Lojuuko teidän pakkasissa vielä isot määrät puolukkaa eikä vispipuurot ja hillot enää jaksa innostaa? Tee kesään ihanaa tuoremehua, jota itse olen nyt hörppinyt kuumina päivinä ja aamupalan yhteydessä. Tästä tulee kyllä aivan ihanat kesämoktailit ja -cocktailit. Eipä ole kaupan puolukka- ja karpalomehuilla enää mitään jakoa jääkaapissani tämän jälkeen.
Sinäkin pääset puuhaamaan oman puolukkatuoremehun näin:
Nämä tarvitset:
4 litraa puolukoita (itse käytin pakastettuja)
25 g sitruunahappoa (saa ihan tavallisista ruokakaupoista ja esim. Puuilo, Tokmanni yms.)
2 litraa kylmää vettä
sokeria maun mukaan
Tee näin:
Huuhtele puolukat lämpimän veden alla ja blokkaa mahdolliset roskat pois. Lämmintä vettä siksi, että samalla puolukat sulaa.
Survo puolukat. Itse survoin ihan nuijalla.
Liota kylmään veteen 25 g sitruunahappoa.
Kaada puolukoiden sekaan ja sekoita.
Anna seoksen seistä n. 2 vuorokautta ja sekoita muutaman kerran sen aikana. Eri lähteet käskee pitää seoksen kylmässä tai lämpimässä. Itse pidin nyt lämpimässä, mutta ainakin kylmässä pitämällä ei voi mennä vikaan.
Siivilöi puolukan kuoret pois. Kuoristahan voi tehdä esim. hillokkeen tai puuroa vielä, jotta mitään ei mene hukkaan.
Lisää sokeria mehuun haluamasi määrä ja pullota.
Puolukkamehu säilyy hyvin jääkaapissa useita viikkoja, mutta mehun voi myös pakastaa esim. pakastusrasioihin tai maitotölkkeihin.
Itse laitoin sokeria sen verran, että tuli makuuni vähän liian makeaa. Juomisvaiheessa lisäsin vettä puolet eli 1:1 ajatuksella hörpin omat mehut.
Kippis heinäkuulle! Sulle ja mulle. Meille kaikille!
Meille tuli sittenkin eteen tuplarattaiden hankinta. Esikoinen on kohta 5-vuotias, keskimmäinen vajaa 2-vuotias ja kuopus saatiin juuri remmiin mukaan. Pähkittiin koko alkuvuosi pärjättäisiinkö nykyisillä kotoa löytyvillä vaunuilla ja rattailla. Meillä on hyvä pyöräkärry kahdelle lapselle, jonka saa helposti modattua myös kävely- ja juoksukärryksi. Sitä ei kuitenkaan saa täysin vaakatasoon ja liikenteessä ollessa olisi ihan mukava, että vauvalla olisi pesämäinen ja turvallinen olo.
Kaiken sen pähkäilyn ja vitkuttelun jälkeen aloin etsiä tuplarattaita käytettynä. Joko ne menivät nenäni edestä tai muissa oli lisäkommentteja ”vaatii pientä paikkailua”. Olin ihan valmis heittämään hanskat tiskiin. Nyt ei ollut aikaa ja voimia virityksille ja toimimattomille komboille.
Turvakaukalon ja rattaiden hankinta jäi niin viime tippaan, että päätin ottaa Vauvatalo Johannaan yhteyttä. Kerroin, että me tarvitaan nyt pikaisesti laadukkaat ja koko komppanian kuljetukseen soveltuvat tuplarattaat. Huoleni jäi sille tielle, sillä Vauvatalo Johannan henkilökunta lupasi auttaa ja sain jättää kaiken heidän huolekseen. Ei enää googlailua, vuhuuu!
Meille ehdotettiin Bugaboon Donkey duo 3 tuplarattaita seisomalaudalla ja turvakaukaloksi Bugaboon Turtle air, joka on markkinoiden kevyimpiä. Keveyden tärkeys tulikin huomattua synnytyksen jälkeen, kun jouduimme käymään sairaalassa vielä kotiutumisen jälkeen kaksi kertaa päivässä.
Kävimme testaamassa ja saamassa teknistä koulutusta Vauvatalo Johannassa paikan päälle Raision Kuninkojalla (samaa rakennuskokonaisuutta, josta löytyy myös Gigantti). Keskustelemme näin yrittäjäpariskuntana paljon siitä, millaista palvelua saamme yrityksiltä. Kysyin mikä fiilis hänelle jäi palvelusta Vauvatalo Johannassa. Mies yllättyi, kun kerroin ettei meitä palvellut Jonna ollutkaan omistaja itse. Jos olette siis yhtä ulpalla vaunuhankintojen kanssa ja kaipaatte nimenomaan palvelua niin täältä sitä saa.
Koronan myötä Vauvatalo Johannalle on voinut varata oman privaattiajan myymälän aukioloaikojen ulkopuolelta, jolloin myymälässä ei ole muita sinun ja myyjän lisäksi. Meidät myymälässä vastaanottanut Jonna kertoi juurta jaksaen miten Bugaboon donkey duo 3 toimii. Kannattaa myös kysyä saako ohjauksen videoita. Itse olin ensimmäisen kerran jo turvakaukalon telakkaa asentaessa sormi suussa ja oli ihanaa, että pystyi suoraa videolta katsomaan miten asentaminen menikään.
Asumme pienessä kodissa (79 neliötä) ja meille oli tärkeää ettei meillä tarvitse olla monia rattaita, vaan ne yhdet ja samat muokkautuvat sekä yhdelle, kahdelle että kolmelle lapselle. Bugaboon Donkey Duo 3 vastasi myös tähän tarpeeseen seisomalaudan ansiosta. Nämä ovat tuplina 74 cm leveät eli menevät ilman purkamista myös meidän varaston ovenlävestä sisään, joka on standardilevyinen.
Muita teknisiä tietoja Bugaboo donkey duo 3 voi lukea täältä, mutta fiilistelen omia ajatuksia ensimmäisistä kilometreistä:
Ensituntuma Bugaboo donkey duo 3:sta:
+ Keveys kaikkialla: Liikkuu kokonaisuudessaan kevyesti, etupyörät kääntyy hyvin ja saa myös lukittua, osien irrottaminen toisistaan käy helposti myös yhdellä kädellä + Kuomut tulee tosi pitkälle + Rattaiden muuttaminen sisarusrattaista yksikkörattaiksi on nopeaa + Yhden lapsen kanssa liikkuessa vieressä oleva tavarakori on mahtava, sinne mahtuu tavaraa 10 kilon edestä + Vaunukoppa muokkautuu kankaita vaihtamalla ratasosaksi, eli mukaan tulee vain kaksi runkoa, joka säästää säilytystilaa + Turvavyöt on helposti säädettävät ja ne voi kiinnittää joko vain hartioiden yli tai sitten 5-pistevaljaiden tapaan + vaunukoppaa saa kallistettua niin, että saa kohotettua hieman päätä, mikä ei ole tavallista vaunukopassa + helppo ja nopea kasata autoon
– Toivoisin luonnonmateriaalien käyttöä etenkin patjassa. Vaunujen kankaat on polyesteria ja patja patjanpäällinen 100% polyester, patja 100% polyuretan vaahto ja sen päällä 100% polyamidi – Käytetyistä materiaaleista ja sertifioinneista on hankala löytää tietoa – renkaat ovat melko sileät ja pienet, joten lumisilla keleillä ja metsäpoluilla voi olla haastavampaa liikkua – turvavyöt ei lähde irti kankaista
Ylimmäinen palkki muuttuu vihreäksi, kun telakka on asennettu oikein.
Sivutörmäyssuojat avautuvat automaattisesti, kun kaukalon kiinnittää telakkaan.
