Reseptit

8 viikon ruokalista

Aika harvoin arjessa on aikaa hissun kissun loimuttaa lohta ja sutia sitruunavettä vartin välein kylkeen. Siksi meidän perheessä on tuotekehitelty ruokahuoltoa useamman vuoden. Ei se vieläkään valmista ole, mutta aina vain harvemmin tarvitsee kiristellä hermoja.

Ruuanlaittofilosofiaamme kuuluu:

  1. Tehdään kerralla paljon
  2. Mahdollisimman paljon kotimaista ja kasvisruokaa
  3. Pakkaseen kaikki, jotka eivät kärsi pakastuksesta.

Syömme yleensä kahtena peräkkäisenä päivänä samaa ruokaa, mutta emme todellakaan koko viikkoa samaa. Nyt kuitenkin tänä vuonna kun molemmat meistä on olleet poikkeuksellisen paljon kotona, melkein joka päivä vaihtuu myös ruoka. Tai oikeastaan edellisen päivän ruuasta jatkojalostetaan seuraavan päivän ruoka. Näin ruuan valmistelu nopeutuu, ei tarvitse syödä täysin samaa ruokaa päivästä toiseen ja aikaa säästyy.

Kokosin meidän 8 viikon ruokalistan ruutupaperiviritystä siistimpään ulkomuotoon. Monen viikon ruuissa on tosiaan koottu niin, että ruuanlaitto helpottaa pitkässä juoksussa. Kuulostaa vaikealta, mutta kierrättämällä listaa pidempään saat jujusta kiinni. Esimerkkinä tämä ensimmäinen viikko, joka kuvassa. Tekemällä maanantaina kaksinkertaisen tai jopa nelinkertaisen satsin, saat esimerkiksi päiväksi linssikastikkeen, seuraavaksi päiväksi lasagneen soosin valmiiksi ja pakkaseen valmiin soosin odottamaan vuoroaan. Kukaan ei estä skippaamasta jotain ruokalistaviikkoa ja toistamaan siinä välissä ensimmäisen viikon ruokalistaa.

Sama koskee esimerkiksi jauhelihataikinaa, josta emme pysty luopumaan, koska se on neidin lemppariruokaa. Kukaan ei estä ostamasta valmiita lihapullia ja mureketaikinoita. Jos kuitenkin haluaa tehdä itse, kuudesta kilosta jauhelihaa taikinan saat aika moneen ateriaan lihapullat ja muutaman murekkeen. Murekkeen voi nakata pussiin ja sitten aikanaan heittää uunivuokaan sulattuaan. Käykö järkeen?

Tarkoitukseni oli jakaa lista vasta kun olen kaikki listan reseptit saanut julkaistua. Selvisi kuitenkin, että ruokahuolto on todellakin aika monia perheitä kuormittava. Kaupassakäynnistä on myös tullut aina vain kuormittavamman tuntuista ja Kauppakassi tilaus pitää tehdä välillä tosi paljon aiemmin. Päätin, että seuraavaksi tehtailen ruokalistojen mukaiset kauppalistat valmiiksi Kauppakassiin. Kohti syksyä uusilla aseilla!

Toivottavasti meidän 8 viikon ruokalistasta on myös sinulle iloa. Sen voit ladata alta ilmaiseksi.

TÄSTÄ VOIT LADATA ILMAISEN 8 VIIKON RUOKALISTAN ITSELLESI

Juhlatarjoilut synttäreille korona mielessä

Niin se vain koronasta tuli yksi vieraistamme, myös juhliin. Halusimme tai emme. Mietin esikoisen synttäreille mitä sitä oikein tarjoaisi. Esikoiselta asiaa kysyessäni hän tilasi mustikkakakkua ja suklaajäätelöä. Olipas tarkka tilaus.

Mietin kuitenkin, että olisi ihanaa jos neiti saisi puhaltaa omat kynttilät, mutta aika pärskeet siitä saadaan aikaan.

Kyselin vinkkejä Instagramissakin ja paljon ehdotettiin donitsikakkuja ja kuppikakkuja, jotka on yhdistetty kakuksi kuorrutteella. Instagramista ja Pinterestistä löytyy paljon inspiraatiota #pullapartcupcakes nimellä. Myös jätskitikkuihin tehtyjä pikkukakkuja ehdotettiin.

Päädyin kuitenkin tekemään marenkikakkusia muffinivuokiin. Ensin ajattelin tehdä marengit suoraa muffinivuokiin, mutta koska en ollut aiemmin moista kokeillut, en uskaltanut ottaa riskiä, että marengit olisivat jääneet esim. jumiin vuokiin.

Tarkoitus oli tehdä esikoiselle oma isompi kakku, mutta marenki jäi uunissa raa’aksi ja jäi kiinni leivinpaperiin kuin liima, joten se siitä sitten. Onneksi esikoinen tuntui olevan ihan yhtä onnellinen tästä minikakusta. Itse sitä vain ressaa täysin turhanpäiväisistä asioista.

