahvin valmistuksen jälkeen vielä pieni museokierros. Melkosen vinkee ja hauska opas siellä. Oli tainnu hörppiä banaaniolutta liikaa (myös me maisteltiin, ja oli muuten kamalaa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_9958

Chagga heimoon tutustumassa. Oltiin jossakin ehkä 10 metriä maan alla ja meidän alapuolella asui vielä heimolaisia. Luolat on alunperin tehty sotaa ja taisteluita varten

DSC_0292

IMG_9926

Kotimatkalla jäätiin väenpaljouteen jumiin. Vaalihulinoita noin kevyesti sanottuna. Täällä on ens kuussa presidentin vaalit. Yhessä kohtaa ihmiset hakkas autoakin, kun oltiin paikallaan. Oli semi kuumottavaa.

IMG_9925

IMG_9940

Tältä näytti maisemat taas takastulomatkalla. Kuvan oikealla laidalla näkyy hiekkamyrsky

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illalla jäätiin vielä kaupunkiin, kun pari meidän asunnolta lähti maanantaina ja mentiin syömään afrikkalaiseen. Kuva pirtelöiden äärestä kattoterassilta.

Haha kattokaas meikämannee. Huomasittekos mitään eroa? Mä oon oppinu muuttaan kuvien kokoa! Melkein bileiden paikka;)

After 3 weeks

IMG_9683

3 viikkoa takana, 10 edessä. Kuin kalssista sanoa, mut aika menee ihan siivillä. Kaikkialla muualla paitsi sairaalalla. Takana on 2 viikkoa pediatrisella, 1 viikko kirurgisella. Kaikki mitä on käteen jääny tässä kohtaa on enemmän ja vähemmän ei mitään. Me ei Emmin kanssa päästä oikeen edelleenkään tekeen mitään muuta kuin petaan petejä ja kuunteleen swahilinkielisiä raportteja. Yhtenä päivänä mut ja Emmi laitettiin eri päihin petaamaan petejä. Mun päässä alko lääkärinkierto (engalnninkielinen ja mukava lääkäri) ja mä aloin keskittyä siihen. Emmin piti sijata vuoteita, mutta puhtaita lakanoita ei ollut enempää. Emmi tuli kans kierrolle ja sen tule hakeen takas yks hoitaja kiukkusen olosena. Yritä siinä nyt sitten hyvässä hengessä selvittää, että ei tässä voi oikein puhtaiksi lakanoiksikaan muuttua…

Yhdessä kipsauksessa ollaan avustettu = Lääkäri sanoo vaan et pitäkää tästä ja vetäkää tuosta. Yritä siinä nyt sitten ymmärtää, että millaiseen kulmaan ja asentoon käsi on tarkotus pistää ja millainen veto tarvitaan. Täällä käytössä on pelkästään kalkkikipisit. Opiskeluaikoina harjoteltiin yks kalkkikipsaus, mut ei enempää, koska se on niin so last season. Turun ammatti-instituutille silti syvä kumarrus tässä kohtaa, muuten se olis ollut ihan uus juttu.

Emmi on ”hoitanut” myös yhden haavan = Kirurgisten taitoksien vaihto ja keittosuolalla putsaus. Täällä ei turhia kikkailla! Ja kaikki haavat on enemmän ja vähemmän tulehtuneita. Ja antibiootteja annetaan kutakuinkin puolet vähempi kuin vastaavissa tilanteissa Suomessa.

Eilen oli tikkien poistoa ja satuttiin mestoille. Ei se tekniikka näyttänyt ihan oppikirjamaiselta muutenkaan, mutta en voinu olla enää vaan hiljaa katsoa, kun hoitaja poisti jatkuvaa ommelta niin, että pinnalla olleet ompeleet menivät haavan sisälle ja taas ulos. Kerroin, että kaikki mikrobit menee sieltä kaks kuukautta sitten pestyltä iholta sinne haavaan ja uuden tulehduksen alku on valmis. ”Näin meillä tehdään, on aina tehty”. Ok.

Kirran osaston aikataulu menee kutakuinkin näin:

07.30-8.30 hoitajien kierto ja raportti (kaikki kiertää pediltä pedille)

8.30-9.30 lakanoiden vaihto, jos niitä puhtaita siis on

9-11 lääkärien kierto (välissä hoidetaan haavoja ja sen sellasia)

11-12 teetauko

12-13 lääkkeiden jako

-> odotetaan, että iltavuoro tulee 14:00

Välillä kyllä on supermukavia lääkäreitä, jotka kertoo mitä on meneillään ja oppii uusia asioita sairauksista. Ihmetyksekseni hoitajat on melkosen laiskoja ja välinpitämättömiä työtään kohtaan omalla mittapuulla. Nenää kaivetaan ja pyyhitään mekon helmaan, kännyköitä räplätään minkä ehditään, raportteja ei kuunnella, dreeniputket ja tyhjät ampullat lojuu lattialla ja sitä rataa.

