Ne joilla on varaa kuluttaa, niin kannustan nyt jos koskaan siihen. Sitä suomalaiset yritykset tarvitsevat. Kuluttaminen palveluihin lisää työpaikkoja, alueiden elävyyttä ja tuo veroeuroja kuntien kassoihin. Ja sitä sekä jokainen yritys että kunta tarvitsee. Niiden avulla pidetään kunia elinvoimaisena ja mahdollistetaan kivoja asioita tulotasosta riippumatta ja kehitetään esim. leikkupuistojen, kirjastojen ja viheralueiden viihtyvyyttä.
Samaan aikaan ymmärrän tosi hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta kuluttaa ja silti olisi ihana tehdä kivoja ja arjestä poikkeavia kesälomapuuhia. Kokosin listan, joka toivottavasti inspiroi löytämään omalle perheelle kivoja juttuja kesäksi edullisesti.
Viime kesänä Fölin vesibussilla Ruissaloon kesäteatteriin
Mitä tehdä perheen kanssa edullisesti?
Pyöräretkiä eri teemoilla (esim. jokaisen kaupunginosan leikkipuistoon, eri uimarannoille, museoihin, luontopoluille, eri kauppoihin, joista voi hakea jätskin…)
Bussilla ihan minne vaan tavallisesta poikkeavaa paikkaan
Veneretki vesibussilla – Fölin vesibussi maksaa yhtä paljon kuin bussilippu ja mukaan saa myös pyörän, jos se vain mahtuu mukaan. Turusta jokirannasta pääsee Ruissaloon vesibussilla, jonne voi tehdä retken piknikille, uimaan tai vaikkapa kesäteatteriin ja pitsalle.
Uimaan tutuille ja tuntemattomille rannoille.
Kesäretki omalle lähipuutarhalle ihastelemaan kesäkukkia ja istuttaa parvekkeelle, terassille tai muulle vastaavalle oman kukan, josta lapsi saa pitää huolta.
Puutarha- ja kasvimaahommia ja jossei ole omaa puutarhaa, niin esimerkiksi parvekkeella voi istutaa ämpärissä perunaa tai kasvatussäkissä vaikkapa tomaatteja, kurkkuja ja chilejä
Vadelma- ja mustikkametsään, ja jos kanttarellit on yhtä aikaisessa kuin viime vuonna, niin heinäkuussa pääsee jo niitäkin poimimaan. Jossei sinulla ole mitään hajua, mistä voisi lähelläsi löytyä apajia, niin kannattaa ladata esim. Satokausi-sovellus
Retki mansikkamaalle – pääsee työn syrjään kiinni, saa yhteistä aikaa, saa luvan kanssa vetää vähän kuormasta ja palkintona esim. yhdessä leivottu mansikka-kakku.
Leffailta ulkona, esim. viltin päälle tai trampoliinille leffapesä
Kaupunkilaiset päiväretkelle maalle ja maalaiset päiväretkelle kaupunkiin. Kaupunkilaiset voivat lähteä esim. kotieläinpihalle ja maalaiset museoon tai metrolla jätskille.
Leikkipuistokiertue. Kerroin somessa omat leikkipuistosuosikit Suomessa ja kommenttikentässä on valtava määrä lisää suosituksia. Kannattaa napata sieltä inspiraatiota.
Ruuanlaitto nuotiolla. Voi aloittaa ihan makkaranpaistosta tai hodarien teosta ja sitten alkaa laajentaa kokkailua, kun varmuus kasvaa. Huomioi, ettei koskaa avotulta metsäpalovaroituksen aikana
Tutki oman ja naapurikunnan tapahtumakalenteri – usein kunnat ja kaupungit järjestää ilmaista tai tosi edullista tekemistä lapsille ja nuorille. Esim. Salon iltatori on tapahtuma, jossa pääsee näkemään upeita esiintyjiä ilmaiseksi.
Avaruuspuisto Väisälässä järjestetään avaruudesta kiinnostuneille ohjelmaa edullisesti ja esim. leffanäytöksiä. Avaruuspuisto Väisälä löytyy Tuorlasta Kaarinasta, joka on kaunis miljööltään esim. eväiden syöntiin ja löytyy myös hyvä lounas. Lisäksi alueella pieni luontopolku ja kesäisin lampaita laiduntanut alueella.
Arboretumit, esim. Piikkiössä Yltöinen on aivan upea alppiruusujen kukinnan aikaan alkukesästä eikä maksa mitään.
Pyöräretki jätskille, esim. somessa yksi seuraaja kertoi, että lapset odottaa pyöräretkeä Biltemaan , koska siellä on halvimmat pehmikset. Ei se siis vaadi kaupungin fancyimpää terassia.
Yökylään kaverille tai esim. sisaruksen luokse – siskonpeti lattialle ja yhdessä kokkaamista, lautapelien pelaamista ja kirjojen lukemista.
Lainaa kirjastosta välineitä. Suuressa osassa kirjastoja lainataan monenlaisia pelivälineitä SUP-laudoista minigolf-välineisiin. Kannattaa tsekata oman kirjastonsa valikoima.
Onko vähän jännittävä kesäretkikohde mennä varuskuntaan Sotkuun piispamunkeille? Siviilitkin pääsee vierailulle, mutta katso vierailuajat etukäteen.
Junalla viereiseen kaupunkiin – ei tarvitse lähteä Eurooppaan, kun vaikkapa Turusta Saloon tai Tampereelle on elämyksellistä, jos junassa ei ole koskaan matkustanut.
Suurin osa lossimatkoista ei maksa mitään, eli esim. Saariston rengastiellä pääsee saaristotunnelmaan ja autolla pidemmän Saariston rengastien pystyy kiertämään autolla. Pienemmän rengastien olemmekin menneet siskoni kanssa pyörillä keskimmäisen ja kuopuksen kanssa heidän ollessaan 1- ja 3-vuotiaat.
Pöytyän Yläneen kirjastosta voi lainata esim. SUP-laudan
Tästä varmasti löytyy jokaiselle jotakin poimittavaksi ja sovellettavaksi oman perheen kanssa. Yksi idea on suunnitella kesää on esim. lasten kanssa käydä läpi nämä ideat ja sanoa, että kaikki saa valita yhden tai kaksi asiaa listalta, jotka toivoisivat toteutuvan. Sitten kalenteroitte asiat, jolloin elokuun alussa ei ole sellainen olo, että mitään ei tullut tehtyä.
Viikonloppuna juhlittiin meillä siskoni tulevaa vauvaa baby showereiden eli vauvajuhlien merkeissä. Erilaisia tapoja koota brunssipöytä on vuosien varrella ollut jos ja minkälaista. Toisinaan kaikki on tuoneet pöytään jotain, joskus joku on hoitanut brunssin ja kustannukset on jaettu. Tällä kertaa mentiin tällaisella hybridimallilla: Etukäteen sai sanoa, jos halusi leipoa itse joitain ja se oli hänen osuus tarjoilujen kustannuksiin liittyen. Sitten loput tarjottavat hankin minä (pois lukien sisko toi vielä tullessaan tuoreet croisantit ja hapanjuurileivän) ja kustannukset jaettiin loppujen kanssa. Tämä oli minusta oikesti tosi kiva – saatiin aivan superhyviä leipomuksia, jotka maksaisi leipomosta ostettaessa valtavasti ja sitten muiden tarjottavien osuus jakautui tasaisesti. Nyyttäriperiaate on kyllä ihan kiva, mutta usein se menee vähän niin, että kustannukset jakautuu epätasaisesti.
En ole varmasti ainoa, joka on kerran jos toisen miettinyt, kuinka paljon tarvitaan brunssille ruokaa. On olemassa erilaisia taulukkoja paljonko pitää varata ruokaa henkilöä kohden, mutta silti tarjoilujen riittävyyden miettiminen on aina tosi vaikeaa. Tuntuisi inhottvalta että ihmisillä jäisi nälkä, mutta usein siinä käy niin, että meillä jää juhlista ihan hirveästi ruokaa yli. No rääppiäiset on kyllä best, mutta on myös asioita kuten salaatti, jotka ei varsinaisesti parane vanhetessaan. Tällä kertaa tuntui, että kerrankin juhlissa oli sopiva määrä ruokaa. Vähän jäi jotain närpittävää vielä, mutta ei mitään isoja määriä. Nyt kun vielä on siis muistissa, niin talletanpa tännekin muistiin kuinka paljon meni ruokaa 10 henkilön brunssiin.
Alkumaljat
Alkumaljaksi oli tarjolla mangomimosat. Jos olisin ehtinyt, olisin tehnyt vielä basilikasiirapin tähän, mutta oli tosi kiva ja vähän erilainen perinteiseen mimosaan verrattuna.