Ensituntuma Bugaboo Turtle air-turvakaukalosta:
+ Telakassa on indikaattorit (punainen/vihreä), jotka kertoo että telakka on oikein asennettu oikein + Turvakaukalo kiinnittyy telakkaan painamalla kaukalon telakkaan + Kuomussa on tosi pitkälle tuleva UPF50+ aurinkosuoja, josta kiitollinen kesävauvan kanssa + Turvakaukalon saa kiinnitettyä autoon myös ilman telakkaa + Kankaat (Tailor tech™ memory foam, merinovilla ja TENCEL™ lyocell -kuituseos) ovat ÖKO-tex-sertifioidut, irrotettavat ja pestävä + vastasyntyneen pienennysosat on merinovillaa, joka hengittää, lämmittää ja siirtää kosteutta + Jalustan kanssa i-Size ECE129/03 hyväksytty, muuten ECE R44/44 (turvakaukaloita ei plus-testata)
– telakka on painava jos tarvitsee siirrellä paljon – kankaiden irrotus vaikutti hankalalta
Jos näin jälkiviisastelee ja toiveissa on useampi lapsi niin mahdollisuuksien mukaan hankkisin nämä jo heti ensimmäiselle lapselle. Bugaboo donkey duo 3 toimii myös yhden lapsen vaunuina/rattaina eikä toista ratasosaa tarvitse ostaa heti. Uusien rattaiden hankinta ja vanhojen myyminen on aina oma prosessinsa ja näin helpottaisi myös omaa tuskaa.
Vaunujen hankinnassa kannattaisi kyllä ihan oikeasti olla hyvissä ajoin liikenteessä, sillä lastentarvikeliikkeissä ei yleensä ole isoja kokonaisuuksia varastossa, vaan ne tilataan tarpeen mukaan. Postiliikenteessä ja toimituksissa on ollut haastetta, joten toimitusajat ovat välillä venyneet normaaliakin pidempään. Kannattaa kuitenkin kysyä aina mahdollisuuksia, sillä Vauvatalo Johanna kyllä pyrkii auttamaan tärkeissä vauvahankinnoissa mahdollisimman nopeasti helpottaakseen sinun arkeasi.
Puolisokin on ollut rattaisiin tyytyväinen. Parasta niissä on hänen mielestään keveä työnnettävyys ja säätöjen riittävyys. Hän on lähes kaksimetrinen ja meillä pituuseroa on 35 cm. Erityistä efforttia hän antoi siitä, että kankokahvat saa siirrettyä helposti sivuun, kun laittaa ja ottaa lapsia vaunuihin. Koko jengi on myös ihastunut seisomalautaan, jossa voi myös istua ja penkin saa helposti pois ja kiinni. Ainakin näin uutuudenviehätyksessään tuntuu lapsista huvipuistolaitteen veroiselta.
Nyt kun on saatu vauvakin maailmaan, niin saadaan heittää nalle lelulaatikkoon ja päästään kurvailemaan kesäkatuja koko jengillä.
Mainos: Blaa, Handmade by MamaBean, Happy Parrot Store, Hima Clothing, Hujaus, VeNove Fashion (tuotteet saatu arvioitavaksi)
Tiedän etten ole ainoa, joka on tuskaillut imetysvaattteiden kanssa. Kauniita ja mukavia, jotka eivät huutaisi kilometrien päähän ”hei ole imetysvaate” on vaikea löytää. Äitiys- ja lastentarikeliikkeissä olevat imetysvaatteet ovat usein joko ruotsalainen Boob tai tanskalainen Mamalicious.
Mietin missä on kaikki suomalaiset imetysvaatteita valmistavat yritykset? Pienen metsästyksen takana, mutta kyllähän niitäkin löytyy, vuosi vuodelta enemmän. Nyt kokosin kaikki ne seitsemän suomalaista yritystä, jotka valmistavat imetysvaatteita. Tutkailin ja pyysin yrityksiä lähettämään tietoa heidän toiminnastaan:
materiaalien vastuullisuudesta ja valmistusmaasta
vaatteiden valmistusmaa
millainen imetysominaisuus vaatteilla on
mitä tuotteita yritys valmistaa
mistä vaatteita voi ostaa
Olen saanut yrityksiltä tuotteita testattavakseni, mutta palkkaa kukaan ei ole maksanut minulle tästä koosteesta. Vielä en ole näissä vaatteissa päässyt imettämään, mutta halusin kuvata vaatteet raskausvatsan kanssa, koska suurin osa vaatteista toimii myös kasvavan vatsan kanssa. Lisäksi olen testaillut värien ja muodon pysyvyyttä pesussa, miltä vaate tuntuu sekä istuvuutta. Olen itse 160 senttiä pitkä ja tällä hetkellä painan reilu 70 kiloa. Normaalisti olen reilu 60 kiloa. Tavallisesti vaatekokoni on S/M tai 36/38.
Jos joku yritys on jäänyt uupumuuaan niin laitathan kommentteihin tiedon muillekin. Lisäksi listasin loppuun muutamia muita suomalaisia yrityksiä, joista olen bongaillut tänä keväänä vaatteita, joilla imettäminen varmasti onnistuu nappien vuoksi.
Kotimainen resori (97% puuvilla,3% elastaani) (hiha- ja helmaresorit)
Kaikilla kankailla on Öko-tex 100 -sertifikaatti, ja joustocollegella ja trikoolla lisäksi GOTS-sertifikaatti.
Suurimmaksi osaksi GOTS-sertifioitua luomupuuvillaa, tästä poikkeuksena kotimainen joustocollege okran ja oliivin värisenä. Kaikilla kankailla on vähintään Öko-tex 100 sertifikaatti. Suurimmalla osalla GOTS-sertifikaatti, osalla myös Bluesign ja BSCI-sertifikaatit. Sertifikaateita lisätietoa täältä.
Muita tuotteita: Uutena tullut kesävaatteita, materiaalina lyocell
Imetysominaisuus/-luukku
Huppareissa vaakaluukku, joka aukeaa alhaaltapäin. Luukun sisäpuoella on painijaselkämäinen kappale rintojen välissä. Helppo käyttää myös yhdellä kädellä
Liehu-imetyspaidassa on myös vastaava alakappale kuin muissakin imetystuotteissa, eli painijaselkämäinen kappale rintojen välissä, ja laskeutuva luukkukappale ilman kuminauhaa.
Materiaali: 60% viskoosi, 32% polyamidi ja 5% elastaani
Hinta 87€
Koot ovat väljää mitoitusta, itse tosiaan käytän tavallisesti S/M
materiaali on paksuhko, pehmeää ja mukavantuntuista ihoa vasten
Röyhelö antaa suojaa vauvalle, peittää näkyvyyden rintaan ja piilovetoketjuun. Tästä ei voi siis päätellä mitenkään kyseessä olevan imetysvaate ellei kurkkaa röyhelön alle
Helman pituus on itselläni ilman vatsaa noin suoliluiden kohdalle. Raskaana ollessa toimii vatsan yli tulevien housujen ja hameiden kanssa
Luonnonmateriaaleja pääasiassa itse käyttävänä ja suosivana tämä olisi ihana esim. pellavana
Vaatekaapistani löytyy myös 100% musliinipuuvillaa oleva Mama Bird breastfeeding dress, joka oli itselläni mm. keskimmäisen kastetilaisuudessa
Suurin osa materiaaleista on Öko-Tex sertifioituja. Materiaalit on esipesty ennen ompelua – tuote on siis valmis käytettäväksi eikä se kutistu pesussa. Kankaat tulevat Puolasta ja Italiasta pieninä erinä yrittäjän tutuilta tuottajilta.