Edessä olis vielä kirraa (1vk), sisätauteja (2vk), gynekologista(1vk), obstrektista (1vk) ja synnäri (2vk). Sekä se meidän kolmen viikon loma!<3 Joka viikonlopun jälkeen me ajatellaan, et nyt taas uus startti, kyllä nää työt tästä. Ens viikoks tehtiin lupaus, että mennään suoraa lääkärien mukaan ja katotaan, josko päästäis hommaan sisälle.

Vaikken huimasti oo vielä ammatillisesti kostunut tästä jaksosta, on mun maailma tosiaan avartunut jo nyt. Oon oppinut elämästä ja afrikkalaisesta (ja muista) kulttuurista. Raportilla istutaan 6 samalla ”sohvalla” ja AINA mahtuu johonkin väliin VIELÄ yksi. Perjantain rapsalla, kun istuttiin kanat orrella, niin yks aivan tuntematon hoitaja alko ihan kylmänviileesti nojaa kyynärpäällä mun polveen ja kaivaa nenää. Oli siinä suomineidolla naurussa pidättelemistä.

Torstaina lähdettiin etsimään Memorial markettia, joka on ihan tosi iso tori. Siellä myydään tavaraa, mitä mm. sieltä Suomesta on laitettu UFFin laatikoihin

Torstaina lähdettiin etsimään Memorial markettia, joka on ihan tosi iso tori. Siellä myydään tavaraa, mitä mm. sieltä Suomesta on laitettu UFFin laatikoihin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kovin oli tyhjää ja hiljaista, koska uudet tavarat tulee tiistaisin ja perjantaisin. Huhupuheiden mukaan tää mesta kyllä pursuilee tavaraa. Täytyy tulla todistamaan se joku toinen päivä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Housemate Alex from Poland

Dalla dalloissa eli minibusseissa istustaan melkein sylitysten tai naama kiinni toisen hanurissa. Ja jos kassit ei mahdu omaan syliin ne annetaan seuraavalle. Kotona ei oo niin justiina jos jonkun köntsät on jääny pyttyyn, kun pönttöjen vetävyys ei aina oo ihan high teckkii. Ja toistemme pikkupöksyjä ripustellaan sujuvasti takas narulle, kun on tuulessa tippunu.

Sähköttömyys päivisin ei ole mikään juttu. Viime viikonloppuna oli 2,5 päivää sähköt pois ja täytyy myöntää, että pikku hiljaa alko harmittaa, kun ees puhelinta ei saanu ladattua. Mutta ei siinä vielä katastrofin aineksia ollut, taskulamppu ja mahtava seura korreloi paljon! Sähköjen palautuminen ajallaan herättää jo riemunliekin rintaan. Se tarkoittaa esim. sitä, että saa kokattua!

Oon onnellinen antamisen-, saamisen- ja jakamisenilostani, joka on todennäköisesti kiitosta isosta perheestäni, jossa oli yksi vessa ja suihku, yhteiset päivälliset ja tiivis tunnelma kotisohvalla. Musta on ihanaa, että aina tänne Tansiniakotiin tullessa kaverit kysyy miten päivä on mennyt (Aivan kuin äiti aina kotiin tullessa lapsena. Ja kuinka se sillon välillä ärsytti niin paljon, mutta oli silti niin kivaa). Välillä haluis tietty olla vaan hiljaa ja omin ajatuksin, mutta yritän myös aina muistaa kuinka onnellinen oon, että mulla on nää ihmiset täällä. Me syödään ja tehdään ruokaa yhdessä ja lainataan/ otetaan toisiltamme oli se kyse sitten laturista tai avokaadosta, vessaan jonotellaan sujuvasti jalat ristissä ja saman taskulampun alla pilkotaan vihanneksia ja luetaan Lonely Planettia.

Täällä voidaan siis mainiosti. Viikonloppu meni taas aivan liian nopee, mutta kai se on vaan positiivista, että on tekemistä ja kokemista! Viime viikonvaihteessa mulla oli selittämätön 4 päivän vatsakipu ilman muita oireita ja usko meinas kyllä jo loppuu. Emmiki googletteli ja diagnosoi mulle jos jonkinlaista. Nyt kuitenkin pötsi tuntuu ihan hyvältä.

Takapihalta aukee melkosen komee näky, Kilimanjaro

Takapihalta aukee melkosen komee näky, Kilimanjaro

Perjantaina meillä oli pienet bbq partyt ja grillattiin perunaa, kasvisvartaita ja banaaneja ja illasta tuli taas Doctor’s compoundin A14 tupaten täyteen iloisia juhlivia opiskelijoita. Ilta jatkui kuinkas muutenkaan kuin Glacier’siin. Lauantaina koettiin ikimuistoinen ja ei niin happirikas dalladalla matka, kun yritettiin omatoimisesti porukalla löytää yhdet vesiputoukset. Yritykseksi jäi, koska oli vähän muuttujia. Seuraavaan kertaan. Kyllä ne vielä löytyy! Ja tänään me ollaan vietetty päivä banaaniplantaaseilla, chagga heimon historiaan tutustumassa, opettelemassa ja katsomassa kuinka kahvi tehdään ihan papujen poimimisesta alkaen ja räpiköity paratiisimaisissa maisemissa vesiputouksilla. Niistä aivan varmasti lisää:)!