Marenkikakkuset tai pavlovat – you name it. Kokosin pavlovan niin että pohjalla oli marenki, jonka päälle laitoin kerman, jossa oli tuorejuustoa, rahkaa ja hiukan vanilijakreemijauhetta. Osassa marenkikakkusissa oli täytteenä viipaloituja banaaneja ja osassa itse tehtyä vadelmahilloa. Päälle tuli toinen marenki ja sen päälle vielä kermaa. Koristeena oli karhunvatukoita puolison isomamman pihasta ja oman takapihan sitruunamelissan lehti.

Kuopuksen jäljiltä on jäänyt nyt jonkin verran pilttipurkkeja ja mietin, että sinnehän saisi kannen alle kaikille tehtyä omat jutut. Jääkaappiinkin saa hyvin pinottua ja vie vähän tilaa.

Mietin creme bruleen ja pannacotan välillä. Viime vuonna synttäreillä tarjoiltiin creme bruleeta, joka sai suursuosion. Koska halusin päästä tänä vuonna mahdollisimman vähällä vaivalla ja jättää mahdollisimman vähän juhlapäivään tekemistä, päädyin pannacottaan. Päälle sujahti omenahilloke, joka valmistui samalla kun tein uuniomenahilloa muutenkin.

Juhlien jälkeenhän pilttipurkit olisi voinut laittaa lasinkeräykseen, mutta koska olin hinkannut jo liimat valmiiksi, säästän ne. Joulun aikaan osaan tulee joululahjasinappeja ja osasta jouluiset pannacotat jouluherkutteluihin.

Suolaisena toimii tietysti aina kaikki muffinit, hyrrät yms., jotka voi laittaa muffinivuokaan. Itse kuitenkin tykkään enemmän esimerkiksi pizzasta kuin suolaisesta piirakasta sen pohjan vuoksi. Ensin ajattelin, että muutama pitsa tulee siinä samassa kun tehdään itselle pitsaa viikonloppuna, mutta ajatuksissaan sitä on aina tehokkaampi kuin todellisuudessa. Olisin tehnyt leivinpaperista pitsoille taskut tai laittanut ne suodatinpussin sisälle.

Nyt kuitenkin sain ahaaelämyksen suolaisiin tarjottaviin Lidlin kroisanteista. Kävin hakemassa vitriinin tyhjäksi ja siirsin ne yöksi muovipussiin, jotta ne eivät kuivahtaneet. Ei ne niin rapeita olleet kuin uunituoreet, mutta tykkättyjä olivat silti ja sai kiitosta täyttävyydestä. Vieraiden valiot huomioon ottaen laitoin toisiin kroisantteihin täytteeksi yrttituorejuustoa, tomaattia, mozzarellaa ja ruohosipulia ja toisiin täytteeksi yrttituorejuustoa, salaattia, salamia, kurkkua/suippopaprikaa. Tarkoitus oli kääriä kroisantit kakkupaperiin ja sitoa juuttinarulla, mutta kun lopulta moni vieraista joutui perumaan ja muutenkin ihmiset tulivat eri aikoihin, ajattelin ettei se ole nyt tarpeellista. Kokeilin kuitenkin miltä se näyttäisi ja kivathan niistä tuli!

Täytin kroisantit juhlapäivän aamuja ja hyvin säilyivät eivätkä vesistyneet. Kroisanttien täytteissä vain taivas on rajana. Seuraavana päivänä tein ystävälle kahville kroisantit, joissa oli sisällä itse tehtyä omenahilloa, brie-juustoa ja suippopaprikaa.

Vegaanitäytteiksi voisi laittaa

  • vegaania tuorejuustoa (oma suosikki juureva ja påmackan)
  • hummusta
  • mikä tahansa tahna, esim. hernetahna
  • nyhtökaura
  • Härkis
  • kaikki kasvikset
  • idut ja silmusalaatit

Lisäksi tarjolla meillä oli Brunbergin mansikkasuukkoja. Kaikki kääreelliset karkit ja keksithän toimii hyvin, vaikka roskaa niistä tulee enemmän kuin laki sallii. Suolaisiksi olis tarkoitus tehdä myös ah niin ysäriä, mutta aina toimivia koktail-tikkuja, mutta koska lapsia ei kauheasti nyt ollut menossa mukana, unohdin koko asian.

Mietin onko tarjottavia liian vähän, mutta kuulemma oikein sopivasti. Ja oli kuulemma vimosen päälle makusia. Jes! Kroisanteista tein tarkoituksella muhkeita, jotta olivat täyttäviä. Niitä oli varattu n. 1,5 jokaiselle, mutta suuri osa taisi ottaa vain yhden.

Keskelle pöytää lättisin kukkakimpuksi kulhon, jossa oli tyrnin oksia ja keskellä ylijääneet karhunvatukat. Kulhon oli asetellut puolisoni mamma. Aikas kaunis yksinkertaisuudessaan minusta.