Imetysominaisuus/-luukku:
Kietaisumekoissa ja tunikoissa kuminauhalla kurottu etupaneeli kietaisu-osan alla. Kangas vedetään sivuun sen rinnan päältä, josta haluaa imettää
Solmumekoissa kuminauhalla kurottu paneeli solmittavan osan alla. Imetyksessä etupaneeli nostetaan vähän ylös
Drapeeratut mekot, tulpaanimekot, versatile-mekoissa on silikoninauhalla viimeistelty imetyspaneeli. Imetys onnistuu vetämällä vaakapaneelia ylöspäin.
Tuotevalikoima:
mekkoja ja tunikoita, joista kaikki toimivat sekä äitiys- että imetysvaatteina (koot XS-XL)
Valmistusmaa:
Suomessa, Helsingissä käsin yrittäjän omalla studiolla
Blaa kompensoi omasta toiminnastaan syntyneet päästöt Green Carbon Finland Oy:n tarjoamien palvelujen välityksellä. Kompensoinnilla tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjen hyvittämistä valvottuihin ja todennettuihin hiilinielukohteisiin. Vuoden 2020 vastuullisuusraportista löytyy kattava tietoa Blaan toiminnasta.
Tämä on ollut aivan ihana raskausaikana, istuvuus kaunis eikä kuitenkaan kiristä mistään
Tässäkin vaakaluukussa kiristettävä kuminauha, kuvassa kuminauhaa on kiristetty tyköistuvammaksi. Kuminauha ollessa vapaana mekon leikkaus on graafisempi/laatikkomaisempi
Mekon mitta on kiva, kesällä menee ilman housuja tai vai hiekkalaatikolla vaikka bikersien kanssa, talvella kivasti sukkiksien tai leggingsien kanssa
Puuvillaelastaanisekotteita, pyrkimys luomupuuvillan käyttöön
Kankaat tulee suomalaisilta yrityksiltä, suurin osa kankaista on suomalaista suunnittelua
Kaikki kankaat on valmistettu Euroopassa ja kaikki kankaat täyttää ÖKO-tex-standardin
Joskus saattaa olla ettei kangasmyyjän sivuilla ei valmistusmaata mainita, silloin sekin tieto mainitaan yrityksen Facebook-sivuilla.
Imetysominaisuus/-luukku:
Perinteinen vaakaluukku joka avautuu alhaaltapäin. Alle jäävän osan yläreunassa, joka nousee rintojen yläpuolelle, on kuminauha, päälle jäävän osan alareunassa on kaitale jonka avulla reunaa on pyöristetty hieman, sivusaumaan on tehty rypytystä jotta luukkua nostettaessa rempominen ei aiheuttaisi niin suurta vetoa saumaan. Luukun korkeuden valmistan aina asiakkaan ilmoittaman mitan perusteella
Ylhäältä mentävä luukku on käytössä väljemmissä malleissa, jossa päällikangas vedetään alas ja sisempi kaula-aukon kangas nostetaan ylös. Kaula-aukkokankaan alareunassa on kuminauha varmistamassa, että reuna pysyy paikoillaan rintojen alla, kun ei imetetä. Päällimmäinen kaula-aukko uurtaa tässä sen verran alas, että aukkoa pystyy helposti vetämään rinnan alle. Myös tässä mallissa asiakas antaa mitan olalta rinnan alle, jotta alempi osa riittää varmasti tarpeeksi alas.
Valmistusmaa
kotiompelimo Suomessa
Tuotevalikoima:
imetysvaatteet (koot oman koon mukaan)
t-paitoja ja toppeja
huppareita
tunikoita
mekkoja
raskaus- ja normaalit leggingsit
miesten T-paidat
lasten vaatteet samisteluhengessä joko äidin tai isän kanssa
myös muita odotusajan vaatteita pyynnöstä
Mistä voi ostaa?
Facebook sivuilla tietoja sekä mallisto. Tiedustelut ja viestit voi laittaa Facebookin kautta tai lähettää sähköpostia handmadebymamabean@gmail.com
Erityistä
Toimintaperiaate mittatilausompeluna eli jokainen vaate on tilaajalleen valmistettu uniikki kappale.
Omien kankaiden lähetys tai mallikankaiden ulkopuoliset kankaiden tilaaminen myös mahdollista
Kokemuksia tuotteesta:
Rento imetyspaita, kangas Versonpuoti, kuosi Punahattu / okra, koko minulle tehty
Hinta kankaan valinnasta riippuen 39,90€ tai 49,90e
Tästä en ole ehtinyt keräämään kokemusta eikä tämä istu raskausvatsan kanssa, koska toivoin mitoituksen olevan lyhyt ja t-paitamallinen. Ylemmästä kuvasta näkee kuitenkin hyvin, että paita on selän puolelta pidempi
Toivoin kesäpaitaa bikersien ja culouttesien kaveriksi niin, että paidan helma menee kivasti housujen sisälle
Erilaisia malleja on paljon nähtävillä Facebookin puolella ja Handmade by Mama Beanin omistaja Hanna kuulee mielellään kaikki toiveet, jotta tuotet olisi juuri sellainen kuin toivoo
100% liettualainen pellava, joka täyttää ÖKO-tex-standardin. Pellavakankaiden materiaaleista noin 70 % on kasvatettu Venäjällä ja 30 % Ranskassa. Pyyhkeissä mukana myös puuvillaa.
Imetysluukku/-ominaisuus:
Ei varsinaista imetysluukkua, mutta imetysmahdollisuus huomioitu yläosan väljyydellä, jotta kankaan saa vedettyä sivuun rinnan päältä
Valmistusmaa
Suomi
Tuotevalikoima:
naistenvaatteet (koot XXS-XL)
imetykseen sopii esim. Ilta pellavamekko sekä Verna pellavatoppi
lastenvaatteet
miehille pystykauluspaita
hattuja ja rusetteja
lasten pyyhkeitä
Zero waste-tuotteita, kuten unileluja ja kaulalappuja
Kankaat tulee Euroopasta ja ova ÖKO-tex-standardin mukaisia
Imetysluukku/-ominaisuus:
Vaakaluukku, jossa alemman osan reunat kiinnittyvät hihasaumoihin ja reuna on vahvistettu resorilla. Ulomman luukun reuna on resorin lisäksi vahvistettu leveällä pehmeällä kuminauhalla, jotta luukku ei ikinä lerpata vaan tukee rintaa (myös ilman rintaliivejä). Luukun sisäpinta on coolmaxia ja sivuissa on aukot joihin voi sujauttaa liivinsuojat.
Valmistusmaa:
Suomi
Tuotevalikoima:
Imetyspaidat (koko omien mittojen mukaan)
Naisten yläosia ilman luukkua
äitiyshousuja
lastenvaatteita
Mistä voi ostaa?
Tuotteet valmistetaan tilaustyönä
Liittymällä Maitotytön postituslistalle saa tiedon aina, kun uusi kangas tulee ompeluun
Facebookissa on myös ryhmä ”Maitotyttöset” käytettyjen Maitotyttöjen kierrätykseen.
Sain tiedon, että ilmeisesti kesäkuun aikana on tulossa lisää uusia tuotteita. Liekö kova kiire päällä, mutta huonosti sain heihin yhteyden ja tiedot heistä on kerätty vain heidän verkkosivujensa perusteella. Nettisivujen perusteella yhteyden saa parhaiten esim. Whatsappilla.
Tällä hetkellä (6.5.2021) valikoimista löytyy vain yksi imetysmekko/-tunika. Melliltä löytyy myös raskausajan vaatteita, erityisellä ilolla pisti silmään leggingsit. Muuten valikoima keskittynyt lasten ja naisten vaatteisiin, keskosia unohtamatta <3.
