Saako sanoa kehitysvammainen?

26.2.2020 Päivi
5 Comments
Elämä, Yhteiskunta

Sana kehitysvammainen kalskahti korvaani vielä vuonna 2016 hyvinkin halveeraavana ja ikävä sanana. Ihmistä alentavana. Olen kuitenkin harjoitellut tietoisesti käyttämään kehitysvammainen-sanaa kirjoittaessani lapsestani, koska sellainen hän on. Hänellä on vaikeampaa oppia asioita verrattuna keskivertokansalaiseen. Ennen puhuin enemmän erityisistä. Sellainenkin hän on. Niin kuin me kaikki olemme.

Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että kehitysvammaisen tilalle tulisi määrittää paremmin kuvaava ja vähemmän negatiivissävyinen nimitys. Tai sitten meidän pitäisi oppia ymmärtämään, mitä se kehitysvammaisuus on. On se kumma, että lastentarhatkin on muuttuneet päiväkodeiksi, mutta kehitysvammaisuuteen ei löydy korvaavaa sanaa. Ja lisättäköön ennenkö kukaan tarttuu tähän lastentarha asiaan niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että päiväkoti on parempi ja kuvaavampi sana tärkeälle pienten ihmisten paikalle.

Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioita. Se on kuitenkin vain yksi osa ihmisen älykkyyteen vaikuttavista asioista. Toiset meistä osaavat aistia ihmisten välillä olevia energioita ja tunnelmia, ovat taitavia taiteen äärellä tai sosiaalisissa tilanteissa äärimmäisen supliikkeja. Sekin on älykkyyttä, mutta jota ei voi ÄO-testillä mitata.

Puhumattakaan koko persoonaan vaikuttavista asioista. Kasvatus, koulutuksen ja muun tuen taso, elinympäristö ja elämänkokemuksemme tekevät meistä jokaisesta erilaisen yksilön. Olenkin aiemmin kirjoittanut siitä, että on typerää puhua downeista yhtenä massana. Saati sitten niputtaa kaikki erityistä tukea tarvitsevat ihmiset tällaisen sanan alle. Kehityksen taso ja luonteiden kirjo on valtaisa, vaikka totta kai löytyy yhtäläisyyksiä ja tietyillä osa-aluella usein samankaltaisuutta esimerkiksi downin oireyhtymässä.

Kehitysvammaisten tukiliiton sivuilla on kiteytetty asia hyvin:

”Vamma voi johtua joko syntymää edeltävistä syistä, synnytyksen yhteydessä sattuneista vaurioista tai lapsuusiän sairauksista ja tapaturmista. Osa syistä jää kokonaan selvittämättä.
Kehitysvamma ei ole sairaus. Se on vaurio tai vamma, joka haittaa jokapäiväistä selviytymistä sitä vähemmän, mitä paremmin yhteiskunta on suunniteltu meille kaikille”.

Jospa me kaikki ymmärtäisimme ja tekisimme töitä tämän viimeisen lauseen eteen, koko yhteiskunta voisi paremmin.

Löysin aivan mahtavan videon siitä, mitä kehitysvammaiset ihmiset itse ajattelevat kehitysvamma-sanasta. Yhteenvetona suurin osa ei pitänyt siitä, että heitä kutsutaan kehitysvammaisiksi ja parempi sana olisi käyttää erityistä. Hyvä esimerkki tuli siitä, että monesti työpaikoilla kehitysvammaisuus leimataan vaikeaan vammaisuuteen. Kehitysvammainen-sana niputtaa suuren kirjon erilaisia ihmisiä, minkä jälkeen jokaisen ihmisen yksilöllisyys häviää.

Ongelmallisimpana en pidä sitä, että puhutaan kehitysvammaisista sillä sanalla. Sen sijaan kuulemani ”Toi on niin vammasta” tai ”Vittu sä oot vammanen” saa itseni vesikauhuiseksi supikoiraksi. Vammaisuus on viimeinen asia, jolla ketään tulisi pyrkiä alentamaan tai vähättelemään. Vammastelulla herkuttelua olen kuullut usein lapsien suusta. Mietin joka kerta, kun kuulen toisen haukkuvan toista kehitysvammaiseksi mistä se juontaa juurensa? Olen varmasti ajattelemattani ennen esikoistani sanonut joskus juuri jonkun typerän tai epömiellyttävän asian olevan vammaista.

Voisiko jokainen perhe käydä päivällispöydässään keskustelun ikätasoisella tavalla siitä, mitä kehitysvammaisuus tarkoittaa, näkyykö se teidän elämässänne jotenkin ja miten kehitysvammaisiin voisi suhtautua. Ja jos ette harrasta yhteisiä ruokahetkiä, nyt olisi hyvä aika aloittaa uusi ja helppo tapaa pitää yhteyttä yllä omaan perheeseen.

Kuvat ovat neidistä 6 kuukauden iässä. Hänestä olen aikoinaan kirjoittanut puolivuotiaan kuulumisia. Kohta onkin aika tehdä myös kuopuksesta samanlainen päivitys.

Laskiaisen tuorehernekeitto

24.2.2020 Päivi
0 Comment
Arkiruoka, Juhlaruoka, Reseptit, Ruoka

Sitä kun kuvittelee olevansa hirveän innovatiivinen niin loppujen lopuksi huomaakin, että se pyörä on keksitty jo tuhat vuotta sitten. Sain aivan täydellistä tuorehernekeittoa Kaskiksessa 2016 ja siitä lähtien se on ollut mielessä. Nyt sitten tuli ahaa-elämys, että laskiaisen perinteisen hernarin voisi päivittää käyttämällä pakasteherneitä. Tulisi nopeasti valmista, vajaassa puolessa tunnissa.