IMG_9810

ReissuReijoni:)!

ReissuReijoni:)!

Sähköttömyys ja netin hitaus alkaa välillä jo käymään vähän luonnon päälle, kun tätäkin tekstiä on yritetty jo saada jos jonkin monta päivää uunista ulos. Eilenkään meillä ei ollut koko päivänä sähköä ja tänään se tuli tossa 22 paikkeilla. Kuvia olis näyttää vaikka ja kuinka, mutta se on jo aivan liikaa pyydetty näillä nopeuksilla. Tuutte sitte joulukuussa Kotkaan katsomaan! Pitää vissiin aina alkaa kuudelta jo heräileen, nii muutaman kuvan saa ladattua!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. Ja pitäkää meille peukkuja, että ens viikko sairaalalla olis parempi! 😛

Daily life

Voikohan sitä jo puhua, että täälläkin vietetään arkea. Rutiinit tuntuu ainakin löytyneen. Maanantaista perjantaihin jyskytetään osastoilla yleensä puol kasista yhden huitteille. Nyt ensimmäiset kaks viikkoa ollaan oltu pediatrisella osastolla ja viidakkorumpu pärisee, sillä emme tiedä vielä mihin me seuraavaksi mennään.

IMG_9517

IMG_9627

 

IMG_9535

IMG_9623

IMG_9626

IMG_9533

Iltapäivällä kävellään yleensä torin kautta hakemaan hedelmiä ja muita ruokatarpeita ja fiilistellään menemään. Tai sitten tullaan suorinta tietä lopen uupuneina asunnolle ja lueskeskellaan kirjoja ja ihmetellään taas mitä meidän silmät on nähnyt. Sen verran länkkärimeininkiäkin löytyy, että otettiin läheisen hotellin kuukausikortti, jossa päästään gymille ja poolille nauttimaan auringosta ja vedestä. Ja kirsikkana kakun päällä; pääsee lämpimään suihkuun!

IMG_9570

IMG_9571

IMG_9634

Täytyy todeta et ensimmäiset viikot sairaalalla ollaan oltu ihan kujalla ja yritetty vaan saada swahili-englanti-mongerruksesta jotakin selvää, mutta tänään on päässy jo vähän olevanas puuhaamaan jotain muutakin, kun kiertään raportilta raportille ja petaan petejä :D. Kohokohdiksi on muodostu vastasyntyneiden hellittely, malaria- ja HIV-testien ottaminen ja verikokeen ottaminen (neulalla ja ruiskulla :’D). Täällä ainakin pääsee luovuus valloileen!

IMG_9527

Anestesiahuone

IMG_9622

Hoitajista (ja ylipäätään paikallisista ihmisista) on vähän ristiriitainen olo. Toiset on tosi ystävällisiä ja herttasia ja toiset tuntuu kovinkin tylyiltä ja ynseiltä. Huomaa kyllä kuinka paljon he arvostavat sitä, kun yrittää puhua swahilia. Ja myös sen, että kun on nöyrä ja ystävällinen, niin yleensä myös takaisin saa hymyn ja ehkä ”läimäytyksen” kädelle 😀 Täällä pieni tuttavallinen töytäisy/ läpsäisy kuuluu kaverilliseen tervehdykseen. Kaikki kysyy ja toivottaa joka aamu ja oikeestaan joka armias väli mitä kuuluu ja huomenta ja sitä rataa. Ainakin vielä se on tuntunut supermukavalta verrattuna siihen ettei kukaan sano aamulla mitään ja jos sanoo, niin melkein murahtaa.

Täällä sairaalassa henkilökunta nauraa ja heittää huumoriksi ihan avoimesti. Se on ilmapiiriä huimasti keventävää, mutta välillä tosi hämmentävää. Ei tunnu kovin mukavalta heittää vitsiä vakavasti sairaan lapsen vuoteen äärellä, varsinkin kun kaikki kuulee kaiken. Siis koko huone, jossa on yleensä kymmenkunta vuodetta perheineen. Ja raportit ja potilasasiat käydään avoimesti kaikkien kuullen vuoteen äärellä. Eipä kai sitä paljon estämäänkään pysty, kun potilaiden sänkyjen välissä on n. 30 cm väliä.

IMG_9615

Yksi potilashuoneista. Katossa roikkuu hyttysverkot öitä varten.

Raportteja tässä on tullu kuunneltua koko sielun kyllyydestä, kun heti aamusta on yöhoitajan raportti, sitten käydään kaikkien potilaiden sängyn luona pitämässä raportti, sen jälkeen vähän pedataan petejä ja alkaa lääkärien raportti. Ja sepä menee sitte silleen, että 15 lääkäriä ja muutama hoitaja käy yks kerrallaan yhen potilaan ja pohtii isoon ääneen lapsen kohtaloa. Eipä tuntuisi musta kauheen kivalta, jos mun pienokainen joutuisi kuulemaan esimerkiksi jostakin kasvaimesta, jota ei pysty leikkaamaan tai että mun perheellä ei olis varaa maksaa enää useampia hoitopäiviä.

