Varhaiskasvatus on liian haavoittuvainen lapsille

Ihan ensiksi. Olen suunnattoman kiitollinen suomalaisesta varhaiskasvatuksesta ja suurin osa kasvattajista tekee työtä suurella rakkaudella ja ammattitaidolla. Varhaiskasvatus on
muuttunut vuosikymmenien saatossa ehdottomasti koko ajan parempaan suuntaan. Isolla kädellä on silti työtä muuallakin kuin kasvattajien palkoissa. 

Olemme taas samassa tilanteessa, joka sai minut ensiksi vihaiseksi, mutta pohjimmiltaan vain äärettömän surulliseksi.

Viime vuonna esikoisen päiväkotiryhmässä neljästä kasvattajasta vain yksi tuttu ihminen jatkoi hänen kanssaan seuraavana syksynä ja hänkin oli pois päiväkodin alkaessa.

Pitkät poissaolot on jo itsessään haaste. Se ettei vastassa ole yhtään edes etäisesti tuttua kasvoa on kuin aloittaisi kaiken alusta. Nyt on
toinen vuosi peräkkäin, kun hänen ryhmästä kaksi neljästä aikuisesta on lähtenyt.

Lapselleni, jolle aikuinen, joka ymmärtää häntä ja osaa toimia hänen kanssaan on vielä tavallistakin tärkeämpää. Hän kärsii muutoksista eikä ymmärrä ettei sitä ihmistä enää ole, jonka kanssa on opetellut toimimaan.

Lapsi ei kuitenkaan ole ainoa kärsijä. Siitä kärsii yhteiskunta, terapeutit ja vanhemmat. Joka vuosi terapeutit aloittavat uusien aikuisien kanssa alusta. Terapeuttimme ovat panostaneet terapioissa siihen, että kasvattajilla olisi välineitä ja osaamista auttaa lastani kehittymään. Se on alkanut tuntua turhalta. Terapeuttien työ valuu käsien välistä samalla, kun lapsen kanssa toiminut aikuinen lähtee ryhmästä. Sen sijaan, että voitaisiin mennä seuraavalle tasolle, kallis aika menee siihen, että uusi aikuinen ”ajetaan sisälle” ja lapsi ja aikuinen oppivat ymmärtämään toisiaan. Ja yhteiskunta tätä lystiä kustantaa.

Vanhempana tuntuu erityisen raskaalta, että lapsi joutuu sopeutumaan taas uuteen aikuiseen. Murskaavan pahalta tuntui katsoa, kun päiväkodin aamupalapöydässä lapsi viittoi ja toivoi päivänselvästi näkkileipää, mutta uudet aikuiset eivät ymmärtäneet, mitä hän yritti kertoa. Eivät tietenkään, koska he eivät osanneet viittoa saati olleet tottuneet lapseni käsialaa. Lapsellani on taito ilmaista itseään, mutta hän joutuu mukautumaan kerta toisensa jälkeen siihen, että vieras aikuinen ei häntä ymmärrä.

Kasvattajat ovat kertoneet miten paljon ovat oppineet lapseltani ja hänen terapeuteiltaan ammatillisesti. Olen siitä todella iloinen, mutta nyt kun kerta toisensa jälkeen ihmiset ympärillä vaihtuu, olen vihainen tyttäreni puolesta. Ei hän ole mikään harjoituskappale tai kiva lisä CV:hen.

Olemme pyrkineet asettumaan ettei päiväkoti enää vaihtuisi, mutta tällä hetkellä se tuntuu täysin merkityksettömältä.

En ole Jari Sarasvuon kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta hänen Areenasta kuunneltava podast jakso ”Virheen kieltäminen johtaa katastrofeihin” olisi varsinkin kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatustehtävissä toimivien ihmisten ihan virkistävää kuunnella. Niin kauan kuin emme hyväksy vajaavaisuuttamme ja tekevämme virheitä, mikään ei muutu.

En ole ja en ole ollut vihainen työntekijöille, vaan palvelumuotoilun puuttumiselle. Vaikka paukutankin päätäni, olen pyrkinyt myös antamaan kehitysehdotuksia ja ollut valmis mukaan kehittämistyöhön. Tukiviittomien kouluttamisesta kaikille kasvattajille olen puhunut, koska niistä hyötyvät kaikki lapset. Myös ryhmien aikuisten välistä yhteistyötä pitäisi kehittää.

