Autolla Tarttoon – Reitti, vinkit ja budjetti
Kaksi yötä Virossa oli just passeli irtiotto, vaikka ei tämäkään ilman sydämentykytyksiä alkanut. Nohevana tarkistin lähtöä edeltävänä yönä, että onhan auton asiakirjat kunnossa. Kävi ilmi, että auton katsastus oli kaksi kuukautta myöhässä. Tuskanhiki ja häpeä nousi pintaan. Miten en ollut katsonut aiemmin ja mitäs nyt sitten.
Ensin katsoin, että olisko joku katsastusasema auki niin aikaisin, että voisi matkalla käydä katsastamassa. Onneks ei ollut, koska auto ei mennyt läpi. Sitten soittelinkin lähipiirin, että voisiko joku lainata autoa. Appivanhemmat sattuivat olemaan kotona ja siellä sitä sitten keskellä yötä täyteltiin valtakirjoja, että minulla on lupa ajaa autoa. Vielä yön hämärissä etsittiin varoituskolmiota, joka on pakollinen heijastinliivin ja jauhesammuttimen lisäksi löytyä autosta. Sen jälkeen muutama tunti unta ja kohti Helsinkiä.
Matkan varrelta nappasin ystävän mukaan, jonka kanssa olemme olleet viimeksi reissussa 11 vuotta sitten. Haha, apua, mihin tämä aika menee. Monena vuotena ollaan yritetty järjestää reissua Turkua pidemmälle, mutta ei ole ollut vain pelikortteja aiemmin lähteä.
Meillä oli yhteisen reissun ajankohta sovittuna hyvissä ajoin, mutta varattiin laivamatkat Tallinnaan kaksi päivää ennen lähtöä ja hotelli Tarttoon päivää ennen lähtöä. Hyvin siis tuntui olevan tilaa ekstemporesuunnitelmalle koulujen alun jälkeen elokuun loppupuolella. Toki huomion arvoista on myös se, että olimme liikkeellä arkena keskiviikosta perjantaihin.
Kaksi yötä Virossa tuntui kuin ois pidemmälläkin lomalla ollut. Ehdittiin syömään paljon ihania ruokia ja pyöriskelyä siellä täällä. Lopulta aika vähän ehdittiin pysähdellä matkan varrella, mutta jos toistat tän, niin sanoisin, että saat mainion ulkomaan reissun ja vielä lentämättä.
Menopäivä Turku-Helsinki-Tallinna-Tartto
Satamassa neuvotaan olemaan lähtöselvityksessä tuntia aiemmin. Lähtö Helsingistä oli klo 8.30 Eckerö Linella ja oltiin Tallinnassa 11.00. Satamasta kurvasimme suoraa lounaalle Ristikheina Kohvik (Telliskiven ja Koplin välissä). Samalla nimellä olevia kahviloita on useampia, tämä oli Pelgulinn, osoite Ristiku 57. Siellä oli tarjolla all day breakfast, lounas ja kahvilaherkkuja. Ei edullisimmasta päästä, mutta etenkin oma avokaado-burrata leipä oli ihana. Hurmioiduin korianterinsiemenistä, joita käytettiin muuten useammassakin paikassa, kuuluukohan trendimausteisiin nyt. Tallinnassa parkkimaksut menee vyöhykkeittäin ja esim. kahvilan lähellä pysäköinti oli ilmainen. Suosittelen kuitenkin lataamaan PARGI.EE -sovelluksen, sen avulla oli helppoa maksaa parkkimaksut.
Lounaan jälkeen ajettiin Pohjois-Tallinnaan Kopliin, jonne on rakentunut Telliskiven tyyppinen industiraalinen ruoka- ja kulttuurikeskittymä. Me ei tällä kertaa jääty pidemmäksi aikaa kiertelmään, mutta alueelta löytyy myös puistoja ja merenrantaa, johon on varmasti myös lasten kanssa kiva mennä.