Muutama muu poiminta kotimaisista yrityksistä, joista löytyy imetykseen soveltuvia vaatteita
Vielä jäin miettimään missä ovat suomalaiset imetysliivit/-imetystopit? Sellaiset, joita lähestulkoon kaikki ostaa H&M ja Lindex-akselilta. Itse rohkaisisin yrityksiä myös kehittäämään vieläkin enemmän naisellisia vaatteita. Toki monen peruslookiin kuuluu huppari, mutta kyllä itse ainakin kaipaisin kylille lähtiessä päälle kauniita mekkoja sekä lyhyitä paitoja. Kuosit saisi olla muitakin kuin lapsille suunnattuja ja materiaaleihin vaihtoehtoja trikoon rinnalle. Se, että on mukava ei tarkoita aina pelkästään hupparia. Tiedän etten ole asiani kanssa yksin.
Ja mitä me kuluttajat voidaan tehdä – valita se kotimainen.
Toivottavasti sinä imettävä äiti löydät itsellesi uuden lempivaatteen ja saat viettää imetysaikasi vaatteissa, jotka tuntuvat ja näyttävät hyvältä.
Voiko näin kolmannen lapsen kohdalla jo puhua kokemuksella mitä sinne sairaalakassiin kannattaa pakata? No kyllä mun mielestä, täysin rinta rottingilla.
Ehkä noin ylipäänsä sairaalakassi ja sen pakkaaminen herättää vähän hilpeyttä itsessäni. Ei siellä sairaalassa loppujen lopuksi oikeasti tarvitse juuri mitään. Vauvalle ja äidille löytyy talon tarjoamat kuteet ja keskimmäinenhän oli kanssani koko ajan vaippasillaan iholla. Jos sairaalassa vierähtää kuitenkin pitkä tovi, niin tärkeää on olla itselle mielekästä ajankulua ja syötävää josta pitää.
Tällä kertaa sairaalaan ei ainakaan vielä ole kiire ja sairaalakassi on lojunut pakattuna jo kuukauden. Mitäpä sieltä sitten löytyy?
Synnyttämään lähtiessä
musiikkia (pikkuinen kaiutin) jos haluaa kuunnella omaa musiikkia synnytyksessä
(langattomat) kuulokkeet
(piiiitkä) laturi puhelimelle, itse en moista omista enkä sitä nyt synnytystä varten hankikaan. Se olisi kuitenkin tosi kätevä, kun akkua sairaalassa on tuntunut kuluvan
lempparijuotavaa, keskimmäisen kohdalla kyllä pillimehutarjoilu toimi oikein hyvin sairaalankin puolelta. Nyt minua vaan peloiteltiin somen puolella laihoista mehuista, joten en halua jättää sen varaan.
lemppariherkkuja, joka tarkoittaa itselläni suklaata ja lakritsia. Itse synnytyksessä ei ole oikein ruoka maistunut, mutta välillä pieni sokeritankkaus ei ole tehnyt huonoa
luumuja tai muita kuituja, sillä mikään ei ole inhottavampaa kuin ummetus synnytyksen jälkeen. Ainakin viimeksi vuodeosastonpuolella oli kyllä luumunektrarit talon tarjoamina
käsitöitä, kirja tai muuta mielekästä ajankulua
kantoliina – harmittelin sen puuttumista viimeksi, kun keskimmäinen ei oikein yksin viihtynyt sen aikaa, että olisin ruokaa käynyt hakemassa. Tosin nyt ruoka taidetaan koronan vuoksi tuoda huoneisiin, että tiedä nyt sitten sen tarpeesta tässä maailmanajassa
pitkä villatakki on ollut kyllä ihan must have. Siihen on ihana kääriä lämpimään vauva ja toisaalta itsensä myös vilukissana
villasukat / tossut, sillä kaikilla vuodeosastoilla ei ole kenkiä
itselleen kivat vaatteet kotiinlähtöön. Mahdollisimman pehmoiset vyötäröltä ja muutenkin väljät ja mukavat vaatteet. Itsehän olen lähtenyt kotiin sairaalan kertakäyttöpikkareissa ja liiveissä. Nämäkin voisi jättää periaatteessa kotiin ja puoliso voisi tuoda tullessaan.
liivinsuojia en muistaakeni vielä tarvinnut sairaalassa, mutta jos tarvitsee niitä kyllä saa vuodeosastolta. Yhdet kannattaa kuitenkin pakata kotiinlähtöön. Samoiten kaikki pikkuhousunsuojat yms. vaipat löytyy sairaalasta
omat hygieniakamat
shampoo + hoitoaine jos ei halua pestä itseään päästä varpaisiin sillä samalla vartalonpesuaineella, jota usea sairaala tarjoaa
harja + ponnareita
huulirasva (tämän unohtuminen kirpaisee)
perusvoide tmv., vaikka rasvaa kyllä löytyy sairaalastakin
hammasharja + tahna (viimeksi unohdin nämäkin ja sairaalasta kyllä taiottiin sellainenkin minulle)
Kotiin lähtiessä
Eli nämä olen laittanut valmiiksi, mutta en ota mukaan synnytykseen.
body + sukkahousut tai housut + sukat tai puolipotkuhousut
villapuku, jossa terät eli varpaat ja sormet saa piiloon tai sitten lisäksi tumput ja villasukat
kypärämyssy + hattu
villapeitto tai kaukalopussi tai haalari ilmojen mukaan
turvakaukalo
Mutta ihan totta, vaikka kassia et ehteisi pakkaamaan niin kyllä siellä sairaalassa pärjää. Sairaaloiden kyljessä on yleensä aina ruokakauppoja ja omalle läheiselle voi sen tilauksen laittaa sieltä vuodeosastoltakin käsin.
Huhtikuussa ei ihan hirveästi kynä sauhunnut blogin puolella. Ajattelin, että nyt loppuraskaudesta ja sitten vauvan synnyttyäkin yritän olla ottamatta mitään painetta kirjoittamisesta. Pidän taukoa jos yhtään siltä näyttää. Instagram ja Facebook päivittyy, joten siellä pääsee arkeen mukaan.
Eikun hetkinen. Meillehän tulee. Ihan pian. Alla olevaa listaa kuitenkin pyörittelin keskimmäisen jälkeen, kun ajattelin ettei meille enää tule lisää lapsia. Mitä olisin halunnut tehdä toisin tai mitä toivoisin jos joskus meille vielä vauva tulisi. Ja nyt se tulee.
1. Videoisin ultraäänen
Check. Puoliso ei päässyt mukaan rakenneultraan, mutta sain videoida sen. Eipä sitä ole tullut sen jälkeen paljon katsottua, mutta ajattelen, että ehkäpä joskus lapset haluavat nähdä miltä ovat näyttäneet. Tämä on siis kuin Olipa kerran elämä-sarja, mutta vaan ihan oikea elämä.
2. Haluaisin kevätvauvan, jotta tietäisin jaksaako sen kanssa valvoa paremmin kuin syksyvauvojen kanssa
No nyt saan tietää.
3. Harkitsisin kotisynnytystä
Jos meillä olisi paremmat tilat esimerkiksi kylpyhuoneessa niin voisin ajatellakin tätä. Esikoisen kanssa olin kotona ihan loppuun asti ja sairaalan puolella ehdin olla vartin verran ennen syntymää. Koin pystyneeni rentoutumaan tosi hyvin juoksevan veden alla ja sain olla omissa tiloissani. Lohjan synnytyssairaala tuntuisi myös miellyttävältä vaihtoehdolta, mutta koska lapset on syntyneet niin reippahasti mielummin ehkä kuitenkin synnytän sairaalaan kuin autoon. Myös lastenhoitojärjestelyt voivat ottaa aikansa, joten siksikin on hyvä että hospitaaliin ei ole varttia pidempää ajomatkaa.
4. Haluaisin synnyttää ammeeseen
Tätä toivoin jo keskimmäisen kohdalla, mutta kaikki ne kaksi ammetta olivat varattuja. Tätä ongelmaa ei olisi Lohjalla, koska siellä on kaikissa huoneissa ammeet. Olen onnistunut saamaan molemmat lapset jonkin ruuhkapiikin aikaan. Toivotaan, että nyt olisi hiljaista kuin huopatossutehtaalla.