Mozzarellapasta – arkiruokaa koko perheelle

Mozzarellapasta on meidän perheen sellainen nopeasti jotain törkyisen hyvää. Yleensä myös kaikki ainekset löytyy valmiina kotoa mozzarellaa lukuunottamatta, mutta sitä onneksi saa lähikaupasta.

Jos lapset ei innostu yhtään isosta mozzarellasta niin voisi ihan hyvin kokeilla sellaisia mozzarellapalloja. Itse olen aiemmin riipinyt sormin ison mozzarellan, mutta sitten koin jonkin valaistumisen, että teelusikalla saa kivoja pyöreän mallisia palasia. Meidän lapset ei tykkää mozzarellasta yhtään, joten sen vuoksi ohje on pikkiriikkinen verratuna muihin resepteihini.

Vegaanin pastasta saa vaihtamalla mozzarellan maidottomaan mozzarellaan ja gluteenittoman valitsemalla gluteenittoman pastan. Simple as pasta.

Mozzarellapastasta löytyy varmasti tuhat ja yksi erilaista reseptiä ihan pienein nyanssieroin, mutta meillä se tehdään näin. Yksinkertaista. Mutta niinhän aika moni onnellisuusasia on. Ja vaikka tämä on arkiruokaresepti niin yhtä lailla tätä nautittiin onnistuneesti, kun ystäväni oli miehensä kanssa kyläilemässä piiiitkästä aikaa.

MOZZARELLAPASTA KAHDELLE (valmistusaika 20-30 min)

Nämä tarvitset:

  • n. 160 g pastaa kuivana (itse tykkään käyttää tagliatelleä tai spagettia
  • 2 keltasipulia
  • 6 valkosipulin kynttä (tai josset ole yhtä hulluna alkosipuliin niin 3 myös riittää tuomaan makua
  • 250 g kirsikkatomaatteja
  • oliiviöljyä
  • 1 sitruuna
  • suolaa ja mustapippuria
  • 2 pkt mozzarellaa (vegaanistakin mozzarella on, mutta en ole itse testannut)
  • kourallinen basilikaa

Tee näin:

  1. Laita pasta kiehumaan suolattuun veteen.
  2. Kuori ja pilko sipuli.
  3. Laita pannulle runsaasti oliiviöljyä (n. 0,5 dl) ja lisää sipulit ja kirsikkatomaatit joukkoon.
  4. Kuori ja raasta valkosipuli pannulle.
  5. Kun tomaatit ovat pehmenneet, mutta pysyvät vielä koossa niin pannun voi sammuttaa. Mausta suolalla ja rouhi myllystä mustapippuria
  6. Purista sitruunan mehu pannulle. Tässä vaiheessa lisää tarvittessa lisää oliiviöljyä, jotta seos on kastikemainen.
  7. Valuta vesi valmiista pastasta ja lisää pannulle. Pyöräyttele hyvin kaikki sekaisin.
  8. Jos pidät hieman sulaneesta mozzarellasta voit heittää palaset pannulle ja antaa niiden sulaa siellä hiukan. Muuten mozzarellan voi laittaa esim. eriliseen tarjoilukulhoon ja lisätä mieleinen määrä suoraa lautaselle. Koristele ja mausta tuoreella basilikalla.

Ai että niin tuli nälkä kuvia katsellessa. Tällä viikolla just syötiin, mut ehkä sitä vois taas seuraavalla. Herkullisia arkihetkiä uuteen viikkoon!

Täyteläinen kesäkurpitsakeitto

Tämä(kin) kesäkurpitsakeitto syntyi tuijottamalla jääkaappiin mitä sieltä löytyy. Kun aikaa on vähän enemmän paahdan tai kuullotan aina ensin kasviksia, erityisesti purjot, sipulit ja perunat. Se tuo keittoihin syvyyttä ja makua ihan erityisesti eikä keitinvesi vie mennessään vitamiineja.

Täyteläisyyttä tuomaan laitoin fetaa. Jos kuitenkaan ei pidä fetasta, voi sen korvata esim. sulatejuustolla ja vegaanisen esimerkiksi korvaamalla vegaanilla creme fraichella, joita löytyy ihan lähikaupoista nykyisin. Testasin nyt myös miten uudet perunat toimivat jo keitossa ja ainakin näin toimi tosi hyvin, eikä tullut yhtään liisteriä.

Tästä keitosta tuli ihan heittämällä parasta kesäkurpitsakeittoa, jota olen tehnyt. Ens kerralla pitää tehdä tätä kymmenen litran kattilaan ja pakastaa osa. Kaivan tätä sitten pakkasesta marraskuisessa vesisateessa ja muistelen kesää.