1 plo alkoholitonta kuohuviiniä (itse suosin kuivaa, mutta tässä ei ole niin kovasti väliä)
Noin 1dl Bonne mangososetta (tämä on juoksevampaa kuin vauvoille tarkoitetut soseet)
Noin 1 dl tuoremehua (samaa, jota tarjolla muutenkin)
Leipä & höysteet
1 hapanjuurileipä
10 croisanttia (näitä jäi yli melko paljon – olisi voinut jättää kokonaan pois ja/tai ottaa esim. vielä toisen hapanjuurileivän. Nyt leipää jäi yksi siivu)
n. 100 g voita
N. 200 g itse maustettu tuorejuustoa (maustamaton tuorejuusto, oliiviöljy, sormisuolaa, 1 valkosipulinkynsi, noin 1/2 dl tuoretta basilikaa)
150 g juustoa
1 kurkku (tästä meni reilu puolet)
1 paprika
3 tomaattia
Kasvispiirakka
Yksi vieraista toi tämän eli määristä ei tietoa, mutta sitä oli uunipellillinen ja siitä jäi yli noin 1/3 peltiä
Pinaatti-vihersalaatti
1 purjon valkoinen osa (tosi pieni)
1 pss pakasteherneitä
n. 100g babypinaattia
n. 150 g jääsalaattia
500 g vihreää parsaa
(Nyt ei ollut, mutta feta ja pähkinät olisi sopinut tähän kyllä vielä täydellisesti)
Jugurttikastike
1 dl Turkkilaista jugurttia
3 rkl raejuustoa
Sitruunamehua
Sormisuolaa
1 nippu lehtipersilijaa (osan tästä jätin koristeeksi salaatin päälle)
Kourallinen basilikaa
Puolukkatuorepuuro
Tuorepuuro ylipäänsä on musta mainio aamupala-/brunssieväs, koska tän voi tehdä etukäteen ja sen saa näyttämään kivalta laittamalla kivoihin kuppeihin ja koristelemalla nätisti. Raahasin valmiiksi tehdyn tuorepuuron myös esim. viime keväänä siskon polttareihin saareen!
En tullut yhtään laskeneeksi aineita, mutta valmista tuorepuuroa oli noin 60g henkilöä kohden. Jos on vaikea arvioida määriä niin itse tein tuorepuuron sellaiseen 1kg jugurttipurkkiin ja siitä oli noin 3/4 täynn.
Tässä oli tällä kertaa:
Kaurahiutaleita
Kauramaitoa
Vanilijasoijajugurttia
Pakastepuolukoita
30 kpl Pensasmustikoita koristeeksi
Makeat
Makeita juttuja tulee usein brunssille vähän liikaa tai itse ainakin kaipaa mielummin suolaisia juttuja kuin makeita. Nyt oli tosi hyvä balanssi – kaksi tosi erilaista kakkua ja hedelmälautanen.
Hedelmälautanen
5 kiiviä
5 passionhedelmää
1 rasia (500g) tummia rypäleitä
10 mansikkaa
Biscoff-porkkanakakku, josta jäi yli noin puolet.
Lemoncurd britakakku, josta jäi yli noin 1/3. Tein tämän kahteen irtopohjavuokaan – toinen halkaisijaltaan 23 cm ja toinen 21 cm. Teen tästä vielä ihan oman reseptinsä.
Juomat
1 litra tuoremehua
1 litra simaa (vapun ulkopuolella ottaisin esim. 1 litra omenamehua ja 1 litra oppelsiinimehua)
Vettä
Kahvia (meni noin 1,5 täyttä pannullista)
Teetä
Siinä se! Tältä näytti nämä baby showereiden tarjoilut tällä kertaa. Suolaisen ja makean määrät oli mielestäni hyvässä balanssissa ja kun mietin olisiko pitänyt olla jotain pikkuleipiä tai muita vastaavia ”pikkumakeita”, niin en ainakaan itse jäänyt yhtään kaipaamaan. Jos haluaisi nyt jostain syystä runsastuttaa vielä tarjontaa, niin tekisin esim. toisen erilaisen salaatin. Mutta tämä oli ehdottomasti riittävä.
Toivottavasti tämä helpottaa brunssitarjoilujen menekin laskemista. Josko vaikka hävikkiäkin taklattaisiin samalla. Iloa juhlien järjestelyyn. Meillä on seuraavat kolmen viikon päästä, kun juhlitaan kuopuksen 5v. synttäreitä.
Olin viikonloppuna yksin kolmen lapsen kanssa teatterissa. Meidän lapset on (4-9-vuotiaita). Jos teillä on neurotyypilliset lapset, niin varmasti ajattelette, ettei tämä ole mikään juttu lähteä sen ikäisten kanssa teatteriin. Mutta meillä esikoinen on jo ollut pitkään eniten valvontaa ja monella tapaa eniten tukeakin tarvitseva lapsista. On ehkä vaikea ymmärtää kokonaisuutta, mutta saa ehkä hiukan kiinni siitä, ettei ikä kerro kaikkea. Nyt teatterireissulla havahduin siihen, että pikkusisarukset ottavat isosisaruksen roolia, varsinkin tällaisissa tilanteissa, kun olen ainoana aikuisena.
Perille päästessä saatiin auto parkkiin ja sanoin, että nyt ekstravarovaisuutta autosta poistuessa. Keskimmäinen totesi, että esikoinen voisi tulla hänen puoleltaan, kun hänen puolella on kävelytie. En pelännyt, että joku juoksisi holtittomasti autotielle, vaikka en pitänyt kädestä rystyset valkoisena.
Teatterin eteiseen päästessä kaikki riisui itse takkinsa ja jäivät odottamaan, että sain kaikki oiottua nätisti naulakkoon. Minulla oli pissahätä. Kuopus jäi esikoisen kanssa vessan ulkopuolelle odottamaan. Kuopus totesi, että vahtii ettei esikoinen lähde mihinkään. Tuntui tosi ristiriitaiselta. He jäivät odottelemaan eikä minun tarvinnut miettiä, mahdunko tunkeutumaan pieneen vessakoppiin kolmen muun kanssa. Vessassa käyntini aikana kukaan ei ollut karannut tai lähtenyt tutustumaan buffetin tarjontaan omin päin.
Katsomoon siirryttäessä ipanat seurasi kuin ankkaemoa eikä minun tarvinnut kävellä pää sivuttain, että voin skannata, kuka lähtee itään ja kuka länteen. Esityksen aikana syliin ei pyrkinyt enää kolmea samaan aikaan. Itse asiassa syliin ei pyrkinyt kukaan. Se oli vähän turhan haikeaa. Kukaan ei kiipeillyt mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin. No, paitsi teatterin jälkeen kerran, mut sitä ei ees lasketa.
Väliajalla tavoitettiin ystävä ja hänen jälkikasvu. Montaa järkevää sanaa ei edelleenkään ehtinyt vaihtaa, tai kun yritin, sain napakan nipistyksen käsivarteen. Seurasi tiukka keskustelu, miten puheenvuoroa pyydetään, mutta homma jatkui eikä lapsi mennyt lukkoon. Ei ollut sellainen olo, et oli suorittamassa tehtävää ja skannaamassa seuraavaa mahdollista uhkaa, joka suistaisi junan raiteilta. Meteliä ja ihmisiä oli, se ei vienyt ketään lapsista sekasortoon. Odottavan aika oli edelleen pitkä, mutta puhuttavissa.
Esityksen jälkeen ei tullut yhtään täysin tonuksetonsa lasta kannettavaksi tai täysin hallitsemattomia tunteita. Kaikki oli varsin hyvällä mielellä. Kaikki nappasi omat kevättakkinsa. Tuntui ihan laittoman helpolta eteissuoritukselta ja lähdöltä. Suojatien jälkeen heipattiin kaverit ja lapset menivät omin päin autoon. Minun tehtäväksi jäi jaella vesipullot ja välipalat.
Ennen tämä olisi ollut ihan maksimipuuhat päivälle, mutta nyt ei ollut isokaan juttu lähteä vielä sukulaissynttärijuhliin. Matkalla juteltiin teatterista ja kesälomatoiveista. Vielä tovi sitten tällaisen päivän läpivienti olisi tuntunut kuin olisi suuronnettomuuden operatiivinen johtaja, mutta nyt tuntui, että mulla oli vapaapäivä, josta en todellakaan tarvitse vapaapäivää.
Illalla onneks kaikki tuli tuttuun ja turvalliseen tyyliin kainaloon. Hitsit miten rakastankaan heitä. Olen valmis kaikkiin maailman seikkailuihin heidän kanssaan.
Kuvat on tasan kymmenen vuotta sitten meidän häämatkalta Thaimaahan ja Vietnamiin. Käsittämätöntä mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunut. Tämä on myös meidän viimeisin kaukomatka ja sitä ennen olin juuri tullut työharjoittelusta Tansaniasta. Ei ehkä ja toivottavastikaan viimeinen, vaikka ajatukseni matkustamisesta on muuttuneetkin valtavasti noiden vuosien jälkeen.
Itse asiassa luulin jo, että olen menettänyt kiinnostukseni ulkomaita kohtaan. En ole oikeastaan suuremmin vuosiin haaveillut ihan oikeasti reissuista kotimaata kauemmas. Välillä Nikon kanssa jutellaan, että minne matkustaisi vielä, jos tulisi tilaisuus, mutta ei ole tuntunut siltä, että asian eteen haluaisi edes tehdä mitään. Mietin onko ikä, elämäntilanne, maallemuutto vai lapset muuttaneet matkakuumeiluani. Vai mitä tapahtui ihmiselle, jolle aikuistuessa nimenomaan matkusaminen tuntui tosi merkitykselliseltä.