5. Haluaisin synnytykseen valokuvaajan
Puolisoni on toki ottanut kuvia, mutta haluaisin myös hänen näkyvän kuvissa. Hän ei myöskään ole ollut kamera kädessä ponnistusvaiheissa ja minusta olisi jotenkin upeaa palata niihin hetkiin vielä joskus riippumatossa loikoillessani. No, ei ehkä ponnistusvaiheisiin, mutta siihen kun se vauva on ulkona. Tai en tiedä. Siinä on niin omissa tiloissa, että haluaisin kai rakentaa sitä kokemusta myös kuvien kautta.
6. Synnytysbiisilista
Musiikilla on ihmeellinen voima ja haluaisin koota itselleni rauhaa ja rentoutta tuovia biisejä. Esikoisen kohdalla ei paljon ehtinyt biisejä kaipaamaan, keskimmäisen kohdalla kovastikin. Toisaalta olisi kiva, että tein sen turhaan ja kuopus päättää tulla sutjakkaasti. Voidaanhan sitä sitten kuunnella kotona köllötellessä. Heräsin tänäään ennen viittä aamulla ja sain viimein aikaiseksi tehdä listan puolison puhelimelle. Jos sen tekeminen tuntui voimauttavalta.
7. Asennoituisin siihen, että hänkin joutuu sinivalohoitoon niin kuin sisaruksetkin
Keskimmäisen kanssa pidettiin toivoa yllä, että ihan pian me päästään kotiin ja meille lupailtiin, että jos hän joutuisi sinivalohoitoon niin heillä on myös kotiin lainattavia valoja olemassa. Kotiinlähdön aikaan kaikki sinivalot vaan sattuivat olemaan jo joidenkin muiden kotona. Jouduimme vielä kotiutumisen jälkeenkin palaamaan uudestaan yöksi sairaalaan ja nyt ajattelin henkisesti valmistautua siihen ettei tämänkään lapsen synnytys ole polikliininen. Tuntuu ihan hupsulta miten isoilta vastaiskuilta nämä tuntui jos vertaa vaikkapa esikoisen alkutaipaleeseen, mutta mieli on kummallinen.
8. Hyvät unenlahjat
Esikoinen nukkui ensimmäiset kuukaudet hyvin, jonka jälkeen alkoi unihaasteet. Keskimmäisellä taas oli paljon itkuisuutta ja vatsavaivoja, jotka häiritsivät unia reilusti yli puoli vuotta. Nyt toivon, että tämä kolmas ymmärtää kaikkien edun ja nukkuu kuin pikku vauva.
9. Chillaisin ja matkustelisin niin paljon kuin ikinä vaan jaksaisin enkä kokisi huonoa omaatuntoa
En olisi voinut uskoa, että vieläkin korona on rajoittamassa elämäämme. No, ainakin mökkeilyä ja Suomimatkailua näyttäisi voivan harrastaa tänäkin kesänä, vaikka sen villimmät visiot täytyy vielä jättää tulevaisuuteen.
10. Olen yrittämättä
Lataan hirveän helposti itselleni suunnitelmia ja tavoitteita. Ne on tärkeitä itselleni, koska ilman niitä en saa elämästäni otetta. Haluan kuitenkin tänä kesänä harjoitella spontaaniutta ja hetkessä olemista. Että voin vaan olla ja tuijotella. Retkeillä ja nauttia luonnosta. Nähdä ystäviä ja tehdä sellaisia asioita, joille ei ole ollut sijaa. Että ilman kalenterimerkintöjäkin saan itseni tekemään asioita joista nautin.
Noni. Tällä mennään.
Tällaisia asioita en muista edes miettineeni esikoisen aikana. Silloin oli vähän erilaiset kelat. Ja toisaalta olisinko tällaisia pohtinut siltikään. Jokaisen odottavan äidin kuitenkin kannattaisi uhrata aikaansa sille, mitä oikeasti haluaa. On moni asia mihin ei itsellä ole todennäköisesti osaa eikä arpaa, kuten missä kuussa vauva syntyy. Sen sijaan synnytystapaa voi ja kannattaa miettiä sekä myöskin mahdollisesti suunnitelmien muuttumista lennosta. Sillä elämä. Se jos joku osaa yllättää.
Monesti kysytään, syödäänkö me lihaa ollenkaan. Syödään, mutta. Kerron vähän meidän ruokailutottumushistoriasta ja totean, että ruokavalion muutokset ovat tulleet tosi pikku hiljaa.
Meidän perhe ei ole ollut ruokailutottumuksissaan mikään kasvispainotteisimmasta päästä ja lapsuudessakin jokaisella pääruualla oli lihaa tai kalaa jossakin muodossa. Kasvikset ja marjat ovat kuitenkin olleet iso osa lapsuutta ja arvostus luontoa ja luonnonantimia kohtaan on syttynyt peltojen ja metsän keskellä kasvaessa. Olen niitä tyttöjä, jotka on saanut hakea marjat suoraan suuhunsa pensaista ja muut kasvikset suoraa pellolta pöytään. Leipä on ollut koulusta tullessa uunituoretta ja hernekeitot on pörisseet oman pellon herneistä.
Nykyisin meidän perheen keittiössämme on eletty hiljalleen muutoksen aikoja jo joitakin vuosia kohti kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Olemme edelleen sekaaneja, mutta kun ennen oli kasvisruokapäiviä, nykyisin on liharuokapäiviä. Enää mieskään ei kysele missä protskut luuraa.
Muutoksen luulen alkaneen työharjoittelustani Afrikasta 2015. Lihaa oli – no heikonlaisesti tarjolla ja jos oli se ei ollut mitenkään erikoista. Kanankoivet olivat sitä lihaa, jota syötiin ”ravintolassa” jos syötiin. Liha kaupassa oli niin ”valtavan” kallista ettemme nähneet mitään järkeä sitä ostaa. Tarjolla oli kuitenkin niin paljon tuoreita ja hyviä kasviksia ja hedelmiä ettei lihaa suuremmin kaivannut. Maitotuotteita etenkin juustoa sitä vasten oli kovakin ikävä. Toki niitäkin oli isossa marketissa tarjolla, mutta emme niitä juuri ostaneet, koska sähköt olivat vähän väliä poikki eikä kylmäketjuista ollut tietoakaan.
Entinen avokaadonkin vihaaja löysi rakkaussuhteen Tansaniassa avokaadopastan kautta ja kyllä ne Suomeenkin tuodut avokaadot on alkaneet maistua. Tosin myös avokaadot ja riisi on sellaista herkutteluruokaa. Ylipäänsä yritämme kuluttaa kotimaista ja sesonginmukaista ruokaa ja pyrimme välttämään ruoka-aineita, jotka kuluttaa paljon luonnonvaroja ja on kyseenalaisia ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Olkoon se siis esipuhe, miksi nämä ruuat ovat valikoituneet listalle. Toinen suuri syy on toki se, että ne vaan on tosi hyviä. Ulkomailta tuotujen linssien, riisin ja papujen tilalla kannattaisi hyödyntää esimerkiksi kotimaista härkäpapua, kvinoaa ja ohraa. Ylipäänsä kasvisruokien maailmaan hypättiin aikanaan korvaamalla esim. osa jauhelihasta soijalla. Soija ei kuitenkaan monestakaan syystä ole itselleni mieleinen. Nyt mä siis sanonkin – skippaa ne soijat ja aloita oikeasti hyvistä ruuista. Ja kokeile, kokeile ja kokeile. Kasvisruuan maustaminen on ihan oma maailmansa, mutta kyllä se sopivan ronski käsi sieltä löytyy ajan kanssa.