KESÄKURPITSAKEITTO (kahdelle nälkäiselle)

Nämä tarvitset:

  • ruokaöljyä tai voita
  • puolikas purjo
  • 500 g kesäkurpitsaa (n. 2 pienehköä kesäkurpitsaa)
  • 300 g perunaa (n. kolme isoa perunaa)
  • 1 dl vettä
  • 3 oksaa persilijaa
  • 100 g fetaa
  • mustapippuria myllystä
  • (suolaa)
  • koristeeksi yrttejä (esim. timjami, ruohosipuli tai persilja)

Tee näin:

  1. Pese ja pilko purjo.
  2. Kuori ja pilko noin peukalonpään kokoisiksi paloiksi perunta.
  3. Kuullota kattilassa runsaassa voissa tai öljyssä purjon kanssa noin 15 min.
  4. Pese ja pilko kesäkurpitsa ja persilija. Lisää perunoiden ja purjon joukkoon. Lisää mukaan vesi.
  5. Hauduta kannen alla niin pitkään, että perunat ja kesäkurpitsat ovat pehmeitä.
  6. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä tarvittaessa sen mukaan kuinka löysästä keitosta pidät.
  7. Murustele joukkoon feta ja anna sulaa keittoon. Rouhi mukaan mustapippuria ja lisää tarvittaessa suolaa.
  8. Dippaa paahdettuun leipään. Nam.

Pst. Kuopukselle erotin oman keiton ennenkö lisäsin fetan. Suolaa ei juuri tarvinnut laittaa, koska fetassa itsessään on paljon suolaa. Muista käyttää rasvaista fetaa, jotta se sulaa hyvin joukkoon.

Satokausivuoka jonne uppoaa melkein mikä vain

Hyvänä kesäkurpitsavuotena tuntuu, että ihmiset hukkuu kesäkurpistoihin eikä tiedä yhtään mihin kaikkialle niitä tuhoaisi. Entäpä pehmenneet tomaatit ja vähän lörpsähtäneet porkkanat? No tänne satokausivuokaan. Satokausivuoka muuntuu nimensä mukaan satokauden mukaan, talvella sinne uppoaa juureksia ja kaalia, keväisin parsaa, kesällä kukkakaalit ja parsakaalit ja tomaatit torikojusta ja sadonkorjuun aikaan tomaatit ja kesäkurpitsat. Talvisin usein mennään pakastevihanneksilla.

Satokausivuoka on on itkettävän helppo. Se on mallia all in ja koko komeuden voi koota edellisenä iltana uunivuokaan jääkaappiin ja heittää seuraavana päivänä uuniin.

Meillä lihan käyttö on vähentynyt ihan radikaalisti jos vertaa viisi vuotta taakse päin. Nykyisin lihapaketti tarttuu ostoskoriin lähinnä punalaputettuna ja mikä hassuinta – sen enempää minä kuin puolisoni ei edes kaipaa enää niiden ääreen. Asiat on tapahtuneet hiljalleen, ei todellakaan yhtäkkiä. Sekaaneja olemme edelleen ja pelkkää kasvisruokaa tärkeämpänä pidän ruuan puhtautta ja yksinkertaisuutta.

Tähän satokausivuokaan tuli sitä kuuluisaa punalaputettua broileria, mutta sen voisi hyvin korvata esimerkiksi paistetulla tofulla. Näin ollen satokausivuoka olisi myös vegaani.

SATOKAUSIVUOKA n. neljälle

Nämä tarvitset:

  • 3 dl kvinoaa
  • n. 400 g broileria tai esim. paistettua tofua
    • Jos käytät valmiiksi marinoitua broileria niin fine, jos maustamatonta, niin tarvitset lisäksi hunajaa, suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta ja chilihiutaleita
  • 16 kpl kirsikkatomaatteja
  • 1 pieni kesäkurpitsa
  • 1 jättikokoinen sipuli tai 2 normaalia
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 4 dl kermaa (käytin kaurakermaa)
  • (aurajuustoa tai fetaa)

Tee näin:

  1. Huuhtele kvinoa lävikössä ja laita uunivuuan pohjimmaisimmaksi.
  2. Jos käytät marinoimatonta broileria laita pieneen mikron kestävään kulhoon 2 rkl hujanaa ja sulata se juoksevaksi lämmittämällä. Huom. ihan muutama sekunti riittää. Lisää hunajan joukkoon 1/2 tl chilihiutaleita, 1 tl mustapippuria myllystä, 1 tl suolaa, 1 tl paprikajauhetta ja raasta valkosipulinkynnet. Pyörittele broilerit seoksessa ja nosta sen jälkeen uunivuokaan kvinoan päälle tasaisesti.
  3. Pilko kesäkurpitsa ja sipuli haluamasi kokoiseksi paloiksi ja ripottele broilerin päälle kirsikkatomaattien kanssa.
  4. Kaada päälle kaurakerma ja halutessasi ripottele päälle aurajuustoa tai fetaa.
  5. Paista 200 asteessa noin 30-60 min. EDIT. Toisilla on mennyt tuntikin uunissa.
  6. Uunista ottamisen jälkeen vuoka on vielä nestemäinen, anna rauhassa vetäytyä.