IMG_9523

Hoitajien toimisto, kahvihuone, potilaiden odotustila, potilaspapereiden säilytyspaikka… Ja kaikkea siltä väliltä

IMG_9529

Ja taas yhdenlaista raporttia.

Yks päivä sairaalassa maksaa 10 000 TSH (5€) ja sillä ei saa vasta kuin sängyn. Päälle tulee kaikki hoidot (= lääkkeet, kanyylit, kokeet, tutkimukset…). Esimerkiksi CT-kuva maksaa n. 100€  ja se jos joku on iso raha täällä. Esim. lääkäri tienaa n. 800 000 TSH kuukaudessa, mikä on euroissa n. 370€. Himppasen kovemmat tekijät 1-2 milj. TSH ja top level 4-5 milj. Laskekaa ite 😀 Ja miettikääs sitä. Hoitajien palkoista ja esim. asumiskustannuksista ei olla tohdittu vielä kysellä, kun ei tiietä kuinka sovelias aihe se täällä on. Muutama tosi mukava hoitaja täällä kyllä on, kenen kanssa ollaan puhuttu Suomen ja Tansanian terveydenhuollon eroavaisuuksista melko paljon. Mukava avartaa myös heidän maailmaansa.

IMG_9524

Suun kautta otettavat lääkket. Tramal on kovin kipulääke, mitä sairaalasta köytyy ja sekin on vain ja ainoastaan syöpäpotilaille.

IMG_9525

Nitriilihanskat. Tai suojakäsineet ylipäätänsä. Kuinka kova juttu se voikaan olla? No aika kova. Melkein käsistä vietiin, kun kaivettiin ekana päivänä meijän suojakäsineitä taskusta. Täällä ei oo nyt koko aikana ollut tehdaspuhtaita suojakäsineitä, steriilejä vain. Eikä niitäkään nyt kovin soveliasta ole ”turhanpäiväiseen käyttää”. Niinpä me pedataan kaikkien vuoteet samoilla hanskoilla ja vaihdetaan pissaset ja veriset lakanat uusiin. Ja miksi me vaihdetaan lakanat hanskat kädessä ja sitten verinäytepurkkja hiplitään paljain käpälin?

IMG_9661

IMG_9660

Yksi hoitaja tykästy hanskoihin niin, että päätti sitten desinfioida hanskat ja käyttää uudelleen. Parkasu meinas päästä. Ei hoitajille siis tiedoksi, että hanskat päästävät aina läpi jonkin verran ja ovat lähinnä näkyvän lian poissapitämistä varten. Desinfektio haurastuttaa hansikasta entisestään ja ne ovat kertakäyttöisiä joka tapauksessa. Käsidesistä täällä ei ole tietoakaan. Kerroin yhdelle hoitajalle, että me laitetaan käsidesiä jokaisen toimenpiteen (esim. ennen ja jälkeen suojakäsineiden laiton) välissä, jokaisen potilaan välissä ja oikeastaan joka välissä. Ensin se katto mua kun halpaa makkaraa, mutta uskos ja oli ihmeissään.

Nyt meillä on taas sähköt kotona (yleestä ne toimii joka päivä 7pm-7am) ja mennään kokkamaan avokaadopastaa. Suomessa en tykänny avokaadosta yhtään, mutta eilen söin pastaa ekaa kertaa ja voi taivas<3

Hot Springs

Eka viikko maailmalla alkaa oleen kohta taputeltu. Aamulla ei tuntunut kovin hyvältä koska eilen istuttiin meijän asunnolla iltaa ja oltiin reivaamassa paikallisessa baarissa. Mut tulossa oli aivan huippu päivä, joten eipä se enää paljon jaloissa päässä  tuntunut. Oltiin menossa porukalla hotspingsseille ja meikäläinen oli ihan pähkinöinä.

Mun Eloveenat pelasti tän aamun. Näit olis tarvinnu pakata rinkka piukkaan.

Mun Eloveenat pelasti tän aamun. Näit olis tarvinnu pakata rinkka piukkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä me startattiin meijän retki.

IMG_9598

Ja sinne me sit sovitettiin ittemme, 11 + meijän luottokuski. Ei huono.

Matka oli varmaan apauttiarallaa joku 50-60 km (ei todellista tietoa), mutta joka tapauksessa matka kesti vajaa pari tuntia suuntaansa. Kertonee vähäsen teiden kunnosta… Osa teistä on yllättävänkin hyvässä kunnossa, mut sit taas meijän viimiset kilometrit olis pitäny oikeesti mennä traktorilla. Tai ees maasturilla. Älä huoli äiti, hengissä ollaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

DSC_0036

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä rautatie on mennyt Arushaan, mutta n. 5 kk sitten oli niin kovat sateet että koko rautatie on ihan mutkalla n. 500 m matkalta. Kuvaa siitä ei oo, mutta nähtiin matkan varrella hajonnutkin pätkä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alan oleen entistä vakuuttuneempi, et Tansania oli just oikee valinta vaihtomaaksi. Täällä on niin rikas luonto etten ehkä kestä. Kuivaa ja ruskeeta, kirkasta ja vehreetä, kuumaa ja kylmää (öisin ja suihkussa).