Niin kauan, kun levittelemme vain käsiämme ja toteamme ihmisten lisääntyvän ja vaihtavan työpaikkaa mikään ei muutu. Totta kai ihmiset elävät omaa elämäänsä ja niin kuuluukin.

Silti esimerkiksi yritykset eivät tyydy siihen, että erikoisosaaminen on vain yhdellä henkilöllä ja pitävät kädet ristissä ettei osaaja vaihda konttoria. Tuottavat ja terveet yritykset panostavat kehitykseen ja palvelumuotoiluun. Hakevat mustiin aukkoihin ratkaisuja. Julkisella sektorilla ei ole rahaa, mutta ei ole myöskään tahtotilaa muuttaa systeemiongelmia.

Minulla ei ole juuri kokemusta kasvatussektroista, mutta sosiaali- ja terveyspuolelta on monipuolisestikin nuoresta iästäni huolimatta. Muutoksien saamiseen on samat ongelmat poikkeuksetta. Passiivisuus ja muutoshaluttomuus johtuu kahdesta syystä. Rivityöntekijöiden kokemuksesta, että mielipiteellä ja kehitysehdotuksillaan ei ole mitään väliä esimiesten edessä. Toisaalta palkasta, joka ei motivoi kehittymään. Ihan sama kuinka innovatiivinen ja intohimoinen työntekijä olet, palkassa tai eduissa se ei näy. Päin vastoin saat vain lisää vastuualueita ilman lisäkorvausta.

Nyt kun päiväkodeissa on käynyt lapsikato, niin pitäisi laittaa hihat heilumaan ja kehittää sitä mille ei aikaa ole ollut, kun lapsia ryhmät pursuilee. Sen sijaan, että kasvattajat lomautetaan pitäisi heille antaa mahdollisuus kehittää ja miettiä miten systeemin heikoista lenkeistä rakennetaan vahvoja ja työstä tehtäisn sekä työntekijöille että lapsille vähemmän kuormittavaa.

Vappubrunssi omaan olohuoneeseen

Aloitetaan sopivan positiiviseen sävyyn. Rakastan leipomista, mutta vihaan lasten kanssa kokkailua. Tiedän miten tärkeää ja kehittävää se on lapsille, mutta vielä paremmin tiedän miten sotkuista ja hermoja raastavaa se on minulle.

Kokkailun esivalmistelu kestää hävyttömän kauan verrattuna siihen, että neidin kärsivällisyys on vielä kärpäsen kakka koko isossa kuvassa. Baby steps ja ilon kautta pitäisi, mutta vaikka kuinka psyykkaisin itseni ennen kokkailusessioita niin verenpaineen nopea nousu sää päässäni kohisemaan. Kiukustahan siinä ei ole kyse ei.

Olen itse ollut oman äidin helmoissa ihan pikkulikasta asti ja leiponut koko lapsuuden. Toiset on askarrelleet, minä olen leiponut. Haluaisin jaksaa olla kärsivällinen, mutta en ole. Kaukana siitä. Tällä kertaa meidän leppoisassa leipomishetkessä malttia kesti molemmilla vartin ja sen aikana mm. rikottiin munat kahteen kertaan.

Näillä myyntipuheilla jos haluatte osallistaa vappuvalmisteluun koko jengin, niin täältä pesisi nyt simppeleitä sekoita ja sotke reseptejä olohuonepiknikille. Onnistuttiin ainakin kummassakin edellämainitussa erittäin mallikkaasti.

Meidän menussa tarjolla olisi turkinpippurijädeä, banaanidonitseja ja pinaatti-fetamuffineja. Kaikki reseptit on gluteenittomia, (lähes) maidottomia ja halutessasi myös munattomia.

VEGAANI TURKINPIPPURIJÄDE

Nämä tarvitset:

  • 1 prk (320g) kondensoitua kookosmaitoa (löytyy ainakin hypermarketeista)
  • 1 prk (250ml) kauravispiä
  • n. 1/2 dl turkinpippurirouhetta tai oman maun mukaan

Tee näin:

  1. Vatkaa kauravispi vaahdoksi sähkövatkaimella.
  2. Sekoita joukkoon kondensoitu kookosmaito ja turkinpippurirouhe.
  3. Laita pakkasenkestävään astiaan ja ripottele vielä pinnalle koristeeksi rouhetta.
  4. Jäädytä n. 12 tuntia.