Laskiaisen spelttipullat olivat hitti ja kyllä lautaset tyhjeni tästä tuorehernaristakin eli uskallan jakaa teille oman versioni tästä laskiaisen hernarista. Ranskalaisittain tämä olisi Creme Ninon. Edullinen arkiruoka, mutta valkoviinillä tai kuoharilla maustamalla tästähän tulis aika pähee pääsiäisen alkukeitto!

Tuorehernekeitto neljälle

  • 4 pss eli 800g pakasteherneitä
  • 2 jauhoista perunaa (itse käytin Rosamundaa)
  • 2 sipulia
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 3 oksaa basilikaa. Kuivattuja yrttejä voi käyttää myös. Tuore on kuitenkin aina tuore.
  • 5 dl vettä
  • 1 kasvisliemikuutio (käytän Reformin luomukuutioita)
  • suolaa ja pippuria maun mukaan
  • 1 prk eli 2dl (kaura)kermaa

Tee näin.

  1. Kuori ja pilko pieneksi perunat ja sipulit. Ei tarvitse olla pientä silppua, sellaisia reilun peukalonpään kokoisia.
  2. Kuullota perunat ja sipulit kattilassa reilussa öljyssä (käytin rypsiöljyä) reilu 5 min.
  3. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Keitä niin pitkään, että perunat ovat kypsiä.
  4. Lisää herneet ja basilika (missä muodossa, ei väliä). Keitä muutama minuutti.
  5. Surrauta koko komeys sauvasekoittimella sitä sileämmäksi mitä hienokurkkuisempia kotiväestä löytyy.
  6. Lisää suola, pippuri ja kerma.

Meillä dippailtiin patonkia keittoon. Jos haaveilemani paahdettu sipuli ei olisi unohtunut kauppaan niin se olisi sopinut tähän ihan täydellisesti. Proteiinia ateriaan saisi lisäämäällä paistettua savutofua ja pähkinöitä päälle. Tai jos se tuntuu vielä liian isolta harppaukselta kasvisruuan maailmaan, niin raejuusto tai paistettua pekoni toimisi myös kutakuinkin täydellisesti.

Huomenna onkin laskiaistiistai. Tällä hetkellä aurinko paistaa, tiet ovat kuivia ja mustia. Etelässä ei pulkka juuri kulje, mutta keiton voikin iskeä ruokatermariin ja pullataikinan kantaa laavulle tikun nokkaan. Hetkinen. Itse en ole ainakaan 20 vuoteen syönyt tikkupullaa. Asia on korjattava mahdollisimman pian.

Aurinkoista laskiaista!

Next level laskiaispullat speltistä

22.2.2020 Päivi
1 Comment
Juhlaruoka, Kaupallinen yhteistyö, Reseptit, Ruoka, Työ

Kaupallinen yhteistyö: Birkkalan tila

Vuosi 2020 on taas selkeästi enemmän lihaton ja kaikki ajatukset ruuasta on viety ihan next level. Hyvä päivä siis viedä laskiaispullakin sille tasolle. En tiedä montaakaan, joka ei rakastaisi laskiaispullaa, mutta taasen liian monta, jotka kärsivät vehnän aiheuttamista suolioireista. Siksi päätin tarttua spelttijauhopussiin ja kokeilla vatsaystävällisempää vaihtoehtoa. Jotta laskiaispullaa ei tarvitsisi tänä vuonna skipata.

Birkkalan tilan isäntäpariskunta Simo ja Riina viljelevät spelttiä Suomusjärvellä, Turun ja Helsingin välissä. Birkkalassa viljellään, jauhetaan ja pakataan luomuspelttituotteita alusta loppuun meille ja myös Eurooppaan. Vilja jauhetaan 200 metrin päässä tilalta kivimyllyssä, joka on yleisemmin käytettyä valssimyllyä hellävaraisempi ja säilyttää paremmin speltin ravintoaineet. Lisää luomuspeltin tuottamisesta voi lukea täältä.

Laskiaispullat Birkkalan tapaan:

Juuri: 
90-100 g hiivaa (tai 3 pussia kuivahiivaa, jotka sekoitetaan jauhoihin) 
2 dl kaurajuomaa tai maitoa 
½ dl sokeria 
n. 4 dl Birkkalan Puolikarkeita Spelttijauhoja, täysjyvä

Lisää juureen: 
2 dl kaurajuomaa tai maitoa 
1 kananmuna 
1 ½ dl sokeria 
200 g pehmeää voita 
2 tl suolaa 
1 rkl kardemummaa 
n. 5 dl Birkkalan Puolikarkeita Spelttijauhoja, täysjyvä 
n. 4 dl Birkkalan Ydinspelttijauhoja

Tee näin:

  1. Tee ensin taikinajuuri. Sekoita haalean nesteen joukkoon hiiva ja sokeri ja alusta jauhot joukkoon liikaa vaivaamista välttäen. Peitä juuri liinalla ja anna juuren nousta noin ½ tuntia.
  2. Lisää taikinaan loput aineet, viimeisenä jauhot kevyesti alustaen. Itse sekoitin kauramaidon, suolan, kardemumman ja munan keskenään ennen juureen laittoa.
  3. Anna taikinan kohota noin ½ tuntia.
  4. Leivo taikinasta pikkupullia leivinpaperilla vuoratulle pellille. Anna pullien kohota vain noin 10 minuuttia.
  5. Voitele pullat ja ripottele pinnalle raesokeria.
  6. Paista pullia 225 asteessa noin 10 minuuttia.
  7. Leikkaa jäähtyneesta pullasta kansi pois. Levitä pohjapuoleen hieman mansikkahilloa ja kermavaahtoa ja paina kansi takaisin päälle.