Keittiössä kannattaa reilusti harrastaa kaappien kätköjen penkomista. Jos kaapeistasi ei esimerkiksi löydy juuri nyt kvinoaa, mutta riisiä, couscousia ohrahelmiä tai jotai siltä väliltä kilotolkulla niin käytä ihmeessä kaapit ensin tyhjäksi. Suomalaista kvinoaa suosittelen kuitenkin kokeilemaan ja korvaamaankin riisin ja muiden tuontituotteiden tilalle. Kvinoa on miedon makuinen ja eniten vertaisin sitä ehkä couscousiin.

Näillä eväillä uuteen viikkoon. Herkullista satokautta ja lempeää uutta viikkoa!

Ps. Sormiruokailijalle saa kvinoasta äärettömän tatinaiset ja kivat pötköt pyöriteltyä. Ja kesäkurpitsaraaste tekee puurorieskoista erityisen mehevät.

Kesän helpoin pestopastasalaatti


Pestohan siitä aivan älyttömän kätevä, että se saa esimerkiksi pastan kuin pastan maistumaan, vaikka se pasta olisi kuivaa ja suolatonta. Pestopastasalaattiin voi lykätä ne kuuluisat jääkaapin peräseinän jämät ja vain mielikuvitus on rajana. Tämäkin pestopastasalaatti syntyi nimenomaan jääkaapin tyhjennyksestä, kun lähdettiin kesälomareissulle.

Valitsemalla proteiiniksi esimerkiksi tofun, fetan tai härkäpapusuikaleet, saat ruokaisan salaatin, joka on ihan lyömätön vaikka rannalle, koska se ei ole niin herkkä pilaantumaan kuin esimerkiksi lohi. Tästä voi helposti tuunata lapsille omanlaisensa setit sellaisilla täytteillä kuin heidän suuhun sopii. Vaikka sitä kylmää nakkia kylkeen, choose your battles.

Joo joo, pestonkin voisi tehdä itse, mutta ihan kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse. Sitä yritän opettaa itselleni. Tätä voikin hyvällä omallatunnolla kutsua kesän helpoimmaksi salaatiksi.

PESTOSALAATTI KAHDELLE

Nämä tarvitset:

  • 4 dl valitsemaasi pastaa (meillä oli tällä kertaa simpukkapastaa
  • 1 punasipuli
  • n. 0,5 dl vihreää pestoa
  • puolikas ruukku jääsalaattia
  • puolikas paprika, värillä ei ole väliä, suosin punaista
  • 1 mozzarella tai supernälkäisille 2 mozzarellaa

Tee näin:

  1. Keitä pasta tai oikeastaan syökää edeltävänä päivänä pastaruokaa ja keittäkää reilusti yli niin pasta on valmiiksi jäähtynyttä seuraavalle päivälle.
  2. Kuori ja pilko punasipuli mieleisesi kokoiseksi.
  3. Pilko paprika ja riivi salaattia pienemmäksi.
  4. Riivi mozzarella tai ota teelusikalla ”pyöreitä” paloja tai pilko veitsellä jos haluat symmetrisempiä siivuja. Sinä päätät.
  5. Heitä kaikki isoon kulhoon sekaisin. Lisää pesto ja sekoita kaikki tasaiseksi.
  6. Laita suoraa eväsrasioihin ja heitä reissukassin päälimmäiseksi.

Huh hellettä, ihanaa että vielä palasi meitä ilostuttamaan. Ja tsemppiä niille, jotka kärsivät helteestä. Viime vuonna tunsin tutana raskausviikolla 31 miten helle ei tuntunut millään muotoa hyvältä.

Aurinkoista sunnuntaita!

Ps. Kesälomareissusta olen ehtinyt kirjoittamaan vasta Savonlinnasta. Tämä pestopastasalaatin huuruinen varikkopysäkki oli Hämeen linnan parkkipaikalla asuntoautossa nautittu päivällinen sateen ropistessa kattoon.

Arkiruokareseptejä koko perheelle – Järjettömän helppo ja hyvä tofu satay

Reseptipankkiin jälleen uusi vegaanirakkaus; tofu satay. Tämä on tällainen arjen todellinen pikaruoka jos oikoo mutkat suoriksi niin kuin itse tein. Eli en tehnyt itse satay-kastiketta, joka on siis hyvin maustettua, toisille jopa tulista maapähkinäkastiketta.

Olen vasta tutustunut näihin Aasialaisiin valmismaustepusseihin ja olen kyllä ihan myyty. Esimerkiksi tämän resptin aineet säilyvät todella pitkään ja on hyvä hätävara, kun muuta ei ole. Ainoastaan pinaatti ottaa nokkiinsa useamman viikon jälkeen, mutta se ei olekaan tässä maun kannalta pakollinen.

Olen luonteeltani sellainen pippureiden viljelystä alkaen ruokaa laittava kotikokki, että en ole oikein taipunut valmisruokamaailmaan koskaan. Kyse ei ole siitä, että kaikissa eineksissä olisi jotain vikaa. Hintan nähden ne ovat olleet kuitenkin aina jotakin liian tai liian vähän. Valmisruuat ovat kuitenkin kehittyneet viimeisten vuosien aikana varmasti hurjasti ja sukellus eineshyllyille olisi varmasti paikallaan.