BangkokPhu Quoc
Ehkä se oli kaikki yhteensä. Elämässä ei riittänyt kapasiteettia yhtään mihinkään ylimääräiseen ja viimeiset pari vuotta meni palautuessa. Oikeastaan ajatus siitä, että olisi riipinyt reissukassaa niska limassa ja sitten olisi hyvässä lykyssä viikon tai pari kuumeisten lasten kanssa jossain bungalowissa ei suoranaisesti kutittanut vatsanpohjaa. Sillä lailla hyvällä tavalla.
Elämä muuttui viime vuonna valtavasti. Se helpottui niin monella tavalla. Lapsen 1-tyypin diabetes valvotti ja huoletti vähemmän ja lapsista kuoriutui monella tapaa fyysisesti pärjäävempiä. Moni asia helpottui ihan valtavasti. Yksin lasten kanssa ainoana vanhempana ei aiheuttanut jumalatonta stressiä, vaan oli ihanaa ja jopa leppoisaa.
Phu Quoc
Pään sisälle tuli tilaa. Fyysisesti tuli tilaa miettiä, mikä olisi kivaa. Tuli jopa niin paljon tilaa, että aloimme miettiä ystävän kanssa, että saisimmeko elvytettyä meidän vuosittaisen reissuperinteen, joka ehti siis olla kaksi vuotta ennen esikoisen syntymää. Lopulta sitten kuitenkin viikon reissu johonkin kauemmas tuntui liian isolta loikalta, kun en ollut lapsista ollut erossa yhtä yötä pidempään kuin kerran. Reissu typistyi elokuiseen road tripiin Viroon, mutta se reissu käynnisti minussa matkakuumeen!
Huomasin, että olen siinä mielessä toden totta muuttunut, että kun ennen piti päästä mahdollisimman kauas, nyt tuntuu tärkeämmältä, että on mahdollisimman lähellä. Näin aikuisten kesken kaksi yötä poissa kotoa tuntui vähintään viikolta ja kun ei ollut mitään kunnianhimoista minuuttiaikataulua, oli minulla myös reissun jälkeen palautunut olo, vaikka ajoinkin kaikki matkat. Reissussa tajusin, että en ole matkustanut koskaan minnekään yksin ja senkin haluan vielä kokea, mutta vielä enemmän olisi nyt ihana lähteä koko perheenä reissuun.
Bangkok
Suurin dilemma kuitenkin tulee siihen, että lasten kanssa reissatessa haluaisin kuitenkin helppoutta eli lämpöä ja lämpöä ei saa ihan läheltä ilman lentämistä tai kesäkuukausia. Kesän haluan ehdottomasti olla Suomessa enkä haluaisi lentää mihinkään vain viikoksi. Ylipäänsä kynnys lentää on kasvanut ihan hirveästi.
Olen lentänyt viimeksi vuonna 2018. Eli siis aikaa ennen keskimmäistä ja kuopusta. Suurin syy lentämättömyyteen ei kuitenkaan ole lapset, vaan omat arvovalinnat. En ole määrittänyt itselleni mitään limittiä, mutta jotenkin on piirtynyt sellainen viiden vuoden haamuraja. Sitten taas jos lähtisi maata pitkin lasten kanssa matkustamaan, se vaatisi enemmän aikaa. Keskimmäinen on menossa syksyllä kouluun, joten sikälikin nyt pidempi reissu olisi otollista tehdä, mutta onko siihen muuten resursseja. Pitäisi varmasti asian eteen tehdä jotakin.
No minne sitten lähtisin? Italiaa ja Ranskaa kiertämään. Tai Itävalta, Slovenia, Montenegro. Oikeastaan kyllä varmasti missä vain olisi ihmeteltävää. Mutta jonnekin missä en vielä ole koskaan ollut. Ehkä pitää ensin asettaa uomiinsa se, millainen olisi kiva reissu koko perheelle. Aikuisten matka olisi varmaan pikkuisien kylien, vuorien, ravintoloiden ja viinitilojen kiertelyä, kun taas lasten kanssa rantaa, luontoretkiä ja leikkipuistoja. Asuntoautolla matkustaminen olisi ehkä se helpoin tapa meidän jengille, tai ainakin se Suomessa reissatessa oli aivan ihanaa. En ehkä ihan vielä itsekään näen intterrailia meidän poppoolla ihan miellyttävimpänä rastina, vaikka sekin haaveissa vielä joskus on.
Jää nähtäväksi, mutta seuraavaksi pitää alkaa haaveilun sijaan miettimään konkretiaa, jotta tuumasta tulisi myös totta. Ajankohdallisesti kevät tai syksy olisi Euroopassa otollisinta aikaa ja tosiaan keskimmäisellä koulun alkaessa syksy voi olla haasteellinen usean viikon reissulle. Ja tässähän oli nyt vain tämä ulkomaanmatkahaave. Sen lisäksi on paljon paljon paikkoja Suomessa ja naapurimaissa, jossa haluan päästä käymään. Mutta mikä ihaninta – olen saanut sen matkakutkutuksen takaisin!
Kuvassa second handina on vintage nahaktakki, Samsoen villapaita 15€ ja sen alla oleva COS:n villapoolo 10€ (nahkatakki on livekirppikseltä eikä ole mukana laskuissa).
Vaatteiden ostaminen second handina on itselle niin tavallista, että välillä tajuan havahtuvani eri tilanteissa ettei se ole sitä todellakaan kaikille. Toiset ajattelee, että vaatteet on epäsiistejä, rikkinäisiä, mukana tulee luteet tai vähintäänkin jotain epäilyttävää. Toisille taas on oman vartalon mittasuhteiden vuoksi vaikea löytää käytettynä vaatteita. Esim. plussakokoisia vaatteita on paljon vähemmän saatavilla kuin S-M-akselia.
Viime vuonna mun ja satojen tuhansien muiden ihmisten elämään tuli mullistava muutos, kun liettualainen Vinted alkoi ottamaan second hand markkinoita haltuun. Tässä on todella kurja varjopuoli, sillä second hand kivijalkaliikkeitä meni nurin todella paljon. Samaan aikaan minun on todettava, että tämä on ollut itselleni todella kätevä alusta sekä myydä että ostaa pikaisesti vaatteita tarpeeseen. Toki varmasti myös jotain vähemmän tarpeeseen, mutta onneksi kulutuskäyttäytymiseni on järkevöitynyt huomattavasti kymmenen vuoden aikana.
Body 3€, shortit livekirppikseltä eikä mukana laskuissa ja Vamskon maiharit 39€
Mitä kriteerejä minulla on second hand vaatteille?
Sieltä näen myös datan, mitä ostin viime vuonna ja kuinka paljon meni pätäkkää. Laskin yhteen omat vaatteeni ja yllätyin kyllä kuinka paljon olen käyttänyt omiin vaatteisiini. Harmillisesti en tiedä kuinka paljon aiempina vuosina on mennyt, kun olen paljon enemmän ostanut uutena, vaikka toki maltillisesti. Omaan vaateideologiaan kuuluu, että pyrin ostamaan vain luonnonmateriaaleista tehtyjä vaatteita, mutta esim. mesh-kangasta ei käsittääkseni pysty tekemään luonnonmateriaaleista, joten polyesteriäkin kaapistani löytyy. Pyrin suosimaan kotimaista desingia mahdollisimman paljon, mutta ehdottomampi olen materiaalien kanssa ja valehtelisin jos väittäisin ettei vaatteeen ulkonäöllä olisi väliä.
Lisäksi vaatteiden tulee olla tosi hyvässä ja vähän käytetyssä kunnossa ja hinta ei voi olla yli puolta uuden hinnasta. Huonokuntoisiakin tuotteita voin ostaa, jos osaan korjata/ huoltaa ne itse ja hinta on poskettoman halpa. Näin kävi esimerkiksi yksien Kalevalan pronssisien korvakorujen kanssa, jotka maksoivat 7,5 euroa ja sain ne näyttämään huoltamalla uudenveroisilta. Pyrin siihen, että en osta lainkaan pikamuotia, mutta löysin esimerkiksi Nelly:n iltapuvun, joka näytti omaan silmään niin kivalta ja oli niin halpa, että päätin ostaa sen.
Nelly trendin iltapuku 9€
Kiltien villainen bleiseri 15€ (tämä esim. uutena yli 300€) ja 5 € Voglian villakangashame
Kuinka paljon ostin ja mitä kaikki maksoi?
Ostin Vintedistä myös lapsille ja puolisolle vaatteita, mutta ajattelin selkeyden vuoksi listata vain omani. Viime vuonna vaatteita tuli varmasti ostettua poikkeuksellisen paljon, koska takana on raskaus- ja imetysvuodet ja keho on muuttunut jonkin verran. Varmasti tyylikin. Myös jalkani on kasvanut tai levinnyt ja jouduin uusimaan kenkäkaappia, joka tosin ei ole vielä valmis. Tavoitteena kuitenkin on, että vaatekaappi on täytetty sellaisilla vaatteilla, jotka on kierrossa koko ajan ja pystyn mahdollisimman hyvin yhdistämään arkeen ja juhlaan.