Alla olevissa kuvissa näkyy vaihekuvat taikinan eri vaiheista.

Juuri on ollut kohoamassa ½ tuntia.
Valmis taikina.
Valmis taikina ½ tunnin kohottamisen jälkeen.

Mies kyseli, että niin olikos nämä nyt suolaisia vai makeita pullia, kun vedin pellin uunista. Väri spelttipullissa on vehnäpulliin verrattuna tummempi. Speltti on maultaan vehnämäinen, mutta omaan suuhun paljon aromikkaampi. Hieman paahteinen ja pähkinäinen.

Yllätyin miten hyvän sitkon speltillä sai ja taikinan käsittely ei eronnut vehnäjauhojen käyttämisestä. Ei yhtään pöllömmät pullat ensikertaa hypistelevältä kotileipurilta. Spelttipullien maku todellakin on vehnäisiin veljiin verrattuna ihan next level.

Laskiaispullien väliinhän voi tunkea oikeastaan nyt ihan mitä mieleen juolahtaa. Itse kuulun konservatiiviseen mansikkahillo-kermavaahto-heimoon. Ruokakaupassa sijoittelu kuitenkin teki tehtävänsä ja käytävältä tuli hetken mielijohteesta napattua Nutella-purkki kainaloon.

Nutellaa on keksitty sotkea ihan minne sattuu joulutortuista homejuustojen kaveriksi jo ties kuinka monta vuotta, mutta oma kokeiluni ovat rajoittuneet lapsuuteen kaurakeksien päällä. Kyllä pysyn leirissäni, mutta pöydässä meinasivat pyörtyä onnesta.

Ei meinattu malttaa odottaa pullien jäähtymistä. Tai ei maltettukaan. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä Nutella hieman suli pullaan ja siitä tuli aivan taivaallisen tatinainen. Jospa olisitte neidin ilmeen nähnyt, kun hän pullan kimppuun pääsi ja sai maistaa elämänsä ensimmäistä kertaa Nutellaa.

Nämä kuuluisi nauttia kaurakaakaon kera joko olohuoneeseen levitetyllä viltillä retkeillen tai kannonnokassa ulkona nautiskellen. Meillä oli niin kiire pullien ääreen ettemme päässeet keittiön pöydän äärestä pidemmälle.

Kun aloin tutkia speltin ravintosisältöä, yllätyin ihan todella. Speltissä on yli puolet enemmän kuitua verrattuna vehnäjauhoon ja vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita reilusti enemmän. Jos elintarvikkeiden ravintosisällöt kiinnostaa muistakin elintarvikkeista, luotettavaa tietoa löytyy Finelistä, joka on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä elintarvikkeiden kansallinen koostumustietopankki.

Speltissä on gluteenia eikä siksi sovi keliaakikolle, mutta sen hiilihydraattirakenne on erilainen ja siksi se soveltuu monelle herkkävatsaiselle hyvin.

Mikäli pullat haluaa vegaanisena niin munan voi jättää kokonaan pois ja voin voi korvata margariinilla. Pullat voi voidella sokerikiiltellä, jossa on puolet vettä ja puolet sokeria.

Birkkalan spelttituotteita löytyy K-ryhmän sekä Halpa Hallin valikoimista. Kannattaa varmistaa saatavuus esim. soittamalla ensin. Turun seudulta löytyy takuuvarmasti Kupittaan citymarketista ja nyt olen tilannut niitä myös Ravattulan Citymarkettiin ja Lieton Supermarkettiin. Jos omassa lähi k-kaupassa ei ole niin pyydähän kauppiastasi tilaamaan.

Birkkalan sivuilta löytyy paljon mielenkiintoisia ja herkullisia reseptivinkkejä speltin käyttöön. Itse aion ainakin seuraavaksi testata maidotonta speltti-omenapannukakkua ja pinaattiblinit!

Mies sanoi jopa, että pullat olivat kuohkeimmat ja parhaimmat, jotka olen koskaan tehnyt, joten harkisten vakavasti vehnäjauhoista luopumista kokonaan. Terveellisempiä herkutteluhetkiä kaikille!

Elämäni sirkuspellenä

20.2.2020 Päivi
1 Comment
Äitiys, Perhe

Joulupuu on rakennettu-laulu pyörähtää kymmenennen kerran käyntiin kotiin pääsemiseksi. Helmikuussa.

Seinissä raikaa suurieleinen ihmettely kuinka hitsin taitava 3-vuotias on, kun saa auttavasti puettua itse. Ylisanojen vuodatusta ei koko via dolorosan aikana saa keskeyttää, muuten haalari on silmänräpäyksessä taas lähtöpisteessää mytyssä lattialla.

Jukeboksi nimeltä äiti tai isä suoltaa tauotta uutta sisältöä hampaiden pesun lomassa. Ai vielä yksi joululaulu. Ja nyt välillä Piippolan vaari. Ja kyllähän me nyt vielä Lounatuulen laulukin lurautetaan. Isän pravuuri sen sijaan on Musta kana, jota neiti toivoo vain isältä.

Arki saa repeämiä. Tutkimuksia ja lääkärikäyntejä, sairastumisia toisensa perään, uusia vaiheita ja pitkien lomien jälkeistä tahmaisuutta. Rutiinit ovat lapsille tärkeitä, erityislapsille ne ovat usein vieläkin tärkeämpiä ja muutokset aiheuttavat lapsen toiminnanohjaukselle erityisesti haastetta. Välillä asiat hoituvat hämmentävän helposti ja vääntämättä, usein kuitenkin siihen maaliin päästään tietoisilla valinnoilla ja toiminnalla.