Mutta miksi hypätä eineshyllylle, kun vajaassa puolessa tunnissa voi saada tajuttoman hyvää ruokaa? Jos tofu on sinulle edelleen vieras elementti, niin nyt hyvä ihminen on aika rohkaistua ja rakastua.

TOFU SATAY (kuudelle)

Nämä tarvitset:

  • 2 pkt tofua
  • 2 rkl öljyä paistamiseen
  • 100-120 g valmista Satay-kastiketta, esim. SpiceUp! Satay 230g (reilu dl)
  • 1 tlk (400g) kookosmaitoa (tai muuta kermaa)
  • pinaattia, jota ei tarvitse ryöpätä
  • suolapähkinöitä tai muita haluamiasi, esim. cashew
  • (jos haluaa tulisen niin 1/2 chili, mutta satay kastike itsekseen on jo tulisenpuoleista)

Tee näin:

  1. Kuivaa tofun pinta astiapyyhkeeseen. Pilko noin kirsikkatomaattien kokoisiksi kuutioiksi. Painele pyyhkeellä vielä kuivaksi.
  2. Paista tofuja kuivalla pannulla niin, että loputkin nesteet haihtuu ja pinta saa rusehtavaa väriä.
  3. Lisää pannulle öljy ja paista tofukuutiot rapeiksi.
  4. Lisää satay-kastike ja kookosmaito, sekoita hyvin ja anna kiehahtaa muutama minuutti.
  5. Keitä seuralaiseksi riisiä, ohraa, kvinoaa, nuudeleita…
  6. Heitä päälle rouhasti pilkottu pinaatti ja pähkinät.

PST. Jos haluat kastikemaisemman, käytä vain 1 ptk tofua tai tuplaa satay:n ja kerman määrä.

Jos innostuit tästä, niin innostut myös vegaanista pasta carbonarasta. kannattaa ottaa myös käsittelyyn.

Luksusarkiruokaa retkikeittimellä

Viime vuonna, kesäkuun ekoina päivin- meillä oli puolison kanssa treffipäivä. En tiedä mistä ajatus lähti, mutta päätettiin lähteä ajelemaan Kemiöön päin ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Ajatuksena oli testatauutta retkikeitintä ja syödä ulkona. Meren rannalla.

Kemiöstä löytyy ruuan tuottajia vaikka millä mitalla ja haaveilimmekin uusista perunoista ja savulohesta. Etukäteen kannattaa kuitenkin hiukan googlettaa, koska välimatkat on pitkät, että ei mene koko päivää pelkkää ruokaa etsiessä. Me tilasimme valmiiksi ja kävimme hakemassa vartti ennen saapumistamme käsin kuokalla kaivetut uudet perunat. Ai luoja miten hyviä ne olivat.

Tarkoitus oli ostaa matkan varrelta Kemiön S-marketin edustalta Laxtomtenin savulohta, mutta viimeiset oli viety meidän nenän edestä. pihalla oli kuitenkin myyjä, jolta sai ostettua suomalaiset mansikat ja parsat mukaan ja lievitettyä harmitusta. Elimme vieä toivossa, että Kasnäsista jostain saisi kalaa, mutta ei. Kalatehdaskin löytyy, mutta tuoreen savustetun kalan löytyminen olikin kiven alla.

Kasnäsissä on onneksi kauppa, josta kävimme hakemassa oluet (minulle alkoholitonsa koska olin vielä raskaana silloin) ja valmiiksi maustetut pihvit, jotka paistettiin trangian pannulla.

Satama-alue tuntui ensikertalaiselle vähän sekavalta. Jätimme auton Kasnäsin vanhan luontokeskus Sinisimpukan pihaan, joka löytyy caravan-alueen ”takaa”. Harmillisesti itse luontokeskuksen toiminta on lopetettu 2017. Heitimme reput selkään ja otimme viltit kainaloon.

Vailla päämäärää löysimme luontopolun, portaat ja meren, sitä kohti. Ruuanlaittoa meren ääressä rantakallioilla. Onko ihanampaa treffipaikkaa? Retkikeitin on siitä ihan paras ruuanlaittoon, että voit valita ihanimman paikan ja laittaa leirin pystyyn.

Kasnäsin vierasvenesatama vaikutti kivalta. Kesäkuun alussa vain kovinkovin hiljainen, jopa eloton. Jos oikein tulkitsimme, siellä normaalisti kalamyyjäkin löytyisi. Mantereelta päin katsottuna oikealla laidalla löytyi kiva hiekkaranta ja kävimme uimassakin paahteisen päivän päätteeksi. Rannalta löytyy pukukopit ja vessat oli satamarakennuksessa laiturien kupeessa.