Tarttoon menimme E20 tietä, koska tarkoituksena oli käydä Jägalan vesiputouksella sekä Ontikassa. Vesiputouksilla totesimme kuitenkin, että sadekuurot lisääntyivät ja halusimme Tarttoon hyvissä ajoin, joten jätimme Ontikan luontopolut ja rannat seuraavaan kertaan.
Majoituimme Tarttossa Sohossa, joka oli kyllä just eikä melkeen täydellinen sijainniltaan ruokalomalle, ihan vanhan kaupungin ytimessä. 2 yötä maksoi Bookingin kautta 148€ ja aamupala oli tosi monipuolinen. Oli kaikkea skumpasta kirsikkajäätelöön ja erikoiskahveista vaihtuvaan puuroon. Leipävalikoima oli plaah, sellainen paahtoleipäpainoitteinen, mutta muuten ei kyllä pahaa sanottavaa.
Yleiset aulatilat ja aamiaishuone olivat tosi siistit ja kauniit. Huone itsessään ei ollut mitenkään erikoinen, jopa pientä päivitystä varmasti odottaa, mutta ei myöskään missään nimessä kamala. Basic, sanoisin. Kokonaisuudessaan hinta-laatusuhte todellakin kunnossa. Parkkia emme olleet tajunneet varata etukäteen eikä siitä kyllä mitään varausmahdollisuutta nähtykään. Ensimmäisen yön auto oli isommalla parkkialueella aivan lähellä. Viron itsenäisyyspäivän vuoksi parkki ei maksanut mitään. Seuraavana aamuna oli tilaa, vaikka hotellin parkki ei meidän mielestä ollut missään vaiheessa täynnä. Vuorokausiparkki maksoi 15 euroa.
Suuntasimme hotellilta suoraa päätä illalliselle aivan hotellin vieressä olevaa Pompei-ravintolaan. En ole pitkään aikaan syönyt mitään näin hyvää. Pompei on italialainen, jossa itse itse pastat ja juustot valmistuu klo 18. Mentiin noin klo 18 ja saatiin paikka varaamatta pöytää. Klo 19 jälkeen tupa oli täynnä. Tätä suositteli myös moni paikallinen, kun kyseltiin seuraavana päivänä ravintolasuosituksia.
Illallisen jälkeen kierreltiin vanhaa kaupunkia ja ystävä nappasi kolmen suklaan kakun Café Werneristä. Aivan ihana ja jäin itse kuolaamaan kaikkia herkkuja. Siellä oli myös ihana sisäpiha.
Ensimmäinen ja ainoa kokonainen päivä Tarttossa
Seuraavana päivänä syötiin aamiaista ihan rauhassa, jonka jälkeen lähdettiin kävellen kiertelemään ja ensin Tarton tuomiokirkolle, tai raunioille. Rauniot ovat vaikuttavat ja sen yhteydessä on museo. Me skipattiin kaikki museot tällä reissulla ja kierreltiin puistossa ja puutaloalueita, jonka jälkeen palattiin vanhaan kaupunkiin lounaalle.
Nälkäkiukku meinasi iskeä, mutta päädyttiin Café Truffen terassille, joka oli raatihuoneen torilla. Truffe oli sisältä tosi kaunis ja ruoka oli kyllä hyvää, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää. Hintalaatusuhteeltaan ei kuitenkaan mitään moitittavaa, sillä taimenannokseni maksoi 7 euroa.
Lounaan jälkeen mentiin sillan yli ja lähdettiin kävelemään jokirantaa pitkin Yliopiston kasvitieteellisen puutarhaan päin. Aivan upea ja ihanan romanttinen paikka kierrellä tai vaikka syödä eväät. Alueelle ei maksa, mutta aukiolot kannattaa huomioida. Arkisin alue meni kiinni klo 18 ja kasvihuone klo 17.
Täällä on varmasti alkukesästä aivan mieletön kukkaloisto, mutta varmasti on ihmeteltävää pitkälle syksyyn. Täällä on tosiaan myös kasvihuone, jonne pääsee ihailemaan 6 euron hintaan trooppisempia kasveja.