Ostin:
9 yläosaa
2 hametta
1 arkimekon
3 juhlamekkoa
4 kengät
2 farkut
1 silkkihousut
1 treenihousut
2 korvikset
Finlaysonin t-paita 5€ ja Lindexin farkut 6€
Kaikon treenihousut 40€ ja Samsoen villapaita 15€
Mainion collegepaita 28,90€ ja R/H Studion farkut 55€
Vamskon nahkasaappaat 45€
YAS:n musta hapsumekko 35€ ja Tamariksen nilkkurit 10€
R-collectionin tikkitakki 65€
R/H Studio mesh-paita 15€ ja R-collectionin silkkihousut 50€
Laskin yhteenlasketun summan postikuluineen, koska ajattelen sen olevan realistisempi käsitys kuluista. Taulukossa olen kuitenkin eritellyt hinnat niin, että paljonko olen maksanut tuotteesta ja suluissa oleva suma on yhteenlaskettu hinta postikuluineen.
Kaikki Vintedostokset yhteenlaskettuna:
5 € (postien kanssa 9,50€) Voglia villakangashame
45€ (postien kanssa 50,94€) Vamsko nahkasaappaat
9€ (13,14€) Nelly iltapuku
15€ (19,44€) R/H Studio mesh-paita
7,50€ (11,57€) Kalevala pronssiset korvikset
40€ (45,69€) Kaiko treenihousut
28,90€ (31,05€) Mainio collegepaita
15€ (19,44€) Kiltie villa bleiseri
3€ (6,89€) Monki lappumekko
6€ (9,99€) Lindex farkut
35€ (37,45€) YAS musta hapsumekko
65€ (71,94€) R-collection tikkitakki
19€ (23,64€) Vagabond sandaalit
10€ (16,29€) Tamaris nilkkurit
8€ (14,19€) YAS pitsipaita
39€ (44,64€) Vamsko maiharit
5€ (8,94€) Finlayson t-paita
50€ (56,19€) R-collection silkkihousut
8€ (12,09€) Butonin korvikset
3€ (8,94€) Mesh body
10€ (14,19€) COS villapaita
30€ (35,19€) Muotikuu tyllihame
30€ (36,99€) & Other Stories mekko
15€ (20,39€) Samsoe villapaita
55€ (61,44€) R/H Studio farkut
YAS:n pitsipaita 8€ ja R-collectionin silkkihousut 50€ (Kuva: Sonja Siikanen)
Ja loppusumma on 680,16€! Tämä oli ehdottomasti enemmän kuin osasin kuvitella ja vähän järkytyin. Aloin kuitenkin pohtimaan vuoden ostoksiani ja siellä on paljon laadukkaita desingvaatteita ja muutamaa tuotetta lukuun ottamatta ei edes pikamuotia. Tällaiseen settiin uutena olisi mennyt varmasti aikamoinen läjä rahaa. Olisikin kiinnostavaa laskea vielä sekin, paljonko suurinpiirtein olisi lasku ollut, jos olisin nämä kaikki ostanut uutena. Kiinnostaisiko teitä kuulla?
Tuntui, että viime vuonna oikestaan oli ensimmäinen vuosi, kun meidän lapset ymmärsi joulukalenterin päälle. Nyt he ovat itse asiassa muistelleet, miten kiva kalenteri oli ja siinä oli. Tehtiin aineeton joulukalenteri, eli käytännössä tehtailtiin paperipusseihin pienet kirjeet. Niissä oli jokaiselle päivälle jokin yhteinen puuha. Paperipussit ripustettiin narulle, joka kiinnitettiin sohvan päälle. Tämä oli tosi kivan näköinen muutenkin, ihan kuin jouluinen viiri.
Joulukalenteri oli yhteinen kaikille ja jokainen sai vuorollaan ottaa pussukan. Se toimi tosi hyvin ja pidettiin kyllä tarkkaa huolta, että pysyttiin järjestyksessä kuka saa vuorollaan. Jos tällainen puuhakalenteri tuntuisi kivalta, tein teille valmiin pohjan, jonka voi tulostaa ja leikellä. Ymmärrän ettei välttämättä ole aikaa ja voimia alkaa runoilla kalligrafialla.
Kantapään kautta vinkkinä kannattaa tulostaa lunttilapuksi itselleen toinen paperi tai tallettaa ainakin nämä puuhat, jotta sitten itse vielä muistaa mitä on tullut luvattua. Tämä on myös siitä hyvä, että jos on liian kunnianhimoisia puuhia, niin aina voi vaihtaa puuhan tilalle esim. joulukarkkeja.
Aineettoman joulukalenterin pääset tallentamaan ja tulostamaan alta.
Osa puuhista ei välttämättä sovellu suoraa sellaisenaan, mutta voit soveltaa sen sopimaan teidän perheelle sopivalla tavalla. Jätin jokaisen ”Hei” eteen tarkoituksella tilaa, jotta voit kirjoittaa lapsen/ lapsien nimet. Tämä tuntui ainakin meidän lapsista tärkeältä, että he olivat siinä omalla nimellään. Mitenkään pakollinenhan se ei kuitenkaan ole ja toimii hyvin ilmankin.
Ei muutakuin kalenteritehdas käyntiin. Tämä on onneksi nopea tehdä. Toivottavasti tästä on iloa ja helpotusta joulukuuhun!
Kaksi yötä Virossa oli just passeli irtiotto, vaikka ei tämäkään ilman sydämentykytyksiä alkanut. Nohevana tarkistin lähtöä edeltävänä yönä, että onhan auton asiakirjat kunnossa. Kävi ilmi, että auton katsastus oli kaksi kuukautta myöhässä. Tuskanhiki ja häpeä nousi pintaan. Miten en ollut katsonut aiemmin ja mitäs nyt sitten.
Ensin katsoin, että olisko joku katsastusasema auki niin aikaisin, että voisi matkalla käydä katsastamassa. Onneks ei ollut, koska auto ei mennyt läpi. Sitten soittelinkin lähipiirin, että voisiko joku lainata autoa. Appivanhemmat sattuivat olemaan kotona ja siellä sitä sitten keskellä yötä täyteltiin valtakirjoja, että minulla on lupa ajaa autoa. Vielä yön hämärissä etsittiin varoituskolmiota, joka on pakollinen heijastinliivin ja jauhesammuttimen lisäksi löytyä autosta. Sen jälkeen muutama tunti unta ja kohti Helsinkiä.
Matkan varrelta nappasin ystävän mukaan, jonka kanssa olemme olleet viimeksi reissussa 11 vuotta sitten. Haha, apua, mihin tämä aika menee. Monena vuotena ollaan yritetty järjestää reissua Turkua pidemmälle, mutta ei ole ollut vain pelikortteja aiemmin lähteä.
Meillä oli yhteisen reissun ajankohta sovittuna hyvissä ajoin, mutta varattiin laivamatkat Tallinnaan kaksi päivää ennen lähtöä ja hotelli Tarttoon päivää ennen lähtöä. Hyvin siis tuntui olevan tilaa ekstemporesuunnitelmalle koulujen alun jälkeen elokuun loppupuolella. Toki huomion arvoista on myös se, että olimme liikkeellä arkena keskiviikosta perjantaihin.
Kaksi yötä Virossa tuntui kuin ois pidemmälläkin lomalla ollut. Ehdittiin syömään paljon ihania ruokia ja pyöriskelyä siellä täällä. Lopulta aika vähän ehdittiin pysähdellä matkan varrella, mutta jos toistat tän, niin sanoisin, että saat mainion ulkomaan reissun ja vielä lentämättä.
Menopäivä Turku-Helsinki-Tallinna-Tartto
Satamassa neuvotaan olemaan lähtöselvityksessä tuntia aiemmin. Lähtö Helsingistä oli klo 8.30 Eckerö Linella ja oltiin Tallinnassa 11.00. Satamasta kurvasimme suoraa lounaalle Ristikheina Kohvik (Telliskiven ja Koplin välissä). Samalla nimellä olevia kahviloita on useampia, tämä oli Pelgulinn, osoite Ristiku 57. Siellä oli tarjolla all day breakfast, lounas ja kahvilaherkkuja. Ei edullisimmasta päästä, mutta etenkin oma avokaado-burrata leipä oli ihana. Hurmioiduin korianterinsiemenistä, joita käytettiin muuten useammassakin paikassa, kuuluukohan trendimausteisiin nyt. Tallinnassa parkkimaksut menee vyöhykkeittäin ja esim. kahvilan lähellä pysäköinti oli ilmainen. Suosittelen kuitenkin lataamaan PARGI.EE -sovelluksen, sen avulla oli helppoa maksaa parkkimaksut.