Linssikeitto – Tämä on meidän perheen ehdoton suosikki ja hätävara. Keittelemme tätä 10 litran kattilan kerralla ja pakastamme loput. Tämä on myös neidin lempparikeitto, jota aina pyydetään lisää. Tämä on himppasen tulista, mutta vähentämällä cajunmausteseosta ja/tai vaihtamalla chilitomaattimurskan tavalliseen saa tulisuutta vähennettyä jos sinä tai pienesi ei juuri hotista välitä.
Mustapapuquessadillat – Miehen suosikki. Toimii niin arjessa kuin viikonloppusafkana. Välillä siippa heittäytyy hassuttelemaan ja sotkee joukkoon fetaa. Nam.
Butter ”chicken” tofusta – Tämä Jalotofun resepti taitaa olla ensimmäinen onnistumiseni tofun kanssa ja siitä se sitten lähti. Nykyisin luomutofu korvaa lähes poikkeuksetta kanan meillä.
Linssilasagne – lasagnessa voi käyttää hyvin myös esim. härkäpapua tai soijaa. Linssit on meidän suosikkeja.
Pasta carbonara ilman pekonia – on yksi blogissani eniten kiitosta saanut resepti. Myönnän olin itsekin ennakkoluuloinen, mutta sanoisinko, että pekonimuijasta on enää varjo vain.
Kukkakaaliriisi ja tofucurry – tämä ei ole meidän perheen muiden suosikkia, itse voisin vaihtaa riisin tyystin kukkakaaliin.
Peltivihis – Tänne saa kätkettyä kaikki kaapin perällä nahistuneet juurekset, pakasteissa lojuvat sienet ja muut kuivakaapin kätköt. Meidän perheen suosikkitäytteinä taitaa olla tällä hetkellä härkäpapu-kaali-porkkana-täyte.
Falafelit – Näissä oli oma vaivansa jos vertaa eineksiin, mutta maku todellakin on hyvä. Jos falafeleista tykkää. Falafeleihin kuuluu ehdottomasti guacamole ja tsasiki. Pitaleivän väliin, kvinoan tai salaatin kanssa. Tai miksei perunamuusi.
Mustapapuburgerit – valitsen ehdottomasti jauhelihapihvien tilalle jos mahdollista. Näitä tilasin burgereiheni viime äitienpäivänä. Teen näitäkin pihvejä valmiiksi raakana pakkaseen ja kun burgerhimo iskee niin ei tartte paljon vaivaa nähdä. Näistä voi tehdä myös pyöryköitä.
Avokaadopasta valmistuu omalla resptillä, mutta linkissä kai se versio, josta tämä kohu lähti liikkeelle vuonna 2013 Alexander Gullichsenin käsistä. Meillä ei avokaadopastaan sotketa juustoja, vaan raaka-aineet pysyy hyvinkin simppeleinä; pastaa, avokaadoja kuutioituina, runsaasti paistettua sipulia ja valkosipulia, mustapippuria, suolaa ja reilu loraus sitruuna- ja/tai limemehua.
Kesäkurpitsapastaa teen vasta, kun äidin pellolla saa käydä varkaissa. Tämä ei muille meidän perheestä uppoa, joten tämä on päiviin, jolloin äiti on yksin kotona.
Kaikki näistä resepteistä ei varmastikaan uppoa kaikille, mutta sitten kun löytyy se oma juttu ja suunta niin voi lähteä kokeilemaan omia polkuja. Maistelkaa, haistelkaa, kokeilkaa ja kokkailkaa myös yhdessä lapsien kanssa ennakkoluulottomasti. Ruoka saa ja kuuluu olla iloinen asia.
Pidennetty oppivelvollisuus ja sen toteuttaminen on riemunkirjavaa, sekavaa ja mielipidepohjaista asuinkunnasta riippuen. Meillä on nyt ihan näillä näppäimillä aika päättää, aloittaako esikoinen pidennetyn oppivelvollisuuden 5-vuotiaana oppivelvollisuutta edeltävässä esiopetuksessa. Olen pää höyryten yrittänyt lukea ja imeä tietoa. Tutkimuksia en juuri ole ehtinyt ja jaksanut kahlata, kun ihan itse toteuttamistavassakin on paljon mietittävää. Kyselin myös Instagramissa teidän näkemyksiä ja ajatuksia. Luulenpa, että minulla on nyt jotenkin selkeytynyt koko kuvio ja kokoan tähän omia ajatuksia yhteen.
Mikä tärkein tieto kaikille: Vanhemmilla on oikeus päättää miten pidennetty oppivelvollisuus toteutetaan. Eri kunnissa on usein tietty pääasiallinen tapa toimia, mutta se ei tarkoita, että niin pitäisi toimia. Suosittelen ottamaan pidennetyn oppivelvollisuuden puheenaiheeksi jo 4-vuotiaana, kun tehdään esimerkiksi Varhaiskasvatussuunitelmaa. Näin sekä viranhaltijat että vanhemmat ehtivät rauhassa valmistautua asiaan ja tarvittaviin toimenpiteisiin.
Tänne voisi vaan copy and paste koko Opetushallituksen ohjeen, mutta yritän hiukan referoida. Se on kuitenkin äärimmäisen hyvä selkeyttämään kuviota kun lukee sen hartaudella. Linkki sivulle löytyy postauksen lopusta.
Me puhuimme viime kesän kuntoutussuunnitelmassa pidennetystä oppivelvollisuudesta, mutta siihen ei paperilla otettu vielä kantaa. Esikoiselle ei myöskään tehty psykologin arviota. Tämä ei toki ilmeisesti ole edes välttämätöntä, koska diagnoosi on selvillä. Näin voidaan ”automaattisesti” todeta, että pidennetyn oppivelvollisuuden kriteerit täyttyvät. Silti hakemuksen liitteeksi on laitettava joko lääkärin tai psykologin lausunto suosituksesta. Pidennettyä oppivelvollisuutta tulee siis vanhempien hakea itse.
Varhennettu esiopetus ei ole oppivelvollisuutta, vaan oppivelvollisuutta edeltävää esiopetusta. Näin ollen lasta ei myöskään sido läsnäolovelvollisuus samalla tavalla kuin esiopetuksessa, joka on oppivelvollisuuden piirissä. Varhennettu vuosi lasketaan kuitenkin mukaan oppivelvollisuusvuosiin.
Kun lapsi aloittaa pidennetyn oppivelvollisuuden hänelle tulee laatia HOJKS eli henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Se tarkoittaa siis käytännönsuunnitelmaa siitä, miten opetus tullaan yksilötasolla toteuttamaan.
Miten pidennetty oppivelvollisuus toteutetaan?
Pidennetty oppivelvollisuus voidaan toteuttaa kolmella tavalla:
Esiopetus alkaa varhennettuna eli 5-vuotiaana, jonka jälkeen esiopetus normaalisti 6-vuotiaana ja kouluun 7-vuotiaana. Kunnasta riippuen toteutustapoja on monia. Esimerkiksi lapsi voi jatkaa samassa ryhmässä kuin on ollut siihen mennessä päiväkodissa, päiväkodin esiopetusryhmässä tai koulun esiopetusryhmässä.
Lapsi aloittaa esiopetuksen 6-vuotiaana ja aloittaa koulun 7-vuotiaana joko yleisopetuksessa tai erityisopetuksessa. Näin ollen opetusvuosia tulee 10 eikä 11. Toki pakkaa sekoittaa tänä vuonna voimaan astuva oppivelvollisuusiän pidentäminen ja velvollisuus toisen asteen opintoihin eli käytännössä siis oppivelvollisuus jatkuu joka tapauksessa.