Seuraavat kuvat ei tee oikeutta mestoille, mutta antaa ehkä jonkinlaista osviittaa maanpäällisestä paratiisista. Vesi ei ollut kuumaa mutta ihanan lämmintä se oli. Ilma oli kans mitä mainioin, n. 30 astetta. Kelpas polskii.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  DSC_0113

DSC_0099

DSC_0110

Voitteko kuulla mun Tarzan-huudon?

DSC_0103

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä valmistettiin meijän ranskikset omeletissa, noms.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oil, oil and oil

Takastulomatkalla kaameesta ryskeestä huolimatta vähintään puolet autosta nukku. Me jäätiin Emmin kanssa vähän aikasemmin kyytistä pois ja käytiin vielä ”torin” kautta hakemassa vähän vihanneksia ja mangoja. Sen jälkeen suorinta tietä hellan ääreen, kylmään suihkuun ja nyt vois jo uni maittaa (kello 20.00).

IMG_9600

Tämän päivän dinnerinä pasta + vegetables. Tää ateria makso noin 50 senttiä. NAM ja peukku.

Ei ehkä ihan periafrikkailainen viikonlopun vietto, mutta ihan täys kymppi kyllä tämmöselle muukalaiselle. Ens viikolla kerron mitä me oikein sairaalalla touhutaan ja onko se touhu mistä kotoisin.

Ps. Mulla ei oo todellakaan hajuu miks osa kuvista menee miten sattuu, mutta älkää antako sen häiritä. Ja niistä kirjotushäröistä on hajuu, mut sivuuttakaa nekin sujuvasti 😉

Kuinka Afrikka meidät syliinsä otti

Huh huh. Tänään löytyy jo vähän enemmän sanoja ja ehkä vähän positiivisempaa sävyäkin. Kotkasta lähdettiin sunnuntaina puol 3 paikkeilla. Tältä näytti silloin.

Kotoa<3

Kotoa<3

Kentällä itku silmässä :D

Kentällä itku silmässä 😀

Kaikki lennot olivat suurinpiirtein ajallaan ja kaikki meni niiden osalta tosi hyvin. Tavarat seurasivat myös kiltisti ja tarjoilutkin pelas kutakuinkin. Kilimanjaron kentällä olimme joksus puol 10 paikkeilla maanantaiaamuna.

Ihanainen reissuseurani Emmi :)

Ihanainen reissuseurani Emmi 🙂

IMG_9462

IMG_9457

IMG_9473

Kilimanjaron kenttä

Kilimanjaron kenttä

Pienen hämmennyksen vallassa siirrytiin tekeen turistiviisumihakemuksia ja sännättiin pissille. Sen jälkeen alko syyni päästääkö ne meijät maahansa. Meitä oli sairaalalta kielletty sanomasta, että ollaan tulossa harjoitteluun, koska viranomaiset ei sitä ymmärrä. No ne tietty tivas, et mihin me ollaan menossa, missä me yövytään, mikä meijän hotelli on, kuka on tää salaperäinen yhteyshenkilö, miten KCMC (meidät työharjoittelusairaala) liittyy meihin, miks me ollaan täällä lomalla niin kauan etc. Me tietty yritettiin ihan löysät housussa selitellä kaikkea maasta taivaisiin. Läpi tais loppuviimeks mennä, kun täällä ollaan!

Ekaa kertaa yritettiin jo valkosta viedä mennen tullen, kun jouduin tivaamaan vaihtorahoja viisumista, joita virkailija ei meinannut antaa mulle. Muutenkin täällä saa olla tosi tarkkana, että saa vaihtorahoja takaisin ja ettei muuten huijata hinnoissa yms. Tokihan me täällä maksetaan varmaan rutosti likaa ja enemmän kun paikalliset, mut minkäs teet.

Lentokentältä ulos päästyä meitä oli vastassa Paeivi ja Emmi- kyltillä varusteltu hymyilevä herrasmies, joka vei meidät rauhallisella ja turvallisen oloisella kyydissä Moshiin. Ensin hän toi meidät meidän asunnolle, joka on KCMC:n aidattu ja vartioitu alue, jossa majoittuu paljon vaihtareita. Sen jälkeen lähettiin käymään sairaalan toimistolla, jossa alko hillitön paperirumba ja rahojen pyöritys.

Meidän kotikatu

Meidän kotikatu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja meidän koti !

Meillä ei ollut vuokrarahoja ollenkaan dollareina vaihdettuna, joka olis pitänyt siis sittenkin olla. Aateltiin, että paikallinenkin valuutta olis heille kelvannut, mutta ei. No, laskettiin siinä sitte hetki jos toinen paljon on näin monta rahaa dollareina, ja paljon se on shillinkeinä ja paljon niit sit tarvitaan ja sitä rataa. Pankkiautomaatista sai kerrallaan nostettua max 200 000 shillinkiä ja se on euroissa n. 92€. Molemmat tehtiin siinä sitte viis nostoa ja kauhee lauma paikallisia selän takana. Pieni hiki oli otsalla. No saatiin kuin saatiinkin sen osalta kaikki kuntoon.

vähä cashii

vähä cashii

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilinen meni ihan sekavissa tunnelmissa. Oltiin molemmat tosi väsyneitä ja nälkäsiä ja ehkä jopa pienen kulttuurisokinkin vallassa. Itkeähän siinä ois kai mieli tehny, mutta hillittömät nauruthan me tästä kaikesta ollaan vasta aikaseks saatu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään on saatu jo netti ja puhelin toimimaan, haettu uudet passikuvat, tehty pientä haisteluretkeä lähinurkille, kuvattu kamelionttia ja illalla lähdetään vaihtariporulla intilaiseen syömään. Täällä on tapana mennä aina yhdessä syömään ennen jonkun lähtöä. Tosi kiva tapa etten sanois.