Pst. Makuvariaatioina vain taivas on rajana, varsinkaan jossei ole rajoitteita. Meidän perheen suosikkeja on tämän turkinpippurin lisäksi mangosose, vadelmasose, keksinmurut ja kinuski (esim. muumikeksit ja dominot on vegaanisia) ja aikuisten all time favourite on baileys.

FETA-PINAATTIMUFFINIT (14 kpl)

Nämä tarvitset:

  • 1 pss (80g) tuoretta baby pinaattia
  • 200g fetaa (täysin maidottomaan versioon Sheeseä)
  • 1prk kaurafraichea (kermaviili käy myös)
  • 1/2 dl öljyä
  • (2 munaa)
  • 1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
  • 3 dl gluteenitonta jauhoseosta
  • 1/2 tl mustapippurirouhetta
  • vajaa 1 tl suolaa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • pinnalle juustoraastetta (maidottomaan versioon käyttäisin Porlammin vege plussaa)

Tee näin:

  1. Huuhtele pinaatit kevyesti ja painele kuivaksi keittiöpyyhkeen sisällä.
  2. Sekoita munien rakenne rikki (esim. haarukalla) ja lisää joukkoon kaurafraiche ja öljy.
  3. Revi pinaattia sormin hieman pienemmiksi ja murusta fetaa joukkoon. Mitä isommista sattumista pidät, sitä isommaksi jätä palaset.
  4. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet ja sekoita koko komeus.
  5. Laita muffinivuokiin (myös donitsivuoka käy). Ripottele juustoraastetta päälle.
  6. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla 20 min.

BANAANIDONITSIT UUNISSA (12kpl)

Nämä tarvitset:

  • kaksi kunnon pilkkubanaania
  • 1/2 dl öljyä
  • 2 tl omenaviinietikkaa
  • 1 1/2 dl kauramaitoa (käytin baristaa joka on vähän tuhdimpaa, myös kaurafraiche passaisi tähän hyvin)
  • 3 dl gluteenitonta jauhoseosta
  • 1 tl vanilijasokeria
  • 1 tl kardemummaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl soodaa
  • 1/2 tl suolaa
  • 1/2-1 dl sokeria (itse laitoin 1/2 dl, koska banaanit tuo makeutta, mutta jos vakaumukseesi kuuluu more is more niin tiedä mitä tehdä
  • Koristeluun: sulaa maidotonta rasvaa, sokeria ja kanelia

Tee näin:

  1. Muussaa baanaanit haarukalla mössöksi.
  2. Sekoita joukkoon etikka ja maito.
  3. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään
  4. Sekoita kaikki tasaiseksi. Älä vaivaa.
  5. Kaada koko komeus paksuun pakastuspussiin. Leikkaa kulmaan pieni reikä ja pursota kevyesti öljyttyyn donitsipeltiin.
  6. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 10 min. Donitsit irtoavat hieman reunasta.
  7. Kumoa donitsit lämpiminä esim. puiselle leikkuulaudalle. Auta tarvittaessa varovasti esim. veitsellä pois pelliltä.
  8. Voitele ihan kevyesti rasvalla ja pyöräytä kaneli-sokeriseoksessa.
  9. Herkuttele heti. BEST.

Pst. Kokeilin miltä maistuu jääkaappikylmänä ja ikäväkseni täytyy todeta ettei niitä sinne kannata jättää vettymään. Nämä on toisaalta niin helppo ja nopea valmistaa, että joka päivähän ehtii pyöräyttää uuden pellillisen.

Ja kun ihana ja tunnelmallinen kokkaushetki oli saatu nollattua päiväunien jälkeen, niin vappubrunssi lasten kanssa olohuoneessa piknikviltillä oli niin rentouttava ja pirskahtelevan iloinen kuin vain kuvitella saattaa. Itselläni oli juoksusimat ja viiden sekunnin donitsihetki.

Kyllä odotan niin lämpimämpiä kelejä, että pääsee terassille sotkemaan ja voi huuhdella kaikki kaatuneet simat vesiämpärillä terassilautojen väliin. Ulkona syöminen on ihan parasta muutenkin. Mulla on jo lapsuudesta asti ollut asumisessa yksi haave ja se on ovi keittiöstä suoraan ulos. Ei jää sitten liian suuresta vaivasta kiinni itsensä ja pesueensa könyäminen ulos syömään.