Tartton kasvitieteellisen puutarhan jälkeen ei ihan vielä ollut päivällisnälkä, joten päädyttiin Vint Veinibaariin lasillisill. Täällä on viikoittain vaihtuvat sommelierin valikoimat viinit ja espanjalaisia tapastyyppisiä ruokia. Superkiva palvelu, melko hintava yleiseen hintatasoon nähden erityisesti tapaksissa, mutta sekä juustot että oliivit erinomaisia ja bulgarialainen rosé lämpölampun alla nautittuna. Ah, tuntui kuin olisi kauempanakin ollut reissussa.
Lasillisten jälkeen pyydettiin illallissuosituksia ja Paper Tiger on Tarttossa kuulemma nyt paikallisten keskuudessa huulilla. Saatiin pöytä, mut jäljellä oli enää yhtä pääruokaa, joten päädyttiin sitten muualle, mutta vaikutti superhyvältä.
Kampus on kolmen eri keittiön yhdistelmä, josta saa burgereita, bowleja ja sitten erilaisia fiinimpiä annoksia. Tätä fiinimpää osastoa tarjoaa Peakoka nurk, jossa söin ihanan kala-annoksen. Täällä meillä oli myös tosi ihana tarjoilija, jolla taisi itse asiassa olla tourette. Mietittiin, että miten vähän näkee palvelutöissä eri neurokirjon ihmisiä, vaikka hänkin oli tosi ammattimainen. Yleisesti ottaen tarjoilijat olivat myös tosi nuoria, liekö opiskelijakaupunki vai yleinen suhtautuminen syynä. Oli miten oli, Tarttossa saatiin kaikkialla tosi hyvää palvelua.
Kampus oli aivan meidän hotellia vastapäätä. Ei tarvinnut siis kauas lähteä navigoimaan illallisen jälkeen.
Lähtöpäivä Tartto-Tallinna-Helsinki-Turku
Mimosat jäi välistä vaikka rauhassa syötiinkin aamiaiset ja nautin useamman kupin cappucinoa. Ennen Tarttosta lähtöä käytiin vielä Tartton ”Telliskivessä” eli Aparaaditehaksessa. Autolla tänne ajoi vajaa 10 minuuttia ja auto saatiin vartin kiekolla ilmaiseen parkkiin kadunvarteen. Ei sinällään miljööllisesti eronnut mitenkään Koplista tai Telliskivestä, mutta ravintolatarjontaan ei tosin ehdittykään tutustua.
Aparaaditehakselta lähdimme sitten suorinta tietä eli E263 takaisin Tallinaan. Skippasimme Vanhan kaupungin suosiolla, kun se oli molemmille tuttu kohde. Telliskivessä sen sijaan en ollut käynyt koskaan aiemmin. Päädyimme onen hehkuttama F-hoone Telliskivessä ei oo hurmannut porukkaa turhaan. Mocktail oli ihana ja pitsasta en olisi muuttanut mitään. Parkkipaikka löytyi ihan läheltä hiekkakentältä ja samalla parkkisovelluksella hoitui maksut.
Jälkkäriksi haettiin jätskit Chocokoo, joka valmistaa artesaanisuklaita ja gelatoa. Hyvää, mutta ei mitään vau-efektiä saanut aikaan.
Mitä kaksi yötä Virossa maksoi
Laskeskeltiin, että kaikenkaikkiaan meillä reissuun meni reilu 300 euroa henkilöltä. Tämä sisälsi laivamatkan ja auton maksun, hotellin, kahvilat & ravintolat, dieselit, parkkimaksut… Muuhun meillä ei sitten oikeastaan rahaa mennytkään.
Julkisten hintoje ei tullut kuikuilleeksi, mutta jos aikoo mennä suoriltteen Tallinnasta Tarttoon, niin voisin kuvitella, että auto kannattaisi jättää kotiin. Omasta mielestä auto on aina turhaa ylimääräistä säätöä parkkipaikkojen ja maksujen suhteen. Jos taas meillä olisi ollut enemmän aikaa, niin oltaisiin ehdottomasti lähdetty kiertämään myös Latviaa ja Liettuaa. Ehkä ensi kesänä.