Vertaisäidin kysellessä miten saisi hampaidenpesun luonnistumaan edes jotenkuten ja lapsen suun auki ilman sorkkarautaa ja höyläpenkkiin kiinnitystä hihittelin taas meidän kasvatusmetodioitamme. Lauluja, hassuttelua, uusia lauluja, keksittyjä lauluja, laskeutumista lapsen maailmaan. Joka päivä, aika monessa hetkessä ja siirtymisessä. Aika usein se vaatii hullua heittäytymistä ja sirkuspellen henkseleiden paukuttelua.

Mallittaminen on yksi tärkeimmistä oivalliksistani vanhempana. Yksi iso esimerkki siitä on suihkussa käynti. Vaikka uimisesta, kylpemisestä ja saunomisesta neiti tykkää, suihku on ollut melko ikävää puuhaa kaikille osapuolille. Tiedän ettemme ole ainoa kotitalous. Kirjoitin suihkuhommista jo aiemmin ja miten se on nykyään jopa ihan mukavaa puuhaa. Ainakin yleensä.

Jos laulamisesta ei nauti, jatkuva sirkustelu vaatii itsessään valtavia ponnisteluja ja väsymys on ottamassa arjessa niskalenkkiä, ei tämä laji nimeltä erityisvanhemmuus todellakaan helppoa ole. Se voi toisilta vaatia muuttumista siksi jota ei ole ollut. Onko muutos aina pahasta onkin eri asia. Itse tykkään hassuttelusta, mutta kyllä sitä itsekin siihen toisinaan väsyy. Joskus sitä haluaisi olla ihan vaan, jutella normaalisti ja siirtyä tilanteesta tilanteeseen ilman ohjelmanumeroita. Olla väsynyt viikosta tai koko alkuvuodesta. Ilman sirkustemppuja.

Olen kokenut, että sujuvamman arjen, vähenevän pokkuroinnin ja lapsen ymmärtämisen vuoksi olen sen valmis tekemään. Minä hitto vie laulan vaikka sata kertaa sen Joulupuu on rakennettu vielä juhannuksenakin, jos se saa lapseni kävelemään päiväkodista kotiin. Minä otan vastaan ne muiden vastaantulijoiden huvittuneet ja kummeksuvat katseet. Minä odotan ylimääräisen puoli minuuttia äkkipikaisesta luonteestani huolimatta, jotta lapsi saa yrittää, eikä hokeminen saa pieniä aivoja solmuun ja palauta häntä aina uudelleen lähtöruutuun.

Minä kyykistyn, viiton ja sanoitan. Ilmehdin ja elehdin normaalia voimakkaammin. Käyn läpi sadannen kerran ensin-sitten-keskustelun. Joka ilta.

”Se on leijonan osa”.

Tämä teksti on omistettu jonglöörääville sielunsiskoille ja -veljille. Mitä siitä sitten, vaikka elämä on yhtä sirkusta ja apinalaumasi myös näkyy ja kuuluu? Tehdään siitä maailmankuulu. Tai ainakin kylänkuulu. Vielä jonakin päivänä voimme paukutella niitä pellen henkseleitämme ja taputtaa itseämme olalle. Olemme omalta osaltamme rikkomassa lasikattoja ja rakentamassa sekä raivaamassa lapsillemme hyväksyvämpää yhteiskuntaa.

Suihku voi olla muutakin kuin pakollinen paha

17.2.2020 Päivi
4 Comments
kehitys, Siisteyskasvatus

Vaikka uimisesta, kylpemisestä ja saunomisesta neiti tykkää, suihkussä käyminen on ollut melko ikävää puuhaa kaikille osapuolille. Ei se vieläkään ole aina yhtä ilotulitusta, mutta olemme saaneet suihkuhetkestä molemmille huomattavasti mukavampia kokemuksia aikaan.

Menen lähes poikkeuksetta yhdessä neidin kanssa suihkuun. Vettä kuluu varmasti enemmän kuin luonnonvarat sallii, mutta mitä siitä on poikinut tulos kompensoi kyllä moninverroin. Olemme suihkussa harjoitelleet ruumiinosia, kehotuntemusta, toisen koskettamista ja itsenäistä suorittamista.

Päästä varpaisiin puhtaasta likaisimpaan paikkaan etenemme ruumiinosa ruumiinosalta. Ensin pestään minulta, sitten neidiltä. Kyselen neidiltä missä mikäkin ruumiinosa on ja neidistä se on hurjan hauskaa etsiä äidiltä märkien hiusten alta korvaa ja itseltä kantapäätä, kun se on takapuolella.

Peseytyminen olisi hyvä suorittaa puhtaasta likaisempaan eli:

  1. kasvot
  2. hiukset
  3. kädet
  4. kainalot
  5. rintakehä
  6. selkä
  7. jalat
  8. alapesu

Kasvojen pesemisessäkin tulisi noudattaa samaa puhtaasta likaisempaan-kaavaa, mutta tällä hetkellä se menee otsasta leukaaan vedoilla ja päälle hassutellaan kovat päristelyt, kun vettä menee suuhun, silmiin ja joka paikkaan. Täydellisessä elämässä pää tulisi pestä tässä järjestyksessä:

  1. silmät ulkonurkasta kohti nenää
  2. otsa
  3. posket
  4. kaula, korvat
  5. nenän päällinen
  6. leuka
  7. suu
  8. sieraimet

Lapsethan rakastavat rutiineja ja on ollut mahtava huomata, että nyt kun olemme satoja kertoja käyneet pesulla, hän itse jo tietää mikä paikka seuraavaksi pestään. Ja kun oikein hyvä flow on päällä laulu raikaa ja vesi roiskuu. Ihan kuin entisajan kylvettäjällä. Tälläisten jatkuvien toistojen muistijäljet ovat erityisen tärkeitä erityislapsille ja voivat kantaa pitkälle tulevaisuuteen, kun opetellaan hygienianormeja.