Laiturilla joimme vielä termarikahvit ja mussutimme onnessamme keksejä. Ennen Kasnäsiä on muutama upea silta. Kasnäsista pääsee kiertämään Rannikon rengastietä, joka jäikin kutkuttamaan takaraivoon. Ehkä tänä kesänä?

Muuten autotiet menevät Kemiössä melko visusti niin ettei merta juuri näe, vaikka saaressa ajeleekin. Kannattaa kuitenkin ottaa pikkuteitä myös haltuun ja ihmetellä mietä sieltä löytyy.

VINKKILISTA LUKSUSRETKIRUOKAILUUN:

  • Varaa aikaa ja aloita ennenkö on jo kauhea nälkä. Nälkäkiukku on pahin aika alkaa laittamaan retkituokaa.
  • Perunat voi pestä hyvin merivedellä. Jos perunat on jo kotoa lähtiessä valmiina niin aina helpommalla pääsee jos pesee perunat jo kotona valmiiksi.
  • Ylimääräistä vettä keittämiseen. Periaatteessa en tiedä miksi perunoita ei voisi keittää merivedessä, mutta me varasimme sen verran ylimääräistä vettä, että saimme perunat vesijohtoveteen kiehumaan.
  • Öljyä tai voita mukaan. Kasviöljyt säilyy paahteessa paremmin, mutta myös kestää hyvin, jos sen käärii esim. pyyhkeeseen (villainen olisi paras vaihtoehto)
  • Jos mukana on jotakin herkempää pilaantumaan, kannattaa vesipullot pakastaa niin saa ne kylmäkalleiksi. Saa sitten matkan varrella vielä kylmää vettä, vaikka ilma kiehuisi.
  • Perunoiden keitinveden voi säästää, jotta saa huilutettua astioita puhtaammaksi. Meillä on usein myös wetwipeseja mukana. Hätätapauksessa niillä saa pyyhkäistyä astioista suurimmat sotkut pois.
  • Pussi roskille, jotta saa omat sotkut siististi siivouttua mukaan.

Olkoon tämä kaikille muistutus, että retkellä voi syödä muutakin kuin purkkihernekeittoa. Tai että ulkona syöminen voi olla muutakin kuin ravintolan terassi. Ihania kesäulkoruokailuja kaikille!

Juhannusherkut minttiin – Itse tehty loimulohi

On yksi, jota meidän juhannusseurue odottaa aina eniten. Itse loimutettua lohta. Ei mitään pikaruokaa, mutta toivottavasti suurella osalla ei juhannuksena ole kiirettä ja slowfoodille on aikaa. Lupaan, ettette tule pettymään.

Nyt sattui kyllä hyvin poikkeukselliset juhannuskelit ja roihujen tekemiset eivät taida tänä juhannuksena onnistua. Mutta pistä resepti takataskuun jos nyt teidän juhannusmestoilla on rutikuivaa. Turvallisuus ennen kaikkea.

No miten loimulohi sitten valmistuu?

Tarvitset:

  • Höylätyn laudan, koivua tai haapaa mielellään (pidempi kuin lohifilee)
  • Puisia tappeja
  • Pullasudin
  • Lohifileen
  • Suolaa
  • Sokeria
  • n. 1 dl vettä
  • 1 sitruunan mehu
  • Suolaa
  • Puugrillin/nuotion

Lautoja ja tappeja saa valmiina kaupasta, jossei itse halua nikkaroida. Pikaisella googlauksella ainakin Prismoissa, Tokmanneilla ja varmaan rautakaupoistakin löytyy.

Tee näin:

  1. Hiero lohifileen pinnalle (karkeaa) merisuolaa, anna maustua ainakin 1,5 tuntia
  2. Ota filee kylmästä puoli tuntia ennen nuotioon laittoa ja pyyhi ylimääräiset suolat pois.
  3. Kastele lauta kylmällä vedellä.
  4. Tee puukolla reikä fileen ja laudan läpi noin 5 mm syvyyteen nakuttelemalla vasaralla puukon päätä.
  5. Laita kala nojaamaan esim. pölkkyä vasten.
  6. Ota kala sivuun ja sivele lohta noin puolen tunnin välein seoksella, jossa on suolaa, sitruunan mehu ja vettä. Sivelyiden jälkeen käännä kala välillä pyrstöpuoli ylös- ja alaspäin.
  7. Paistoaika riippuu kalan koosta ja paistolämpötilasta, mutta noin 1,5 tunnista 2,5 tuntiin yleensä. Notskivuoroille messiin kaveri ja hyvä olut niin hyvä tulee.

Vinkkejä vielä loimutukseen:

  1. Lämpötila mielummin liian alhainen kuin liian kuuma. Älä hämäänny, vaikka aluksi näyttäisi ettei kalassa tapahdu mitään muutosta.
  2. Monet pitävät hyvänä nyrkkisääntönä, että pystyy pitämään 5 sekuntia kättä lohen ja tulen välissä, toiset suosivat jopa 10-15 sek.
  3. Jos lohen pintaan nousee valkoisia läikkiä eli rasvaa on lämpötila liian korkea. Ota siinä tapauksessa kalaa kauemmas nuotiosta.
  4. Jos pullasuti unohtuu kotiin (niinkuin meillä) niin katajasta tai kuusestakin saa vallan hyvän.
  5. Nuotio saa ja kuuluu olla korkea.
  6. Muisra vahtia tulta ja metspalovaroituksen aikana erityistä tarkkuutta eikä avotulia.