Ristikheina Kohvik
Lounaan jälkeen ajettiin Pohjois-Tallinnaan Kopliin, jonne on rakentunut Telliskiven tyyppinen industiraalinen ruoka- ja kulttuurikeskittymä. Me ei tällä kertaa jääty pidemmäksi aikaa kiertelmään, mutta alueelta löytyy myös puistoja ja merenrantaa, johon on varmasti myös lasten kanssa kiva mennä.
Tarttoon menimme E20 tietä, koska tarkoituksena oli käydä Jägalan vesiputouksella sekä Ontikassa. Vesiputouksilla totesimme kuitenkin, että sadekuurot lisääntyivät ja halusimme Tarttoon hyvissä ajoin, joten jätimme Ontikan luontopolut ja rannat seuraavaan kertaan.
Majoituimme Tarttossa Sohossa, joka oli kyllä just eikä melkeen täydellinen sijainniltaan ruokalomalle, ihan vanhan kaupungin ytimessä. 2 yötä maksoi Bookingin kautta 148€ ja aamupala oli tosi monipuolinen. Oli kaikkea skumpasta kirsikkajäätelöön ja erikoiskahveista vaihtuvaan puuroon. Leipävalikoima oli plaah, sellainen paahtoleipäpainoitteinen, mutta muuten ei kyllä pahaa sanottavaa.
Yleiset aulatilat ja aamiaishuone olivat tosi siistit ja kauniit. Huone itsessään ei ollut mitenkään erikoinen, jopa pientä päivitystä varmasti odottaa, mutta ei myöskään missään nimessä kamala. Basic, sanoisin. Kokonaisuudessaan hinta-laatusuhte todellakin kunnossa. Parkkia emme olleet tajunneet varata etukäteen eikä siitä kyllä mitään varausmahdollisuutta nähtykään. Ensimmäisen yön auto oli isommalla parkkialueella aivan lähellä. Viron itsenäisyyspäivän vuoksi parkki ei maksanut mitään. Seuraavana aamuna oli tilaa, vaikka hotellin parkki ei meidän mielestä ollut missään vaiheessa täynnä. Vuorokausiparkki maksoi 15 euroa.
Suuntasimme hotellilta suoraa päätä illalliselle aivan hotellin vieressä olevaa Pompei-ravintolaan. En ole pitkään aikaan syönyt mitään näin hyvää. Pompei on italialainen, jossa itse itse pastat ja juustot valmistuu klo 18. Mentiin noin klo 18 ja saatiin paikka varaamatta pöytää. Klo 19 jälkeen tupa oli täynnä. Tätä suositteli myös moni paikallinen, kun kyseltiin seuraavana päivänä ravintolasuosituksia.
Illallisen jälkeen kierreltiin vanhaa kaupunkia ja ystävä nappasi kolmen suklaan kakun Café Werneristä. Aivan ihana ja jäin itse kuolaamaan kaikkia herkkuja. Siellä oli myös ihana sisäpiha.
Café Wernerin sisäpiha
Ensimmäinen ja ainoa kokonainen päivä Tarttossa
Seuraavana päivänä syötiin aamiaista ihan rauhassa, jonka jälkeen lähdettiin kävellen kiertelemään ja ensin Tarton tuomiokirkolle, tai raunioille. Rauniot ovat vaikuttavat ja sen yhteydessä on museo. Me skipattiin kaikki museot tällä reissulla ja kierreltiin puistossa ja puutaloalueita, jonka jälkeen palattiin vanhaan kaupunkiin lounaalle.
Nälkäkiukku meinasi iskeä, mutta päädyttiin Café Truffen terassille, joka oli raatihuoneen torilla. Truffe oli sisältä tosi kaunis ja ruoka oli kyllä hyvää, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää. Hintalaatusuhteeltaan ei kuitenkaan mitään moitittavaa, sillä taimenannokseni maksoi 7 euroa.
Café Truffe
Lounaan jälkeen mentiin sillan yli ja lähdettiin kävelemään jokirantaa pitkin Yliopiston kasvitieteellisen puutarhaan päin. Aivan upea ja ihanan romanttinen paikka kierrellä tai vaikka syödä eväät. Alueelle ei maksa, mutta aukiolot kannattaa huomioida. Arkisin alue meni kiinni klo 18 ja kasvihuone klo 17.
Täällä on varmasti alkukesästä aivan mieletön kukkaloisto, mutta varmasti on ihmeteltävää pitkälle syksyyn. Täällä on tosiaan myös kasvihuone, jonne pääsee ihailemaan 6 euron hintaan trooppisempia kasveja.
Tartton kasvitieteellisen puutarhan jälkeen ei ihan vielä ollut päivällisnälkä, joten päädyttiin Vint Veinibaariin lasillisill. Täällä on viikoittain vaihtuvat sommelierin valikoimat viinit ja espanjalaisia tapastyyppisiä ruokia. Superkiva palvelu, melko hintava yleiseen hintatasoon nähden erityisesti tapaksissa, mutta sekä juustot että oliivit erinomaisia ja bulgarialainen rosé lämpölampun alla nautittuna. Ah, tuntui kuin olisi kauempanakin ollut reissussa.
Vint Veinibaarin sisäpihalla oli kiva tunnelma
Lasillisten jälkeen pyydettiin illallissuosituksia ja Paper Tiger on Tarttossa kuulemma nyt paikallisten keskuudessa huulilla. Saatiin pöytä, mut jäljellä oli enää yhtä pääruokaa, joten päädyttiin sitten muualle, mutta vaikutti superhyvältä.
Kampus on kolmen eri keittiön yhdistelmä, josta saa burgereita, bowleja ja sitten erilaisia fiinimpiä annoksia. Tätä fiinimpää osastoa tarjoaa Peakoka nurk, jossa söin ihanan kala-annoksen. Täällä meillä oli myös tosi ihana tarjoilija, jolla taisi itse asiassa olla tourette. Mietittiin, että miten vähän näkee palvelutöissä eri neurokirjon ihmisiä, vaikka hänkin oli tosi ammattimainen. Yleisesti ottaen tarjoilijat olivat myös tosi nuoria, liekö opiskelijakaupunki vai yleinen suhtautuminen syynä. Oli miten oli, Tarttossa saatiin kaikkialla tosi hyvää palvelua.
Kampus oli aivan meidän hotellia vastapäätä. Ei tarvinnut siis kauas lähteä navigoimaan illallisen jälkeen.
Lähtöpäivä Tartto-Tallinna-Helsinki-Turku
Aamupalalla sai paistaa itse vohvelia ja ohrapuuro oli ihanan pehmeää
Mimosat jäi välistä vaikka rauhassa syötiinkin aamiaiset ja nautin useamman kupin cappucinoa. Ennen Tarttosta lähtöä käytiin vielä Tartton ”Telliskivessä” eli Aparaaditehaksessa. Autolla tänne ajoi vajaa 10 minuuttia ja auto saatiin vartin kiekolla ilmaiseen parkkiin kadunvarteen. Ei sinällään miljööllisesti eronnut mitenkään Koplista tai Telliskivestä, mutta ravintolatarjontaan ei tosin ehdittykään tutustua.
Ravintolat ja kahvilat Aparaaditehaksella näytti toinen toistaan kivemmilta
Aparaaditehakselta lähdimme sitten suorinta tietä eli E263 takaisin Tallinaan. Skippasimme Vanhan kaupungin suosiolla, kun se oli molemmille tuttu kohde. Telliskivessä sen sijaan en ollut käynyt koskaan aiemmin. Päädyimme onen hehkuttama F-hoone Telliskivessä ei oo hurmannut porukkaa turhaan. Mocktail oli ihana ja pitsasta en olisi muuttanut mitään. Parkkipaikka löytyi ihan läheltä hiekkakentältä ja samalla parkkisovelluksella hoitui maksut.
Jälkkäriksi haettiin jätskit Chocokoo, joka valmistaa artesaanisuklaita ja gelatoa. Hyvää, mutta ei mitään vau-efektiä saanut aikaan.
F-hoone
4-juuston pitsa ja punajuuri & vuohenjuusto, törkeän hyvät
Kiva leikkipaikka ihan F-hoonen terassin vieressä
Mitä kaksi yötä Virossa maksoi
Laskeskeltiin, että kaikenkaikkiaan meillä reissuun meni reilu 300 euroa henkilöltä. Tämä sisälsi laivamatkan ja auton maksun, hotellin, kahvilat & ravintolat, dieselit, parkkimaksut… Muuhun meillä ei sitten oikeastaan rahaa mennytkään.
Julkisten hintoje ei tullut kuikuilleeksi, mutta jos aikoo mennä suoriltteen Tallinnasta Tarttoon, niin voisin kuvitella, että auto kannattaisi jättää kotiin. Omasta mielestä auto on aina turhaa ylimääräistä säätöä parkkipaikkojen ja maksujen suhteen. Jos taas meillä olisi ollut enemmän aikaa, niin oltaisiin ehdottomasti lähdetty kiertämään myös Latviaa ja Liettuaa. Ehkä ensi kesänä.