Samalla olemme yhdessä oivaltaneet asioita, kuten kuinka monta päätä ihmisestä löytyykään. Ennen lastani en ollut edes sellaista tullut ajatelleeksi. Olemme ihmetelleet miten erillaiset tissit on äidillä kuin pienellä tytöllä. Miten äidillä on karvoja ja luomia ja hänellä taas ei. Mihin on ok sörkkiä äitiä tai muita ihmisiä. Antanut neidin ensin pestä itse alapäänsä ja sitten sanoittanut, että äidin täytyy vielä auttaa koska hän on niin pieni. Äiti taasen osaa jo itse, koska on harjoitellut melkoisen kauan.

Veden menemistä kasvojen päälle on harjoiteltu myös leikin kautta. Päristellään ja vettä suihkutetaan ensin äidin päältä, sitten neidin päältä. Ensin ihan pikkuisen ja nyt voi jo lorotella enemmänkin kerralla niin että saadaa hiukset ja kasvot pestyä. Kannattaa myös miettiä onko veden suihku lapsesta liian kovan tuntuinen iholla, erityisesti jos on aistiherkkyyttä.

Olen antanut suihkun omaan käteen, auttanut puolihuomaamatta ohjaamaan oikeaan osoitteeseen. Tämäkin on ollut tärkeä oivallus miellyttävempien suihkuhetkien toivossa. Lapsella on valta vaikuttaa mihin vettä osoitetaan ja mistä pestään.

Vauvojen ihokontaktoimisesta ja sen tärkeydestä puhutaan. Olen kuitenkin miettinyt miten tärkeää ihmisen on saada ihokontaktia läpi elämän. Onhan meillä aikuisenakin tarve ihokontaktille ja toisen kosketukselle, mihin se häviää leikki-iässä?

Freudin lapsen seksuaalisuuden kehitys-teoriassa ajatellaan, että kouluikäisenä on latenssivaihe, jolloin seksuaalisuus jää ikään kuin varjoon ja tärkeämmäksi muodostuu esim. tyttö- ja poikaporukat. Koululaiseen ihokontaktin tärkeydestä ja ihokontaktiin saamisesta en osaa sanoa vielä mitään. Leikki-ikäistä on kuitenkin helppoa ja luonnollista halia ja ottaa syliin esimerkiksi suihkussa ja saunassa. Jos siis lapsi viihtyy sylissä. Voihan elämä. Olisipa se joskus yhtä suihkussa laulantaa.

Teksti kuvat ovat uimareissultamme, koska suihkuhetkinä on yleensä tilanne niin sanotusti päällä.

Tsemppiä pesuihin ja iloisia suihkuhetkiä!

Nyt tuli ehkä parhaat falafelit ikinä

16.2.2020 Päivi
0 Comment
Arkiruoka, Reseptit, Ruoka

Kun ulkona ei voi joka päivä syödä ja pakastealtaasta en ole onnistunut onkimaan kummoisia falafelejä lautaselleni on täytynyt tarttua itse sauvasekoittimeen. Mitään pikafoodia ei itse tehdyt falafelit ole, mutta ääreishelppoja!

Tällä kertaa tein sen verran ison satsin, että laitoin osan pakkaseen raakana (öljyämättä) . Ne ovat vielä testauksen alla, miten ne käyttäytyvät pakkasesta otettuna. Jos tämä onnistuu ja maku pysyy hyvänä niin ai että. Sitten voikin tehdä jättisatsin valmiiksi pakkaseen ja sulattaa sieltä aina tarvittavan määrä uuniin. Ja sitten hommasta tulikin jo huisin nopeaa. Onko teillä kokemusta falafel-taikinan pakastamisesta?

Käytän aina kuivattuja papuja, herneitä yms. Ne ovat halvempia, eivät ole lilluneet säilyketölkeissä ja koostumus on kiinteämpi eikä lainkaan mössöinen.

Kuivatut pavut ja kikherneet pitää liottaa hyvin ennen käyttämistä. Siispä liota kuivattuja kikherneitä vedessä ainakin 10 tuntia. Itse laitan yleensä illalla kikherneet likoamaan ja teen sitten seuraavana päivänä, kun ehdin ja jaksan. Ei siis haittaa vaikka ne lilluisivat pidempäänkin vedessä. Jos kuitenkin ne jäävät lillumahommiin, kannattaa vesi vaihtaa ja heittää kulho jääkaappiin. Montaa päivää ei kannata pöydällä seisottaa, sillä kyllä se home alkaa niihin aikanansa kasvamaan. Kokemusta löytyy siitäkin.

Falafelit, joita tuli tällä ohjeella 35 kpl:

  • 400 g kuivattuja luomukikherneitä (liotettuna 13 dl)
  • 1 iso sipuli
  • 4 kynttä valkosipulia
  • 1/2 pieni sitruunan mehu (käytin luomusitruunoita)
  • 4,5 tl garam masala-mausteseosta
  • 3 tl suolaa
  • 2 rkl perunajauhoja
  • 1 ruukku persiljaa
  • 1 ruukku korianteria
  • 2 rkl vettä + 1 tl soodaa
  • seesaminsiemeniä pinnalle

Valmistus:

  1. Huuhtele kikherneet liotuksen jälkeen vielä huolellisesti vedellä.
  2. Kuori sipuli ja valkosipuli. Pilko sipuli muutamaan osaan.
  3. Pesaise persilja ja korianteri, pilko hieman pienemmäksi.
  4. Heitä kaikki silppurikulhoon (sauvasekoittimen lisäosa) tai blenderiin. Silppurikulhossa surruttele useassa eri osassa. Sekoita vielä kaikki tasaiseksi.
  5. Purista sitruunan mehu ja sekoita seoksen joukkoon. Jos käytössä on iso sitruuna kannattaa laittaa ensin osa ja maistaa välissä ettei tule liian sitruunaista. Itse lisäsin tässä vaiheessa vasta perunajauhon, koska meinasi vallan unohtua. Sen kuitenkin voi oikeastaan missä vaiheessa vain.
  6. Anna vetäytyä mielellään useampi tunti. Itse odottelin seuraavaan päivään.
  7. Sekoita sooda veden joukkoon ja lisää seokseen.
  8. Pyörittele seoksesta palloja. Nämä hajoaa käsiin helposti, eikä näitä pysty pyörittelemään niin kuin pullia. Puristele hellästi palloksi – sanoisin.
  9. Pyöräytä pulla seesaminsiemenissä.
  10. Pullat pellille ja tuputtele rypsiöljyä pullasudilla päälle. Ei tarvitse pyöritellä pullia ympäri, öljy valuu sopivasti myös peltiä vasten olevaan kohtaan. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 min niin, että pullissa on kaunis kullanruskea väri.

Yritin saada kuvatuksi seoksen rakennetta. Se jää siis selkeästi rouheaksi, mutta joukossa ei ole kuitenkaan mitään kunnon paloja. Seos vetäytyi tosiaan minulla seuraavaan päivään jääkaapissa. Seesaminsiemenet laitoin muumikulhoon, siinä ne oli kätevä pyöräytellä.

Alla olevassa kuvassa on perhe-elämää parhaimmillaan. Lapsi lattialla oman onnensa nojassa ja vasemmassa yläkulmassa näkyy kauhea kasa kaikkea sontaa sohvan alta kaivettuna, kun etsittiin vanhemman ipanan kanssa jotakin sieltä. Toiseen kuvaan taas oli eksynyt tutti.

Falafelien kaveriksi tein salaattia ja guacamolea. Parasta näin, mutta miksei esim. muusi tai riisikin pelittäisi hyvin. Guacamolen teen yksinkertaisuudessaan näin: Avokaadot mössöksi haarukan alla, suolaa, pippuria ja iso lorus sitruunamehua.

Paistoin ylimääräisiä falafelejä ja lämmitin myöhemmin mikrossa. Meni ne niinkin, mutta falafelit ovat ehdottomasti parhaimmillaan tuoreena rapealla kuorellaan. Kannattaa esimerkiksi pyöritellä jääkaappiin valmiiksi ja useampana päivänä heittää vain suoraa jääkaapista uuniin niin saa tuoreita monena päivänä.

Instagramin stooreissa kerroinkin ettei tämä resepti läpäissyt meidän perheen lapsituomaria. Rohkeasti hän maistoi, mutta kaivoi suustaan ulos. Palaute oli siis selvä. Mutta minä sanon iso NAM! Näistä falafeleistä tuli kyllä kertakaikkisen täydellisiä omaan suuhun.

Ja myös Instassa jengi äänesti haluavansa tämän arkiruokakokoelmaan, joten tässä se viimein on! Toivottavasti tekin tykkäätte!

Onko aikaisemmat arkiruokareseptit menneet ohi? Ne löytyvät täältä.

Maukasta arkea ja alkavaa uutta viikkoa kaikille!

Uudessa vauva-lehdessä tuttuja

13.2.2020 Päivi
0 Comment
Yhteiskunta
Aina yksi kuvaajan sormi täytyy kuvassa olla.

Onpa jännittävää. Vuoden ensimmäinen Vauva-lehti on ilmestynyt. Ihan niin täpinöissäni en olisi vuoden ensimmäisestä lehdestä muuten, mutta mukana on artikkeli sikiöseulonnoista. Sen tiimoilta on myös haastateltu meidän perhettämme. Aihe on itselleni todella tärkeä. En ole vielä juttua itse nähnyt tai lukenut, toivottavasti saan lehden myös pian itse omiin käsiin. Juttu on ilmestynyt tänään myös HS.fi:ssä.

En anna juonipaljastuksia sen enempää, käykää nappaamassa omanne, jossei se kolahda postiluukustanne automaattisesti. Tulkaahan sitten kertomaan ja keskustelemaan ajatuksistanne tänne tai somen puolelle Facebookiin Elämän mittaisella matkalla tai Instagramiin @elamanmittaisellamatkalla. Pyykätään, käännetään ja väännetään tätä sitten oikein urakalla. Koska jos Karpolla on ollut aikanaan asiaa niin kyllä on Päivilläkin.

Mitä ajatuksia sikiöseulonnat teissä herättää? Sikiöseulonnoista, kuinka diagnoosi selvisi sekä tuesta tai oikeammin tuettomuudesta joka meidän perhettä kohtasi voit lukea näistä postauksistani:

Kuvat ovat Interrail-reissultani raskauden puolivälissä, kun odotin tätä erityistä esikoistani. Tällä reissulla olen vapaampi, voimissani ja nautin raskaudestani täysin vatsoin. Interrail reppureissustani siskoni kanssa voi käydä lukemassa näistä postauksista:

Jos olet vasta löytänyt blogiini, toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi. Mukavaa, että löysit. Täällä virtuaaliolohuoneessani on kaikille ja kaikkien ajatuksille tilaa, kunhan tarkoitus ei ole loukata tai olla epätasa-arvoinen.

Nopeampitempoinen arjen makustelu löytyy Instagramista @elamanmittaisellamatkalla ja Facebookista Elämän mittaisella matkalla.