IMG_9501

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se on kameliontti !

Check list

Olen tivannut tutuilta (ja oikeastaan myös tuntemattomilta) oikeastaan pitkin kevättä: MITÄ IHMETTÄ SINNE AFRIKKAAN KANNATTAA PAKATA MUKAAN!?! No, nyt kun lähtöön on alle vuorokausi, pitäis kai alkaa oleen jo kuviot selvillä. Takas tullessa ehkä tällekin listalle nauretaan räkänaurua ja todetaan että mettään mentiin, lujaa.

Minut tuntevat tietävät, että oon listojen uskottu ja vannottu suurkuluttaja sekä niiden kruunaamaton kuningas. Saattaa olla että jonkinmoinen pakkomiellekin niiden suhteen on, mutta vielä tänäkin päivänä uskon, että ne on pelastaneet mut ja etenkin läheiseni suuremmilta hermoromahduksilta.
Mitäs sinne rinkan sisään sitten koitetaan sulloa? Yritän samalla vähän selittää mihin meidän lakselmat ja päätelmät perustuvat. Hinnoista puhuessani puhun vain itsestäni eli yhdestä tallaajasta.
  • Dollareita ollaan vaihdettu Suomesta käsin molemmille plikoille 300 (euroina tällä hetkellä n. 283€) = 50 dollaria turistiviisumiin, 30 dollaria kuljetukseen lentokentältä Moshiin ja ”loput ylimääräistä” kunnes saadaan nostettua paikallista valuuttaa
  • Euroja (sen verran kun on xD)
  • Kortit (Visa, euroopalainen sh-kortti, ajokortti, vakuutuskortti…)
  • Lentolippuja ei sopis unohtaa
  • Passi
  • Passikuvia 6 kpl (näitä tarvitaan harjoittelupaikkaan ja opiskelijaviisumia varten)
  • Kopiot kaikista asikirjoista (passi, vakuutukset, CV, opintorekisteriote, suosittelukirje koululta)
  • Täytettävät paperit harjoittelupaikkaan
  • Käsimatkatavarakassi (+ reppu)
  • Tietokone + laturi
  • Kamera + laturi + muistikortteja
  • Puhelin + laturi
  • vanha nokialainen + laturi (kuulemma ainoa johon voi Afrikassa luottaa)
  • Kalenteri, kynää ja paperia
  • Jotain hyvää matkalukemista (ei oo kuulemma paikalliskirjastossa suomea…) ja sanakirjan tynkää
  • Eväät!!
  • Afrikkaan ”tuliaiset”
  • Aurinkolasit
  • Työvaatteet ja -kengät
  • käsidesiä monta sataa litraa
  • hanskoja
  • Lääkkeet! (= malarianestolääkkeenä me syödään Lariamia, ripaskalääkkeet, jonkinmoinen yleisantibiootti lähinnä varmuuden vuoksi, kipulääkettä, antihistamiinia)
  • Vitamiinit ja maitohappobakteerit, saas nähdä onko apua
  • Kosteusvoidetta, Bepanthenia, Hydrocortisonia
  • Hyttysmyrkkyä
  • laastareita ja muut kenttäamputaatiovälineet (vitsivitsi)
  • Henk. koht hygieniavarustelu. Ite lähdin sille linjalle, että otan mukaan kaikki shampoot, deodorantit, hammastahnat etc. ”pullolliset”, mutta en koko kolmeksi kuukaudeksi. Ainoastaan siteet ja sen sellaiset naisten kaverit kuulemma kannattaa pakata ihan koko ajaksi mukaan, ellei halua ihan ekovaippoihin siirtyä.
  • Harjat, ponnarit
  • Kosteuspyyhkeitä
  • Sakset
  • Taskulamppu (sielläkin on kuulemma pimeää)
  • Rinkka + sen suojapussi
  • Kuoritakki, pipo ja hanskat (ihan tosi, mihin mä olinkaa menossa?)
  • lenkkarit
  • villasukat
  • neule
  • kollarit/ pitkät housut
  • släpärit/ balleriinat
  • huivi/ hattu päähän
  • Yövaatteet
  • Tukisukat lennolle
  • sortsit x 2
  • mekko
  • t-paitoja/ toppeja
  • puuvillainen pitkä paita
  • alusvaatteita x paljon
  • bikinit + pyyhe
  • Joku siistimpi vaatekerta mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan

Ja miltä tämä kaikki sitten näyttää todellisuudessa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…No tältä….