Sallan mainio slogan In the middle of nowhere pitää kyllä kutinsa, mutta jättää taakseen salaisuuden. Täällä on vaikka mitä kivaa tekemistä koko perheelle. Retkeilyreitit Sallan kansallispuistossa ovat kauniita, tunturin juurella pääsee kylpylään ja maastopyörät vievät nopeasti vähän kauemmaskin kansallispuistoon. Meidän rauhaa ja väljyyttä rakastava perhe hurmioitui Sallasta. Nyt kerron kaikki vinkit Sallassa reissaaminen lapsiperheen kanssa sekä mitä kaikki maksoi, niin sulle jää valkattavaksi mieleisimmät lomapuuhat.
Itselleni oli vaikea hahmottaa etäisyyksiä, mutta yksinkertaistettuna Sallatunturin läheisyydestä löytyy kaikki puuhailua varten ja Sallan kylälle on asiaa, kun tarvitsee tehdä isoja ruokaostoksia, käydä apteekissa tai vaikka hammaslääkärin päivystyksessä, niin kuin Nikolle pääsi käymään.
Majoittuminen kannattaa olla jossain Sallatunturin läheisyydessä, sillä näin on lyhyt matka kaikkialle. Me majoituimme reissumme Sallatunturin Tuvissa, jotka ovat aivan liki tunturia. Meidän mökkimme oli kahden makuuhuoneen paritalo, josta löytyi kaikki tarpeet viinilaseista pyykinpesukoneeseen. Majoitukseen kuului myös loppusiivous ja liinavaatteet, mikä oli kyllä aivan ihanaa, kun oli kolmen ipanan kanssa liikenteessä. Mökin hinta oli vuorokaudelta 182 euroa.
Sallatunturien Tupien vastaanoton yhteydessä tarjolla on myös aamiaista sekä löytyy myös ravintola Kiela. Myös Keloravintolan menu näytti aivan ihanalta täynnä lähiruokaherkkuja, mutta ei sinnekään ennätetty tällä kertaa.
Kuusamosta eli etelästä päin tultaessa ensin tulee vastaan Sallatunturi ja siitä noin vartin ajomatka vielä Sallan kylään eli keskustaan. Sieltä löytyy iso S-market ja sen yhteydestä apteeekki. Tien toisella puolella taas löytyy iso K-market sekä Alko. Molemmat kaupat oli tosi hyvin varusteltuja, eli ei tarvitse hamstrata mitään ruokaa matkan varrelta, mitä itse mietin matkan varrella.
K-marketin takana on myös kiva leikkipuisto. Me teimmekin ruokaostokset sillä taktiikalla, että toinen jäi lasten kanssa leikkipuistoon ja toinen teki koko reissun ruokaostokset. Toinen kiva leikkipuisto löytyy Sallatunturin juurelta liikuntakeskuksen takaa.
Salla Wilderness Park
Salla Wilderness Parkhyvä paikka startata loma Sallassa, etenkin jos tulee Kuusamosta päin. Sieltä löytyy Sallan kansallispuiston Luonto- ja opastuskeskus sekä aukiolopäivinä keittolounas. Täytetiin ensin nälkäiset vatsat porokeitolla (vuoropäivinä lähituotettua poro- ja lohikeittoa), jonka jälkeen tutustustuimme luontokeskukseen. Salla on Suomen uusin, 41. kansallispuisto ja reiteille pääsee lähtemään Salla Wilderness Parkin luota.
Salla Wilderness Parkin parkkipaikka on tällä hetkellä työmaa, sillä parkkialuetta kunnostetaan. Lisäksi syksyn aikana pitäisi valmistua kevyenliikenteen ylikulkusilta, jolloin ei tarvitse enää ylittää autotietä osalle reiteistä lähtiessä. Työmaat on aina tylsiä, mutta ihanaa, että aluetta tehdään turvallisemmaksi.
Me suuntasimme parkkipaikalta kauniille Kolmiloukkosen reitille, joka on 3,7 kilometriä pitkä. Reitin alkupää on esteetön ensimmäiselle laavulle asti, paitsi nyt, kun parkkialue on remontissa. Reitin varrelta löytyy myös toinen laavu. Matkan varrella on pitkospuita ja polku nuolee lammen rantamia pitkin. Korkeusvaihtelua on tosi maltillisesti ja tämä oli lasten kanssa tosi mainio.
Salla Wilderness Park on ennen kaikkea poropuisto ja talvisesonkina siellä pyörii poro- ja huskyretket. Näin kesäisin siellä on kuitenkin mahdollista päästä tutustumaan porojen hoitoon opastuksella esim. Urpon poronruokintaretkellä. Retki maksaa 10 euroa henkilöltä. Meidän retkioppaana oli yksi Salla Wilderness Parkin yrittäjistä Timo. Itse en ole kova järjestettyjen retkien fani, mutta alan pikku hiljaa ymmärtää niitä.
Opin Timolta aivan valtavasti. Hän kertoi muun muassa, että porojen sarvet tippuvat joka vuosi ja kasvukaudella ne kasvavat jopa 2,5 cm päivässä. Naarasporot tiputtavat sarvensa keväällä vasomisen jälkeen, kun ei tarvitse suojella enää poikasia ja urokset myöhään syksyllä rykimäajan jälkeen, kun ei tarvitse enää olla kylän mahtavin parittelija.
Ihmettelin miksi porojen sarvet olivat niin karvaiset nyt ja se johtuu kuulemma siitä, että sarvissa on kasvuvaiheessa erittäin vilkas verenkierto ja niitä peittää nahkakerros. Jos olisin koskenut siis sarveen, mitä ei ikinä saa siis tehdä, se olisi lämmin. Kun sarvet ovat saavuttaneet täyden mittansa, verenkierto sarvissa loppuu, jolloin sarvi kovettuu ja pinnalla oleva nahka kuivuu ja irtoaa. Se tapahtuu kuulemma noin vuorokauden aikana ja porot hankaavat niitä puihin ja sorkillaan. Tätä kutsutaan keloamiseksi. Niin kiinnostavia juttuja, joita ei ole koskaan tullut ajatelleeksi.
Puhuttiin Timon kanssa myös paljon pororetkien vastuullisuudesta, sillä porothan ovat villieläimiä. Heidän aitauksensa on 200 hehtaarin alue metsää, eli poroilla on harvinaisen paljon tilaa elää ja liikkua. He myös huolehtii poroille riittävästä levosta. Koko Salla onkin Sustainable Travel Finland -kohde ja kaikessa matkailun kehittämisessä pyritään hitaaseen ja hallittuun kehittämiseen. Tämä huokui kyllä kaikkialla.
Kolmiloukkosen reitti
Kylpylä ja muut uimapaikat
Kyllä oli meidän perheelle eksotiikkaa olla tunturin juurella kylpylässä samalla kun iso lauma, tai tokka poroja oli laiduntamassa ihan kylpylän ikkunan takana. Holiday Club Sallan kylpylä ei ole moderni viihdekeskus, vaan ainakin kesäkokemuksella rauhallinen ja näkymä koko seinien mitalta olevista ikkunoista auringon kultaamaan mäntymetsään kerrassaan maadoittava.
Kylpylästä löytyy 16 metrin kuntoallas, poreallas lasten allas sekä polskinta-allas vähän isommille lapsille. Poreallas oli sijoitettu täydellisesti; porealtaasta oli suora näköyhteys lastenaltaaseen ja polskinta-altaaseen. Lapsille löytyy niin uimalaseja kuin vesileluja, mikä on aina ilahduttavaa, kun tavaraa voi reissatessa olla niin rajallisesti.
Holiday Club Sallasta löytyy myös pieni kauppa, josta löytyy kainkenlaisia elintarvikkeita pitsasta maitoon. Ei tarvitse pikatarpeita varten lähteä aina Sallan kylään asti.
Uimarannat löytyy Sallan kylän läheltä Ruuhijärveltä (osoite Saijantie 8) sekä tunturissa Keselmäjärven rannassa liikuntakeskuksen ja camping-alueen läheisyydestä.
Salla Ski & active
Meidän reissun pyörävuokraukset olivat Salla ski & activesta. Me tehtiin Nikon kanssa niin, että iltaisin toinen jäi nukuttamaan lapia ja toinen lähti retkelle. Sähköpyöräily Sallatunturiin olikin itselleni reissun ehdoton kohokohta. Lähdin yhdeksän jälkeen illalla ja millaisen auringonlaskun sainkaan. Noh, ei mennä siihen, että valitsin kyllä väärän polun huipulle.
Oikea reitti maastopyörällä huipulle lähtee Keloravintolan takaa rinteeseen. Siinä laiduntaa kesäisin lampaita, se oli hyvä maamerkki. Huipulta löytyy useampi taukopaikka sekä huussi. Ihon kananlihalle laittava kokemus oli kuitenkin tunturissa olevat riippumatot, jossa köllöttelin ihailemassa yötöntä yötä. Riippumatot löytyvät, kun lähdet huipulta rinnettä hiukan alaspäin Venäjän suuntaan. Tässä vielä kartta, jost löytyy myös muut Aisti Salla -kohteet.
Esikoinen ja keskimmäinen pääsivät myös ekaa kertaa kokeilemaan maastopyöräilyä. Keselmäjärvenkierros oli tosi kiva tasainen reitti, joka on noin neljän kilometrin mittainen. Reitti menee niin sora- kuin asvalttitietä, sekä leveitä pitkospuita pitkin aivan Sallatunturin kupeessa. Maisemat on siis kohdallaan.