Vuoden 2019 luetuimmat postaukset

10.2.2020 Päivi
0 Comment
Äitiys

Koska sinne ruutujen taakse on soljunut aina vain enemmän silmäpareja (joista kaikista olen superkiitollinen), jaan vielä viime vuodelta blogin luetuimmat postaukset, vaikka ei uuden vuoden taite olekaan. Nämä tekstit eivät vanhene.

Mitä haluaisin sanoa vanhemmille, jotka odottavat kehitysvammaista lasta?

Otsikko kiteyttää jo kaiken tarpeellisen. Mitä enemmän vuosia kirjoittamisen kanssa on takana, alkaa hävetä vähän niitä vanhoja tekstejään ja huomaa miten paljon on kehittynyt kirjoittamisessa. Tästä tekstistä en edelleenkään kuitenkaan muuttaisi mitään. Tämä on myös itselleni yksi tärkeimmistä kirjoituksistani

Miten saimme tietää down-diagnoosista?

Asia ei ole vanhentunut, näin se meni. Mutta nykyisin esimerkiksi NIPT-testi eli non-invasive prenatal test ei lähdekään ulkomaille, vaan sikiön kromosomit pystytään analysoimaan Suomessa. NIPT-testissä pystytään siis seulomaan yleisimpiä kromosomihäiriöitä eli 13- 18- ja 21-trisomioita sekä määrittelemään sukupuoli.

Oliko sinulla oikeus syntyä?

Pohdin tekstissä syitä siihen, miksi tyttäreni näki päivänvalon enkä päätynyt keskeyttämään raskautta. Tämä on myös yksi kipeimmistä, mutta tärkeimmistä teksteistäni. Olen iloinen, että luette sitä edelleen, vaikka aihe onkin syvä ja yhteiskunnallisesti vaikea.

Raskausviikko 8

Yllätyksekseni raskausviikko 8 on noussut todella luetuksi. Teksti, jossa vietämme mieheni kanssa ensimmäistä perhehoitovapaata ja olen flunssan kaatama ja kuolemanväsynyt. Kirjoitin kuopuksesta raskauspäiväkirjaa jokaiselta viikolta. Raskauspäiväkirja löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Kana-nuudelikeitto

9.2.2020 Päivi
0 Comment
Arkiruoka, Reseptit, Ruoka

Tässä kohtaa on varmasti hyvä vielä kerrata mikä on tämä tatami, jolla ruokareseptejä täällä blogissani jaan. Jos resepti on apinoitu jostakin muualta, tuon sen julki postauksessa. En taida olla se uusien hittien, kuten avokaadopastan tai uunifetan tehtailija, vaikka Sovella onkin toinen nimeni. Tärkeintä itselleni on jakaa hyväksi kokemiani reseptejä, joilla toivottavasti kaikki saisivat arkiruokailuihin:

  • nopeaa, helppoa, mausta tinkimättä
  • lisää kasviksia lautaselle
  • vähän vaihtelua
  • uutta inspiraatiota

Ja tässä olisi käsillä taas yksi sellainen resepti; kana-nuudelikeitto. Vegaanin version saat vaihtamalla kanan esimerkiksi savutofua paistamalla joukkoon. Tein sekä gluteenittoman keiton riisinuudeleista sekä vehnänuudeleista, koska muu väki ei ole riisinuudeleista innostunut.

Minusta on tosi hankala määritellä kuinka monta annosta tulee, kun syöjien annoskoot ovat niin erilaisia jos perheessä on muitakin kuin aikuisia. Yritän kuitenkin lisäillä myös annosmäärät ohjeeseen.

KANA-NUUDELIKEITTO n. 6 annosta

Valmistuaika 30 min

  • 500g Kanan fileetä
  • 2pss (600g) Amerikan kasvissekoitus (myös muut lemppari pakastekasvikset käyvät)
  • 1/2 tl chilihiutaleita
  • 1rkl hunajaa
  • 1/2 rkl valkosipulirouhetta (tai 2 valkosipulin kynttä)
  • 1,5 tl yrttisuolaa tai maun mukaan
  • 1/2-1 tl mustapippuria (mielellään myllystä rouhittuna)
  • 400g nuudeleita (+MAMA-nuudelien maustepussit)
  • 2dl kermaa (käytimme kaurakermaa)
  1. Keitä kasviksia vedessä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät n. 10 min
  2. Pilko sillä aikaa kana.
  3. Paista kana öljyssä. Lisää heti alussa kaikki muut mausteet paitsi hunaja. Kun kana on kypsää (älä paista kuivaksi) nosta lieden lämpötilaa niin, että kanat alkavat saada väriä pintaan. Lisää hunaja ja pyöräyttele kaikkialle. Paista niin, että kanaan tulee rapea ja kullankeltainen paistopinta.
  4. Lisää kanat, nuudelit ja nuudelien maustepussit keittoon. Pikkuväen on helpompi syödä, jos nuudelit rikkoo pienemmäksi. Se käy kätevästi puristelemalla raa’at nuudelit rikki pussin ollessa vielä suljettu.
  5. Keitä vielä muutama minuutti nuudelit kypsiksi.
  6. Jos kotoa löytyy ruoho- tai kevätsipulia tai pidät tuoreen korianterin mausta niin koristele ja makustele niillä.

Jä näin on lähes samasta padasta koko perheelle. Toivottavasti maistuu. Jaa mutta. Pitäisiköhän joululiina vaihtaa? Ehkä.

Haunisten allas – retkeilyhelmi Raisiossa

6.2.2020 Päivi
6 Comments
Perhe, retkeily, Varsinais-Suomi

Tammikuu oli lumen osalta surkea. Se on vetänyt monen mieliä matalaksi. Ehdimmekö unohtaa ne ihanat pienet pakkaspäivät, jotka ovat olleet pilkahdus talven tunnelmasta. Todisteita on, sillä muutama viikko sitten vietimme ihanan pakkaspäivän retkeilyn merkeissä.