Lapsi aloittaa kaksivuotisen esiopetuksen 6-vuotiaana ja aloittaa perusopetuksen 8-vuotiaana. Tässä on myös tosi paljon vaihtoehtoja kunnasta riippuen (kunta saa päättää toteuttamispaikan):
ensimmäinen vuosi varhaiskasvatusryhmässä, päiväkodin esiopetusryhmässä tai koulun esiopetuksessa
toinen vuosi varhaiskasvatusryhmässä, päiväkodin esiopetusryhmässä tai koulun esiopetuksessa
Merkittävin ja oleellisin ero pidennetyn oppivelvollisuuden toteutuksessa on se, että jos lapsi käy esiopetusta edeltävän esiopetuksen 5-vuotiaana, lapsi ei voi tuplata esiopetusta kuin äärimmäisen painavista syistä. Käytännössä se siis tarkoittaa, että lapsi menee kouluun 7-vuotiaana, vaikka kouluvalmiudet eivät täysin täyttyisikään. Jos lapsi aloittaa pidennetyn oppivelvollisuuden 6-vuotiaana, on vanhemmilla mahdollisuus hakea lapselle esiopetus myös toiseksi vuodeksi jos kokevat sen tarpeelliseksi. Esiopetusta ei siis tuplata automaattisesti. Hyvä on muistaa, että erityistä tukea tarvitsevilla kouluvalmiudet eivät tarkoita samaa kuin yleisopetuksessa ilman tukea oleville. Alkuopetuksessa harjoitellaan esikoulumaisesti vielä paljon monia taitoja.
Erityistä tukea tarvitsevien lapsien kehitys kulkee omia polkujaan, kuitenkin yleistetysti hitaammin eikä kaikki opi kaikkea koskaan. Varhennetulla esiopetuksella pyritään nimenomaan saamaan näitä valmiuksia esikouluun, jotta pärjäisi menossa ja koulun aloitus olisi sitten helpompi. Tietenkään varhennettu esiopetus ei ole jököttämistä pöydän ääressä 8-12, mutta silti mietin miksi esikoisen täytyy alkaa harjoitella kouluvalmiuksia jo vuotta tavallista aikaisemmin? Koen, että meillä vielä paljon tärkeämpää tulevina vuosina olisi harjoitella kaveri-, leikki- ja vuorovaikutustaitoja. Esikoulussa niitä vielä voi harjoitella, mutta koulussa ei enää leikitä samalla tavalla.
Ajattelen myös, että erityinen lapseni ei ehkä vertaile onko hän saman ikäisten lasten kanssa koulussa vai vuotta nuorempien. Sen sijaan hänen itsetunnolle ja minäpystyvyydelle voi olla hyväksi, että hän saa harjoitella kanssakäymistaitoja pidempään. Moni myös pohtii kielellisien ja muiden akateemisten taitojen valmiuksia. Onko herkkyyskaudet niille samaan aikaan vai tulevatko myöhemmin. En tiedä onko tähän tutkimuksia, uskon tässä olevan yksilöllistä vaihtelua kovastikin.
Oppivelvollisuusikä tosiaan nousee tänä vuonna muutenkin, joten en tiedä miten merkittävää on saada lisäaikaa opintopolun toiseen päähän. Sain kuitenkin paljon myös viestejä siihen, että tukea on tarjolla huomattavasti vähemmän opintopolun loppupäässä. Koulumaailma tarjoaa vielä hyvää tukea, mutta sen jälkeen moni vanhempi ja ammattilainen kokee nuoren jäävän turhan tyhjän päälle.
Kun koulun on aloittanut myöhemmin, se tarkoittaa myös peruskoulun loppumista myöhemmin. Näin ollen jatko-opinnot ja mahdolliset työllistymisasiat voisivat olla ajankohtaisempia eikä tulisi ”turhia” työpajavuosia tai ”säilöämisiä”, kun nuori olisi kypsempi siirtymään itsenäisempään elämään. Toivottavasti tähän kuiluun myös tulisi tulevaisuudessa muutoksia, jotta elämässä säilyisi rytmi ja rutiinit peruskoulun päättymisenkin jälkeen.
Pohdittavaksi:
Haluaako säilyttää lapsella mahdollisuuden tuplata esiopetuksen?
Missä varhennettu esiopetus järjestettäisiin fyysisesti teidän kunnassanne?
Jos varhennettu esiopetus jatkuisi samassa ryhmässä kuin tälläkin hetkellä, miten varhennettu esiopetus konkreettisesti näkyisi lapsen arjessa?
Millainen päiväkotiryhmä on tällä hetkellä? Tulisiko lisää resursseja tai muuta osaamista? Onko erityisopettajaa ryhmään saatavilla?
Millainen on päiväkotiryhmän rakenne muuten (minkä ikäisiä, onko muita erityistä tukea tarvitsevia jne.)? Onko ryhmiin tulossa muutoksia? Vaihtuuko aikuisia? Vaihtuuko lapsista kuinka suuri osa seuraavana lukuvuotena? Tuleeko muutoksia joka tapauksessa?
Jos esiopetus toteutetaan tuplana niin millainen ryhmä tulee vuotta myöhemmin? Onko ”tavisryhmä”, erityisryhmä, integroitu…
Jos on kotihoidossa niin hyötyisikö lapsi ylipäänsä mallioppimisesta ja ikäisten lasten seurasta 5-vuotiaana vai voisiko odottaa 6-vuotiaaksi?
Miten tukitoimet pyörivät muuten tällä hetkellä? Oletteko tyytyväisiä niihin? Onko päiväkotiryhmässä erityisen tuen osaamista? Onko terapeutteja tukemassa lapsen kasvua? Kuinka paljon kotona on resursseja tukea lapsen kasvua?
Kuinka paljon lapsella muutoksia on muuten elämässä? Muutto? Vanhemmilla uusi työ? Ero? Sisaruksien syntymistä? Sairauksia? Läheisen menetys?
Että sellasta. Ei näihin ole olemassa sellaista ”tee näin”-ratkaisua, mutta oli tosi hyvä kuulla monia erilaisia kokemuksia. Se antoi itselle pohdittavaksi mikä meille on tärkeää tässä ja nyt.
Maaliskuu vierähti vikkelään. Kaiken ylimääräisen ajan tuntui vievän 213-päivän video, josta tuli kertakaikkisen upea. Jos missasit sen tai kansainvälisen downin syndrooman päivän käy kurkkailemassa menoja. Onneksi kaikennäköistä kiinnostavaa vanhempaakin materiaalia olette onnistuneet löytämään. Maaliskuun 10 luetuinta postausta oli:
Lisäksi huomaa, että kevät on tullut kun hakeudutaan lukemaan esimerkiksi potkupyöristä ja kesän road trip plääneistä. Oi miten ihanaa. Valo, vihreys ja vapaus (toivon todella, että kesällä tilanne koronan suhteen alkaisi hellittää edes viime kesän tasolle). Niin kauan kun on uskoa on toivoa!
Me olimme marraskuun puolivälissä Medifamilian toteuttamalla sopeutumisvalmennuskurssilla. Kurssiympäristö ja majoittuminen oli Oulun Edenissä Nallikarilla.
Olen puhunut useasti siitä, miten hassulta sopeutumisvalmennuskurssi kuulostaa korvaani. Se kuulostaa siltä, että minun tulisi sopeutua elämääni ja joku minulle tuntematon vieläpä valmentaa perhettäni sopeutumaan. Olen saanut kuitenkin viestejä, että esimerkiksi reumaan tai MS-tautiin sairastunut tai aivovamman saaneen puoliso voi kokea kurssin todellakin sopeutumisvalmennuksena ja kokea ensi kertaa ettei ole ajatuksiensa kanssa yksin.
Ei kurssinimitys siis täysin harhaanjohtavakaan ole. Meidän perheen kohdalla puhuisin kuitenkin enemmänkin voimavaramatkasta.