Palvelu Salla Ski & activessa erityisesti lapsia ja esikoisen vammaisuutta kohtaan oli ihana. He kyselivät etukäteen, onko jotakin, mitä voisivat tehdä pyörälle, jotta esikoisen olisi helpompi pyöräillä, esim. merkata jalkajarrunteipillä tai muuta vastaavaa.
Sillä välin kun vanhemmat lapset oli pyöräilemässä, me kuopuksen kanssa pelattiin Salla ski & activen pihalla minigolfia, aikuisen hinta 8 euroa ja lasten 5 euroa. Heiltä löytyy myös erilaisia pihapelejä, joita voi samalla 10 euron päivävuokralla vaihdella eri pihapeleihin, jotka voi ottaa mukaan vaikka mökille pelattavaksi. Valittavana oli esim. frisbeegolf, sulkapallo, minikeihäs ja mölkky. Ihan vieressä on myös pieni lampi, jonka äärellä on kota. Ei välttämättä tarvitse siis montaa metriä kävellä evästelemään ja saada retkifiilistä.
Salla-päivä herättää heinäkuisen Sallan
Kesäreissua Sallaan suunnitellessa kannattaa muistaa heinäkuun loppupuolella vietettävä Salla-päivä. Ohjelma keskittyi Sallan kylälle, missä oli paljon ilmaista ohjelmaa lapsille. Lapset mainitsi lemppareiksi pomppulinnat, taikuri Hassu-Hessun esityksen ja itsestä tuntui, että lapsia sai raahata pois Sallan sota- ja jälleenrakennusajanmuseosta.
Ensin vähän oltiin Nikon kanssa sitä mieltä, että haetaan museolta vain jätskit eikä viedä tällaiseen museoon vielä tämän ikäisiä lapsia. Siellä oli lapsia ajateltu kuitenkin ihan todella. Kokonainen huone täynnä lapsille puuhaa. Lapset katsoivat myös uteliaana mustavalko-ohjelmaa, jossa kerrottiin Sallan alueen jälleenrakentamisesta. Tänne voi mielestäni hyvillä mielin tulla siis pienempienkin lapsien kanssa.
Kesäaikaan museon takana on myös mahdollisuus päästä resiina-ajelulle tilauksesta. Museon pihapiirissä oli Salla-päivänä myös vanhoja autoja sekä vuohi ja poneja rapsutettavana. Sallatunturin puolellakin oli iltaohjelmaa ja live-esiintyjiä, mutta itse suuntasin tunturiin ihailemaan helteistä iltaa.
Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museon pihapiiristä
Mitä tämä kaikki maksoi?
Majoitus 546€
Pororuokinta 50€
Keittolounas 41€
Aikuisten maastopyöräily 1 vrk 85€ + 85€ = 170€
Lapset samalla maastopyörällä 50€ / vrk
Kylpylä perhelippu (2 aikuista ja 2 lasta) 44€ + lapsi 11€ = 55€
Sallan sota- ja jälleenrakennusmuseo 0€ (Salla-päivän ulkopuolella 5€ aikuisilta ja alle 12-vuotiaat ilmaisia)
Ruokakauppa 250€
Minigolf 13€
Yhteensä = 1175€
Polttoaineita en laskenut tähän, riippuu niin kovin mistä päin tulee. Me tultiin Varsinais-Suomesta ja meillä meni noin 100€. Ruokakulut on myös aina kovin suhteellisia, tällä kertaa käytiin vain kerran ulkona syömässä ja muuten laitettiin ruuat ja eväät itse.
Aina muistuttelen loppuun, että lasten kanssa reissatessa tärkeintä on, ettei ohjelmaa ole liikaa. Silloin ehtii nauttia kiireettä lasten kanssa olemisesta ja lapset saa tutkia ja tehdä mutkia. Me käytiin monessa paikkaa, jotta saataisiin teille mahdollisimman paljon ideoita mistä valkata mieleisimmät jutut. Muuten meillä on nyrkkisääntönä, että yksi isompi aktiviteetti päivässä. Silloin ei tule sätkittyä ja loma tuntuu lomalta. Ja Sallassa jos jossain ei pidä olla kiire minnekään.
Oma mieleni jäi haikailemaan ruskareissusta tänne. Kyllä joskus vielä.
Olen toista kesää koululaisen vanhempi ja pohtinut paljon varsinkin vammaisen lapsen kohdalla pitkän kesäloman järjettömyyttä. Siitä on haittaa ja ylimääräistä kuormaa ihan kaikille. Totta kai idylli on se, että lapset saisi vapautta ja leikkiä pitkän aikaa, mutta todellisuus ihan liian monessa suomalaisessa perheessä ei ole kaunista. Se on tyhjiä jääkaappeja, rähiseviä vanhempia, yksinäisiä päiviä sisällä kököttäen, turvattomuutta.
Eikä tarvitse olla edes niin dramaattista: Varsinkin pienet lapset tarvitsevat vielä paljon tukea ja läsnäolevaa aikuista ilman vammaakin. Se, että tutussa kouluympäristössä voisi olla kesäaikaan kevyempää ohjelmaa ilman tiukkaa aikataulua olisi monessa perheessä pelastus. Sillä kyllähän me nyt tiedetään, että leirit, mummolat ja aktiviteetit vaativat resursseja.
Ennen kaikkea tänä keväänä soitellessa sinne sun tänne ja lähetellessä meiliä tälle ja tuolle mietin sitä kaikkea resurssien määrää mitä tarvitaan joka tapauksessa kun vammaisten lasten kesäloma-ajanhoitoa järjestetään. Voisiko nämä kaikki resurssit valjastaa siihen, että myös niiden vammattomien lasten kesässä olisi ovi raollaan tuttuun ja turvalliseen, kun vanhemmat ei voi lomailla kymmentä viikkoa putkeen tai etäillä.
Miksi koululaisten kesälomat ovat niin pitkiä?
Aloin etsiä tietoa, että onko tähän olemassa jotakin tutkittua tietoa, minkä perusteella koulujen lomat on päätetty olevan näin pitkiä. Nopea katsaus historiaan osoittaa maatalouden yhdeksi tekijäksi lasten pitkiin kesälomiin. Lapsia tarvittiin tilan töihin erityisesti kesällä. Loogista, mutta tosiaan hyvin marginaalista tänä päivänä. Muita lapsen hyvinvointia tukevia elementtejäkin nousi esiin, mutta myöhemmin perustelen, miksi tätäkin olisi syytä tarkastella uudessa valossa.
Usein pitkää lomaa argumentoidaan myös sillä, että opettajat ja ohjaajat tarvitsevat pitkää lomaa ja aikaa suunnitella taas tulevaa. Tosiasiassa esimerkiksi iso osa ohjaajista on aina kesät työttömänä ja joka tapauksessa joutuu etsimään kesätöitä. Mietin myös, olisiko kuitenkin mukavampaa opettajallekin, että työssä olisi joka viikko aikaa suunnitella opetusta ja muita opetuksen ulkopuolisia asioita, sen sijaan että muutamassa viikossa suunnittelee koko vuoden.
Entä jos lomaa olisi vuoden aikana yhtä paljon kuin nytkin, mutta se jakautuisi tasaisemmin pidemmälle ajanjaksolle? Sellainenkin osoitus kesälomaa kohtaan oli, että nimenomaan pitkässä kesälomassa optimoidaan lyhyestä kesästä nauttiminen. Tarvitsisimmeko kuitenkin enemmän lomaa pimeän ajanjakson ympärillä, sillä se kuormittaa meitä täällä pohjolassa?
Vammaisen lapsen kesäloma-ajanhoidon järjestäminen
Vammaisten lasten loma-ajanhoito on nykyisin hyvinvointialueilla, niin myös kesäloman. Vaatii valtavasti suunnittelua ja resurssointia, että täysin vieraat ihmiset yrittävät järjestellä vammaisille lapsille paikan, jossa viettää turvallisesti kesää. Lapsia keskitetään, eli toisin sanoen lapsi menee reiluksi kuukaudeksi vieraaseen paikkaan. Vammaiselle lapselle tutusta ympäristöstä irroittautuminen on tietenkin vaikeaa, kenellepä meistä ei. Tämä taas johtaa moneen elämänlaatua heikentävään tekijään. Lapset on peloissaan ja yrittää viestittää sitä vähäisillä keinoillaan ilmaista sen. Tulee ei-toivottua käytöstä ja oireilua, jota muuten ei olisi. Vanhemmalle todella raskasta yrittää tsempata sekä itseään että lastaan joka aamu ja ottaa sen tunnekuorma jännittävän päivän jälkeen.
Tänä vuonna ilmeisesti kilpailutuksen tuloksena meille tuli vielä vieras taksifirmakin. Onneksi firmassa ei kuitenkaan ole joka päivä uutta kuljettajaa, mutta silti ne muutamat on taas lapselle uusia, joihin pitää oppia luottamaan. Se vie kaistaa keneltä tahansa. Ja miten nurinkurista opettaa tätä lapselle, kun yhdessä hetkessä koskaan ei saa mennä vieraan ihmisen kyytiin, mutta sitten kuitenkin kesäkerhossa vieraat aikuiset niin käskevätkin.