Tsemppiä kokeiluun ja ei kannata menettää malttiaan ja repiä pelihousujaan jossei ekalla kerralla tule täydellistä. Tekemällä oppii ja huomaa miten lämpötila vaikuttaa isosti kalan makuun. Voin lyödä vetoa ettei tämän jälkeen lähikaupan kalatiskin loimulohi enää kelpaa.

Mikä on sun ehdoton juhannusherkku?

Pasta carbonara ilman pekonia – arkiruokaa koko perheelle

Moni varmaan tietää, että toinen nimeni voisi olla pekonimuija. Se on niin hassua, koska rakastan kasvisruokaa enkä oikeastaan enää haikaile juuri punaisen lihan perään. Mutta rapea pekoni leivällä, grillatuissa herkkusienissä tai pastan seassa – ah, niitä en ole valmis vielä hylkäämään.

Mietin kuitenkin pitkään korvaajaa pekonille ja nyt se on löytynyt pekonipastaan! Jalototofun kylmäsavutofu. Eipä olisi aikansa tofun vihaamiseen käyttänyt muikki löytävänsä itsensä kerran jos toisenkin viime aikoina tofuhyllyltä. Sehän on ihan sairaan hyvää, kun sitä hiukan osaa laittaa.

Olisin varmaan hyvä kokki armeijalle, koska tykkään tehdä kotona aina ison satsin ruokaa ja toivon, että syötäisiin siitä usemapi päivä. Jos kuitenkin elelet yksin tai pienemmässä kommuunissa niin suosittelen jakamaan ohjeen puoliksi. Silloin kannattaa käyttää pelkkää juustokerma eikä avata molempia pakkauksia.

Alkuperäinen ajatus reseptin takaa löytyy Jalotofun omasta reseptipankista. Luovin sitten sen ja omien kaappien sisällön mukaan oman versioni.

VEGAANI PASTA CARBONARA (8 hlö:lle)

Nämä tarvitset:

  • 2 pkt Jalotofu Kylmäsavu (300 g)
  • 2 isoa sipulia
  • 6 valkosipulin kynttä
  • 1 pkt Kaslink Aito Kauraruoka Juusto (250 ml)
  • 1 pkt kaurakermaa (200ml)
  • 700-800 g spagettia/tagliatellea
  • 1 tl suolaa
  • kunnon rouhaisu mustapippuria myllystä
  • 2-3 rkl öljyä paistamiseen

Tee näin:

  1. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä.
  2. Kuullota sipulit kevyesti ja ota sivuun.
  3. Ota savutofu pois paketista, painele ja kuivaa tofun pinta talouspaperilla.
  4. Suikaloi tofu samalle pannulle jossa sipulit oli (ei tarvitse pestä välissä) noin sormenpään kokoisiksi paloiksi (saman kokoisiksi kuin yleensä pekoninkin pilkot.
  5. Paahda tofua kuumalla kuivalla pannulla, niin että pinta saa väriä ja loput nesteet höyrystyvät pois. Vähennä hieman lämpöä, lisää öljy ja paista noin 10 min, kunnes tofussa on kauniin kullanruskea ja rapea pinta. Kärvistelin aika kauan, ehkä jopa kauemmin.
  6. Lisää kaurakermat, kiehauta n. 3 minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.
  7. Valuta pasta ja lisää kastike pastan kanssa sekaisin.
  8. Mulla ei ollut parmesania eikä basilikaa, mutta auta armias jos ois ollu. Naaaaam.

Mietin vielä päihittääkö tämä originaalin. Kyllä tästä meille ainakin uusi arkiruokaklassikko tuli. Vannoutunut lihansyöjäpuoliso joutui taas kerran kääntämään takkinsa taas ja sanoi ettei ollenkaan hullumpaa, tuoksuikin ihan pasta carbonaralle. Neiti maistoi rohkeasti muutaman lusikan, mutta selkeesti tämä tekele ei natsannut neidille. Neiti nosti jalat pöydälle ja tilasi jälkkärin.

Mut hei, kokeile ja tuu kertoon mitä te tykkäsitte. Tänne tai sitten vaikka Instaan tai Faceen.

Ps. Jos sinä olet ihmetellyt missä on jokaviikkoiset arkiruokareseptit niin ANTEEKSI! Kiva huijari, joka lupasi alkuvuodesta että joka viikko tulee uusi resepti. Koronaa voi syyttää tästä(kin). Yritän skarpata, mutta saattaa olla, että tässä tulee vähän kirittävää!

Aurinkoa kaikkien uuteen viikkoon!

-Päivi

1 2 3 4