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskokaa tai älkää siellä ne on, kaikki.

 

Siis hetkinen. Kirjoitinko, että lähtöön on ALLE vuorokausi. Joo o, n. 19 tuntia ja meikäläiset nousevat KLM:n siiville ja vilkuttelevat teille terveisiä ja toivottavat ihanaa syksyä. Seuraavan kerran kuulumisia onkin tiedossa paahtavan auringon alta!

Nyt yritän pikku hiljaa alkaa himmaileen ja jätän ressaamiset herran haltuun. Vaihdan hakuna matata moodin päälle, käperryn rakkaimpani kainaloon ja annan tuulen kuljettaa! Jouluna nähdään!

Paperien ja lomakkeiden pyöritystä

Nyt viime viikkoina hyvinkin kirkkaana mielessä olevat paperinpyöritykset antaa aihetta kertoa, ettei pitkälle matkalle lähteminen ole ihan yhden kaavakkeen takana. Etenkään jos olet vaihtanut noin kuukausi sitten sukunimesi.

Listaan alle lomakkeita ja kaavakkeita, joita olen viimeisen vuoden aikana täyttänyt:

  • Hakemus kansainväliseen työssäoppimiseen (koululle). Kyamkissa haku on sekä syksyllä ja keväällä. Me täytimme viellä luokkakaverini kanssa paperisen version, mutta tätä nykyä pitäisi sähköinen versio olla toiminnassa
  • Apurahahakemuksien täyttö säätiöille ja koululle. Me haimme Otsakorpisäätiöltä apurahaa keväällä sähköisen palvelun kautta. Kesällä saimme iloisen tiedon, että matkakassaamme avustetaan! Koululle teimme sähköisen hakemuksen myöskin ja sieltä pitäisi kilahtaa myöskin roposia tilille näillä näppäimillä.
  • Hakemus työssäoppimispaikkaan, jossa CV, opintorekisteriote ja passi. Koulumme kv-koordinaattori on avustanut meitä harjoittelupaikan saamisessa. Meidän tehtäväksemme jäi kyhätä englanniksi CV, skannata opintorekisteriote in English sekä passi.
  • Passi
  • Uusi ajokortti
  • Visan hakeminen ja nimenmuutokset pankkikortteihin.
  • Uusi kela-kortti ja eurooppalainen sairaanhoitokortti (tulee automaattisesti postissa)
  • Muiden korttien muuttaminen (Hesburgerista kirjastokorttiin. Taitaa tämä olla vielä työn alla…).
  • Matkavakuutus. Kotivakuutuksemme kattaa matkatavaravakuutuksen 3 kk matkalle, mutta meidänhän reissuryökäleemme kestää 3kk JA 2 PÄIVÄÄ, joten joudun ottamaan ylimääräisen kuukauden sekä jatkuvaan matkavakuutukseeni että matkatavaroihini. Hiphei!
  • Ulkoasianministeriön matkustusilmoitus ei ole millään muotoa pakollinen, mutta koen sen melko mutkattomana, kun ollaan noinkin kauas rapakon taakse lähdössä.

Mitähän vielä. Päivitellään sitä mukaan, kun muistuu mieleen, mutta suosittelen joka tapauksessa kaikki hoitamaan aina niin hyvissä ajoin kuin mahdollista. Kiire tulee kumminkin.  Eiku.

Miksi harjoittelemaan ulkoimaille? Miksi Afrikka? Miksi Tansania?

Näihin kysymyksiin olenkin saanut jo vasta jos jonkin kerran, mutta kerrattakoon vaikka ihan itselle näitä asioita. Kirjoittamalla alkaa funtsimaan tätäkin keissiä aika paljon syvällisemmin ja pysähtyy ehkä ensimmäistä kertaa miettimään asiaa kulmat kurtussa. Niin oikeesti. Miksi mä haluan ehdoin tahdoin katsomaan köyhyyttä, altistamaan itseni tappaville taudeille ja uhmaamaan turvallisuuttani?

Muistan vieläkin elävästi kuinka toisella luokalla ala-asteella opettajani kertoi tarinaa ystävästään, joka on avustustyössä Afrikassa. Hän kertoi, kuinka ystävä tekee työtä koko sydämestään ja nautti siitä. Hänen tähtihetkiään kuitenkin oli aina paluu Suomeen, kun hän pääsi kunnon suihkuun, punasi huulet ja tunsi olevansa nainen. Kuuntelin korvat höröllä lumoutuneena. Näin viidentoista vuoden jälkeen näen silmissäni vieläkin kuinka opettaja demonstroi huulien punausta. Minäkin haluan kokea tuon.

13-vuotiaana, kun isosiskoni läksi Iso-Britanniaan työharjoitteluun, tiesin minunkin päiväni tulevan. Olen aikaisemmissa opinnoissani ollut jo tekemässä kuukauden mittaisen harjoittelun (myös Iso-Britanniassa) päiväkodissa. Kokemus oli pelkkää positiivista eikä se hidastanut haaveita uudesta harjoittelusta. Menemistäni ja mahdollisuuksiani silloin rajoitti huomattavasti alaikäisyyteni, olematon (lue nolla) matkakokemukseni ja reissuseuran puute. Ja nyt: All missions solved!