Kuukausi on sen verran lyhyt aika, että siinä lapsi ehtii ehkä juuri orientoitua uuteen paikkaan ennen lomalle jäämistä. Pidän aivan älyttömänä järjestelmänä.
Sen lisäksi, että kesäloma-ajanhoitoa pitää hakea joka vuosi, joku on ottamassa näitä hakuja vastaan, selvittää ja tutkii ja myöntää. On selvitelty, että kuka hoitaa diabetesta, opettaa lapsen jutut ja taksikuskienkin pitää osata toimia ja ymmärtää diabetesta. Sen lisäksi terapeuttien kanssa pitää sopia uudet ajat uuteen paikkaan ja välittää yhteystietoja puolin ja toisin.
Eniten pitkässä kesälomassa mättää kaikki
Moni ihminen hyötyy rutiineista ja vaikka työ- ja koulurutiineista onkin hyvä irtaantua hetkeksi, mitä tekee 2,5 kuukauden irtaantuminen? Rutiineihin palaaminen voi olla todella kuormittavaa ja haastavaa. Itsellä on ollut joka vuosi sekä päiväkotiin että kouluun syksyllä menessä fiilis, että ihan nollasta taas aloitetaan ja ensimmäiset kuukaudet tai ainakin viikot ollaan taas herkillä. Kuormittaa, taas. Ihana ja lyhyt kesäaika on monessa perheessä onkin ihan todella kuormittavaa aikaa.
Loman pitkäisi olla tarpeeksi pitkä, jotta se palauttaa. Kokemus sopivan pituisesta lomasta on kuitenkin todella yksilöllinen. Itse ajattelisin, että voisi olla vaikka kolme viikkoa lomaa, kolme viikkoa koulua. Tai lyhyempiä viikkoja. Kiinnostaia tuloksi löytyi Duodecimin artikkelista, johon oli kerätty tutkimustuloksia lomasta ja sen hyvinvointivaikutuksista. Sen mukaan niillä, joilla loma vaikuttaa myönteisesti hyvinvointiin, hyvinvointivaikutukset kestävät 2-4 viikkoa loman päättymisen jälkeen. En pidä kovin pitkäaikaisena, vuotta jää jäljelle aika paljon vielä sen jälkeen. Tutkimuksien mukaan jo nelipäiväinen loma tai talviloman mittainen loma vaikuttaa suurella osalla positiivisesti psyykeeseen. Tämäkin siis puoltaisi sitä, että lomaa tulisi jakaa pienempiin osioihin pitkin vuotta.
Millainen lomajärjestelmä olisi hyvä?
Väitän, että olisimme vähemmän uupuneita, jos kesään ei latautuisi niin paljon. Jos lomat jakautusivat tasaisemmin ja lyhyempiä viikkoja voisi tehdä pitkin vuotta. Se kuormittaisi vähemmän perheitä. Tai ainakin kesäloma-ajan hoidon toteutuminen tutussa ympäristössä edes osittain tuttujen aikuisten kanssa. Ajatus siitä, että tämän valtava säädön kevään aikana kaiken muun arjen keskellä voisi välttää kokonaan on kyllä oma fantasia. Esikoinen on ikävöinyt kouluun ja ystäväänsä siellä. Mikä ihana, mutta raadollinen tilanne. Sen sijaan harjoitellaan taas sopeutumista, uusia rutiineja, sääntöjä ja luottamaan vieraisiin ihmisiin. Mietinpä itse, jos kuukaudeksi laitetaan johonkin uuteen työyksikköön ja sitten taas uuteen. Ei oo kaikkien pala kakkua se.
Loma eriarvoistaa. Tasan ei mene puurohiutaleet, mutta todella pienituloiset sekä päihde- ja mielenterveyshaasteiden äärellä kärsivät lapset ovat pitkään heikossa asemassa. En ole talous- enkä laskenta-alan ammattilainen, mutta olisi kiinnostavaa kuulla jokin skenaario, paljonko kevyempi kesäleirimäinen koulu maksaisi yhteiskunnalle ja voisiko se vähentää ja ennaltaehkäistä koululaisten haasteita tai jopa parantaa oppimistuloksia ja hyvinvoinia.
Eli ei – pitkissä kesälomissa ei ole todellakaan suurelle osalle järkeä ja tulevaisuudessa löytyy toivottavasti joku tasa-arvoisempi ja lapsien ja perheden hyvinvointia tukeva ratkaisu.
Siirtymät tuskaisia, pukeminen helvetillistä taistelua, muksimista ja nipistelyä, koko ajan kenkä puristaa, vaikka kenkiä ei ole edes jalassa. Vaiheita vaiheita, sanovat. Ripaus tai kasa uhmaa. Onhan lapsi nyt ollut temperamentinen ja itkuisa aina. Ehkä. Vai sittenkin aistiherkkä, joka yrittää vähäisillä itsesäätelymekanismeillaan kertoa ympärilleen, että hei ei oo hyvä?
Havahduin pohtimaan viime kesänä, onko lapseni uhman sijaan sittenkin vain aivan liian ylikuormittunut. Meillä oli viime keväänä tosi paljon kotona itkuisuutta, kiukkuisuutta ja levottomuutta. Pistin sen pitkään vaiheiden ja uhman piikkiin. Iltaisin nukutustilanteissa vieretyksin pötkötellessä nousi pala palalta esiin, miten varsinkin äänet päiväkodissa tuntui lapsesta pahalta.
Välissä tuli kesäloma, jonka aikana lapsen olemus muuttui aivan valtavasti. Räjähtämisherkkyys laski, leikkeihin syventyminen parani, lasten keskeinen vuorovaikutus parani ja heistä kaikista tuli silminnähden levollisempia. Pohdin myös, että oliko tässä nyt vaan kesloman tarvetta ja toiveikkaana päiväkodin alkaessa ajattelin, että nyt on uusi alku kaikilla. Kaikki palasi kuitenkin ihan samaan tilanteeseen kuin keväällä. Seurailimme menoa useita viikkoja ajatellen, että ottaa aikansa kun adaptoituu päiväkotiarkeen. Yritettiin illat pitää mahdollisimman rauhallisina ja viikonlopuista minimoida ohjelma. Räjähtelyt kuitenkin jatkui.
Päiväkodissa mitään ongelmia ei ole ollut missään vaiheessa, eikä kuvailuni meidän illoista sopineet ollenkaan lapsen päiväkotiprofiiliin. Oli siis selvää, että lapsi tsemppasi koko päivän ja aistien ylikuormitus purkautui kotona. Keskustelimme päiväkodin kanssa sekä neuvolan kautta saadun toimintaterapiakontaktin kanssa, mitä päiväkodissa voisi tehdä, jotta aistikuormaa saadaan pienennettyä. On paljon asioita, joilla kuormitusta voi purkaa, mutta ajattelen, että lähtökohtaisesti tässä pätee sama asia kuin vaikka päänsäryn hoitamisessa. Särkylääkkeellä voi lievittää oireita, mutta kyllä hyvinvoinnin kannalta on hirmu oleellista, että se itse syy hoidetaan.
Onneksi päiväkoti on ollut koko ajan tosi halukas tekemään toimenpiteitä, jotta aistikuormitusta olisi vähemmän. Ja onhan se kaikkien etu, koska kyllä etenkin äänikuorma vaikuttaa ihan meihin kaikkiin, vaikka ei olisikaan ylimääräistä herkkyyttä. Kaikua on pyritty vähentämään ja akustiikkalevyjä on lisätty, lapsilla on saatavilla kuulosuojaimia, ryhmiä yritetään jakaa edelleen pienempiin ryhmiin ja niin edelleen. Viime syksynä kuitenkin aloitettiin säännöllisesti pitämään ekstravapaapäivä kerran viikossa. Ja se on ollut kaikista merkittävin apu on tähän asti. Tai ehkä kaikki yhdessä.
Ihanaa nähdä lapsen voivan tosi paljon paremmin. Eikä yhtään vähempiarvoisena lasten olemuksien keventyminen korreloituu myös suoraan koko perheeseen. Kyllä tietäjät tietää, miten lasten räjähtelyt ja tunteiden purkautumiset vie kaikkien voimavaroja. Ja kun kaikki aika ei mene jatkuvien tulipalojen sammuttamiseen, päivässä on kaikkien hermosto levänneempi.
Onko meidän kaikkien lapset sitten yliherkkiä ja ylikuormittuneita? Ei ja ehkä. Tämä on yleisesti aiheena tosi triggeröivä, mutta ajattelin seuraavaksi pohtia ääneen vähän sitä, miksi mä ajattelen, että itseasiassa uskon, että tosi moni lapsista on enemmänkin ylikuormittunut, kuin uhman tai jonkin muun vaiheen riivaama.
Mutta siitä ensi kerralla. Tästä alkaa siis viikonloppu! Jee!