Suomen rumimman kaupungin titteliä usein hallussaan pitävästä Raisiosta ei ihan äkkiä uskoisi löytyvän tällaista luonnonkaunista perheelle sopivaa retkeilykohdetta. Kivenheiton päässä on Ikea ja kauppakeskus Mylly ja sitten kuitenkin hetkeä myöhemmin pystyt laskeutumaan lähes täydelliseen rauhaan. Ihan pelkän luonnon äänimaailman varassa ei pääse olemaan, sen verran Ohitustien kumina metsäänkin kuuluu. Tämän helpommin ja nopeammin ei kuitenkaan kaupungin vilinästä pääse irtaantumaan.

Haunisten allas on tekojärvi ja sitä on käytetty vuoteen 2012 asti Raision raakaveden varastopaikkana. Nykyisin alue on retkeilykäytössä, mutta edelleenkään altaaseen ei saa mennä uimaan eikä se ole juomakelpoista.

Ensimmäistä kertaa yrittäessämme löytää perille ei ollutkaan ihan helppoa, kun viittoja ei ole, osoitetiedot huonosti löydettävissä ja reittejä Haunisten altaan ympärille ja ympäristöön menee enemmänkin.

Helsingistä päin tullessa käännytään oikealle kauppakeskus rampista. Seuraavassa risteyksessä käännytään vasemmalle suuntaan Allastie. Allastietä jatketaan loppun asti, kunnes käännytään Santaojantielle oikealle. Tietä jatketaan niin pitkään, että parkkipaikat tulevat vastaan. Uskoaan ei saa menettää vaikka ensin tulee teollisuusaluetta, sitten koirien koulutuskenttiä ja jopa yksi rivitalo-osake, mutta sen jälkeen alkaa häämöttää isohko parkkipaikka. Ohikulkutieltä parkkipaikoille on noin kilometrin verran.

Parkkipaikoilta lähdettäessä oikealle on esteetön tie uudemmalle grillikatokselle. Tämä on tosi kiva vaihtoehto, jos haluaa tulla vauva rattaissa ja tai pyörätuolilla luonnonhelmaan. Itse grilli ei kovinkaan suuri ole ja nätillä päivällä ruuhkaa voi olla, joten kiljuvien (lasten) vatsojen kanssa ei kannata lähteä liikkeelle.

Me lähdimme kuitenkin vasemmalle, jossa on myös grillauspaikka. Molemmille grillauspaikoille on noin 600-700 metriä oman mutun mukaan. Kokonaisuudessan polun pituudeksi tulee vajaa 3 kilometriä jos altaan menee ympäri.

Polku on melko vaihtelevaa ja kulkee altaan reunaa pitkin havumetsässä nuollen välillä ihan rantaviivaa. Märällä säällä polku myös on todella märkä ja kalliot liukkaat. Välillä pääsee kiipeämään kallioille ja pomppimaan kiville havupuiden seassa, välillä on tasaisia hiekkatiemäisiä osuuksia. Ei kyllä uskoisi olevansa Raisiossa, on päässyt suustani joka kerta.

Molemmista grillipaikoista löytyy polttopuita ja huussit. Oma vessapaperi kannattaa olla mukana eikä puukosta tai kirveestäkään haittaa ole, jotta saa puita pienemmäksi pikkuruisiin grilleihin. Pikkuruisia ne todentotta alkavat olla, sillä nytkin ennen meitä oli grillaajia ja meidän peräämme tuli kolme muuta seuruetta. Muistathan ottaa roskat mennessäsi mukaan luonnosta.

Aina ei tarvitse kantaa kirvestä mukana, puukko on kätevä moneen. Toisella klapilla saa hakattua puukon terää syvemmälle puuhun.

Lähdimme retkelle melkoisen ekstempore, joten eväät käytiin nappaamassa lähikaupaupasta. Mukaan tarttui nakkeja, grahampiirakkaa ja karjanpiirakoita. Meillä on neidille usein mukana suolakeksejä tai riisikakkuja naposteltaviksi. Niitä hän saa helposti syötyä myös itse suttaamatta, maistuvat neidille ja eivät ole epäterveellisimmästä päästä. Suklaa toki on myös joka reissulla mukana hätävarana kiukkunälän yllättäessä. Mukana oli myös lämmintä kaakaota.

Kuvien perusteella voisi ajatella retkeilyn olevan aina seesteistä, yhtä hymyä ja seikkailua. Uskallampa epäillä kenelläkään olevan sellaista. Tälläkin reissulla aiheutti huolta liukkaat kalliot, veden läheisyys ja neidin päiväuniaikaan osunut ajankohta. Virhe. Siitä huolimatta suunnatona iloa meille vanhemmille tuo lapsen riemu, villivarsan rohkeat hypyt sieltä sun täältä ja ulkoruuan maistuminen taivaalliselta, oli se sitten mitä sattuu.

Parkkipaikoilta lähtee myös 18 väyläinen frisbeegolfrata. Ei olla itse menty läpi, mutta paljon sielläkin porukkaa tuntuu riittävän, että eiköhän pätevä sekin ole. Ihmiset kyllä ovat huonoista viitoista huolimatta tämän luontoihmeen löytäneet, kuten alla olevasta kuvasta parkkipaikoilta huomaa. Omaa rauhaa halajavan kannattaa tulla arki-iltana tai aikaisena viikonloppuaamuna. Jos talviretkeily ei naposta niin pistä Raisio takataskuun ja tee tänne kevätretki lempparieväinesi.

1 … 17 18 19 20 21 … 36