Halusin vaihtomaan olevan mahdollisimman eksoottinen yksinkertaisesti siitä syystä, että saisin maasta ja sen kulttuurista mahdollisesti paljon enemmän irti työharjoittelijana kuin tavallisena turrena. Aika näyttää ja puhukoon kokemukset puolestaan ajallaan.

Toiset moralisoivat Afrikkaan avustustöihin lähteviä trendin mukana ajelehtivina: Monta kymmentä vapaaehtoista, jotka maksavat itsensä kipeäksi päästääkseen kaaottisen satapäisen lapsilauman keskelle muutamaksi viikoksi ”opettamaan ja kasvattamaan”. Sen jälkeen ajellaan Jeepillä viikko safarilla, loikotaan pari viikkoa valkoisilla biitseillä ja syödään seepran peppua ja pikkuletit päässä himaan. Sitten voidaan sanoa, että hyväntekeväisyyttä ollaan tehty isolla kädellä ja saadaan pinssi rintaan.

African

Kuva: https://startbackpacking.wordpress.com/2013/01/15/africa-serengeti-national-park/

Elämyksien havitteleminen ei ole minusta väärin ja mielestäni kukin tehköön poluistaan oman näköisensä jos se tehdään luontoa ja kulttuuria kunnioittaen. Itse haluaisin kokea mahdollisimman todellisen Afrikan ja that’s it. Enkä tällä tarkoita sitä, että haluaisin asua savimajassa, tulla ryöstetyksi ja saada malarian.

Vaihtoehtoina koulullamme oli tarjota kontakteja Namibiasta, Malawista ja Tansaniasta. Googlailun ja haastatteluidemme perusteella viimeinen vaihtoehto kiinnosti meitä jostain syystä eniten. Tai kattokaa nyt vaikka ite!

africa-serengeti

Kuva: https://startbackpacking.wordpress.com/2013/01/15/africa-serengeti-national-park/

images

Kuva: http://www.infinitesafariadventures.com/safaris/climb_mt_kilimanjaro/

18-Sansibarin-Nungwi-Beach-Tansania

Kuva: http://www.aventura.fi/kiertomatka_tansania-safari_sansibar

Olen lukenut ja kuullut niin paljon postiivista energiaa hehkuvia tarinoita kuinka Afrikka mullistaa elämän. Etenkin asenteen elämään. Myönnän olevani niin utelias, että haluan ottaa selvää onko se totta ja miltä se tuntuu. Sen verran nössö kuitenkin olen, että ihan ”pystymettään” en lähtisi. Jos joku rahottais mun matkan esim. Marssiin, niin en varmana menisi. Tämä ei ole tuttu eikä turvallinen, mutta kuitenkin varsin mieleenpainuvaksi todettu paikka.

Huh mitä paatosta! Selittelyn makua, ainakin tekstin pituudesta päätellen… Kohta toivottavasti jorinoita on vauhdittamassa omaa kuvamateriaalia!

Moikka maailma!

Vedän keuhkot täyteen ilmaa. Suljen silmät. Kasvoilleni hiipii hymy. Koen, että elämässäni on auennut aivan uusi välilehti ja olen siitä suunnattoman onnellinen ja innoissani. Edessäni on paljon haasteita ja mahdollisuuksia, vastuuta ja oikeuksia, ylä- ja alamäkiä, iloja suruja. Olen valmis tekemään parhaani niin vaimona, sisarena, tyttärenä, ystävänä, hoitajana, työkaverina ja opiskelijana. Ja toivottavasti aina täysin omana itsenäni.

Vuosi sitten hektinen, mutta tutun turvallinen arki sai täyskäännöksen, kun pääsimme mieheni kanssa molemmat opiskelemaan kotikonnuiltamme 300 km päähän Kymenlaaksoon. Lopetin työni ambulanssissa ja lähdin jatko-opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Heti viime syksynä otin asiakseni alkaa selvittelemään mahdollisuutta vaihtoon. Nyt ollaan siinä pisteessä, että aika tarkkaan kahden viikon päästä starttaa yksi elämäni jännittävimmistä matkoista. Pakkaamme luokkakaverini kanssa rinkat ja lähdemme ottamaan Tansaniaan selvää, kuinka siellä maailma makaa.

Ensisijaisesti kirjoitan päiväkirjamuotoista pienen pientä blogiani läheisilleni, jotta he pysyisivät jokseenkin kartalla kommelluksistamme ja pystyisivät elämään omaa arkeaan hieman huijentuneemmin. Tämä on ihka ensimmäinen blogini ja minut tuntevat saattavat jopa hämmentyä, että olen saanut tämän edes itsenäisesti kyhättyä. Malttia ja ymmärrystä silti vaaditaan ruutujen toisella puolella, koska täällä toisessa päässä tekniikka ja sähkövempeleet eivät ole koskaan olleet omalla mukavuusalueella. Mikäli tänne kuitenkin ajautuu syystä tai kolmannesta myös tuntemattomia, tervetuloa seuraamaan seikkailuja niin läheltä kuin kaukaa!

1 2