Kurssilla paras anti on ehdottomasti se, että näkee perheitä eri puolilta Suomea. Ihmisä, joita tuskin koskaan ikinä tapaisi muuten. Elämä, elämäntilanne ja perheet on kaikki erilaisia, mutta se on se rikastuttavin asia koko kurssissa. Avata mielensä ja hiukan sielunsakin ihmisille, jotka voivat nyökyttää ja sanoa, että tiedän miltä susta tuntuu tai on tuntunut. Ainakin pikkuisen paremmin kuin muut.
Moni erityislapsiperhe pohtii kovasti osallistumistaan sopeutumisvalmennuskurssille koronan vuoksi. Monen lapsi ja/tai perheenjäsen kuuluu riskiryhmään, eikä halua ottaa mitään ylimääräisiä riskejä poistumalla kotoa. Sen lisäksi korona on vaikuttanut monen perheen taloudelliseen tilanteeseen. Yksinhuoltajalle tai toisen vanhemman työttömyys on perheelle todella iso taloudellinen ahdinko jos joutuu olemaan sairaslomalla perinteisen virusinfektion vuoksi, vaikka se ei korona olisikaan. Toisilla saattaa olla edessä vuoden tärkein sesonki. Ymmmärrän hyvin ettei ylimääräisiä riskejä halua ottaa ja kursseja perutaan monista eri syistä.
Itselle jäi sellainen olo, että Medifamilia oli miettinyt miten kurssin pystyttiin toteuttamaan mahdollisimman turvallisesti. Kurssille otetaan maksimissaan aina kuusi perhettä. Nyt kaksi perhettä oli peruuttaneet sairasteluiden vuoksi. Koko yhmän koko riippuu aina kovasti siitä, kuinka monta lasta perheissä on. Edenissä oli joka puolella käsidesejä ja maskisuositus kaikille. Kylpylän puolella oli altaissa maksimimäärä, joka sai olla kerrallaan samassa altaassa.
Päivän aikana oli aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala sekä lapsille välipala oli omissa ryhmissään. Oulun Edenissä ruokailut oli ajoitettu tiettyihin tarkempiin aikoihin, jotta kontaktit muihin pysyivät minimissä. Meillä kävi vielä niin, että aikaikkuna ruokailuihin oli laajempi eikä meidän kurssin perheiden lisäksi ruokailemassa ollut lounaalla, päivällisellä ja iltapalalla muita. Meillä oli koko viikon kaikilla oma pöytä aamupaloja lukuunottamatta, koska siellä oli myös muut hotellin vieraat samaan aikaan. Ohjatuissa ryhmissä käytimme aina maskeja, jotka oli Medifamilia järjestänyt.
Moni kysyi mitä kurssilla oikein tehtiin ja millaista oli. Medifamilian kurssilla aamupäivisin oli kaikkien perheiden yhteistä toimintaa ja iltapäivällä lapsilla oli omat ryhmät ja aikuisilla omat ryhmät.
Aikuisten ryhmissä sosionomi puhui sosiaalietuuksia ja -oikeuksista, erityisopettaja pidennetyn oppivelvollisuuden toteuttamista, lääkäri perheitä mietityttävistä terveysasioista. Lähtöpäivänä vielä psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa puhuttiin jaksamisesta. Viimeisessä osuudessa emme olleet, kun lähdimme ajelemaan kotiin ennen lounasta.
Aikuisten ryhmien aikaan lapsilla oli omat ryhmät, joissa oli sisaruksille omaa ohjelmaa ja kuntoutujille omaa ohjelmaa. Tietääkseni perinteistä leikkimistä, lukemista ja ulkoilua oli viikon aikana. Lapset pystyi jättämään hoitoon hyvillä mielin ja tiesi, että homma hoituu. Meillä iltapäivän ohjelmaan lapset ei montaakaan kertaa ehtineet osallistua, kun se osui juuri päiväuniaikaan. Meistä vanhemmista jompi kumpi oli lasten kanssa päiväuniajan ja toinen aikuisten ryhmässä. Alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi oli vielä melkoista, joten usein se olin minä.
Lisäksi viikon aikana oli mahdollista saada henkilökohtaista tukea johonkin arjessa kaipaamaansa haasteeseen. Puoliso kävi puhumassa esikoisen uniasioista samalla kun minä nukuin esikoisen kanssa päiväunia. Heh.
Perheiden yhteisissä ohjelmissa oli mm. soveltavaa liikuntaa. Sain sieltä monta ajatusta matkaani ja voisin kirjoittaa niistä myöhemmin. Yhtenä päivänä meillä oli erilaisia rentoutus- ja rauhoittumisvälineitä tutkittavana. Oli maalausteloja ja suteja, palloja nystyröillä ja ilman, painopeittoja ja satuhierontakirjoja. Materiaalipajassa sai tehdä tarpeelliseksi kokemiaan materiaaleja. Moni teki esimerkiksi viikkotaulun ja erilaisia tunnemittareita. Minä väkersin taulun, jonka avulla voi harjoitella itsenäistä pukeutumista.
Soveltavan liikunnan tunnilta
Yhtenä iltana oli järjestetty vanhemmille omaa aikaa ja lapsille iltahoitoa. Oli mukavaa, että kokoonnuimme kaikki aikuiset takkatupaan juttelemaan hetkeksi elämistämme. Tuli kuultua mitä muut tekevät työksensä ja millaista arki on. Siitä miltä tuntui ne ensihetket, kun diagnoosista sai kuulla ja miltä elämä tuntuu nyt. Ennen lasten hakua kävimme vielä pienellä iltalenkillä miehen kanssa Nallikarin näköalapaikalla.
Viikon aikana ehdimme iltaisin käydä uimassa ja minä kävin ihan vain saunomassa yksikseni muutaman kerran. Ulkoilemaankin ehdittiin, vaikka ohjelmaa paljon olikin. Päiväunia ei rattaissa nukkuvat lapset ovat hieman haaste, sillä silloin tosiaan toisen vanhemman täytyy skipata luento. Mikä kuitenkin aikataulussa on hyvää on se, että perheelle ja iltaan yhteistä luuhaamisaikaa.
Sopeutumisvalmennuskursseja järjestää Kela, joka on ostanut kurssien toteutuksen yksityisiltä yrityksiltä. Kurssi oli tarkoitettu alle kouluikäisille perheille, jossa on lapsi, jolla on downin syndrooma. Hakemusta varten tarvitsee alle vuoden vanhan lääkärin B-lausunnon. Myös kuntoutussuunnitelmassa mainittu lääkärin suositus käy.
Kurssi on perheelle maksuton. Lisäksi kuntoutukseen osallistumisesta voi hakea Kelan matkakorvauksia sekä yöpymisrahaa, mikäli ennen ja jälkeen kuntoutuksen on majoituttava matkalla tai perillä. Sopeutumisvalmennuskursseille ei kannata ottaa lomapäiviä, koska niistä saa kuntoutusrahan, joka on tulosidonnainen. Toki kuntoutusrahan voi saada joka tapauksessa, vaikka olisi ottanutkin lomapäiviksi kurssin. Myös yrittäjät ovat oikeutettuja kuntoutusrahaan.
Kurssi oli hyvä, mutta kieltämättä kaipaisin vieläkin syvempää osaamista, ajatuksia ja tietoa. Olisin halunnut kuulla ravitsemushoidosta ja sen merkityksestä, tulevaisuuden mahdollisuuksista ja tuulahduksista maailmalta. Tiedän, että liikkeelle lähdetään olettamuksesta ettei tiedä välttämättä entuudestaan mitään. Siksi olisikin hyvä, että kurssit olisi rakennettu enemmän yksilöllisen tarpeen mukaan, vertaistukea unohtamatta. Jäin myös kaipaamaan psykologia tai muuta mentaalipuolen asiantuntijaa. Psykologi Jussi Tukiaisen anti oli parasta ja voimaannuttavinta ensimmäisellä sopeutumisvalmennuksella ollessamme.