Toivottavasti meidän brunssiherkut maistuu. Ja hei ei oo todellakaan väärin aloittaa vappua pakastealtaasta noukittujen donistien ja valmissiman kanssa. Jos kuitenkin innostutte leipomaan niin tulkaahan kertomaan miten onnistui ja tägäilkää @elamanmittaisellamatkalla, niin pääsen ihastelemaan teidän vappuherkkuja! Paukutellaan oman elämämme pellen henkseleitä torstaina. Hyvät vaput!

Poikkeustilan parisuhde

Tämä teksti olisi vielä helmikuussa ollut ihan toisenlainen. Nyt kun hoitoon viemistä ja kaikkia kontakteja pitää minimoida yhteisen ajan ottaminen on vielä tavallistakin hankalampaa kaikilla.

Lapset ovat poissa päiväkodeista, joten edes sitä aikaa ei pysty hyödyntämään pieneen hengähdyshetkeen, jos se nyt on ollut mahdollista silloinkaan. Meillä on ollut esikoiselle perhehoitopaikkana puolisoni vanhemmat nyt reilun vuoden. Heillä on vielä alaikäisiä lapsia, joten kontakteja tulee useampia väistämättä.

Päätimme, että esikoinen saa luvan mennä yökyläilemään mummilaan ennenkö kupsahtaa kaikkien kupit nurin. Sillä neidin kupit viime päivinä todellakin ovat kupsahtaneet nurin, kun nyt on uusi uhman 5.0 vaihe, kun kaikki pitää kaataa tai heittää lattialle. Luulin, että se vaihe meni jo, kun sitä ei vähään aikaan ole ollut nähtävillä. Liekö mielenosoitusta, että eikö täältä vanhempien otteesta jumantsuide pääse minnekään muualle.

Emmin tohtisinko laittaa ollenkaan hoitoon menosta someen, kun yleinen ohje on ettei lähikontakteja suositella. Tiedän kuitenkin kotona olevan iso joukko vanhempia, jotka ovat aivan äärimmilleen venytettyjä. Sain viestejä someen ulostulostani ja samanlaisista ajatuksista todella on monella. Yhteiskunnallemme on välttämätöntä, että perheet voivat hyvin.

Niinpä jokainen perhe, joka kokee tarvitsevansa hetken paussin ja siihen mahdollisuus on, niin tehkää se. Poikkeusolojen kestoa ei kukaan vielä tiedä ja väsymys on helpompi selättää ennenkö se syvenee liikaa. Parisuhdetta täytyy pystyä pitämään yllä, jotta perheen tärkein lenkki pysyy kunnossa. Kun vanhemmat jaksavat ja parisuhde voi hyvin, jaksaa olla myös turvallinen vanhempi.

Esikoinen oli poissa, mutta kuopus meidän kanssamme. On turha kuvitella menon 7 kuukautta täyttäneen konttaamaan ja seisomaan oppineen vauva kanssa olevan hirmuisen vaaleanpunaista ja hattaraista. Tai kun väsymystä on takana pitkä pätkä, että tekisi jotain hirmu hohdokasta ja fancya. Sen sijaan makaaminen sohvalla keskellä päivää ja sarjan tuijottaminen nollat taulussa, kirjan lukeminen tai päiväunet tuntui uskomattoman villiltä ja vapaalta.

Meitä nauratti. Meillä oli hauskaa. Ei oltu yhtä analyyttisiä ja läsnäolevia, mutta sanottiin se ääneen. Molemminpuolinen ymmärrys siitä, että nyt väsyttää ja panostus on nyt tätä tasoa on vapauttavaa. Ollaan tässä, lähellä ja läsnä.

Vapaat viikonloput menee helposti tapellessa tai kiukutellessa. On mennyt meilläkin, mutta olemme kehittyneet. Nyt poikkeusolojen vuoksi pasmat on menneet sekaisin ja tämä vähän lopulta yllättäen tullut vapaa meinasi saada itselleni kiukuttelumoodin päälle.

Neidin lähdettyä kuitenkin keskusteltiin molempien odotuksista seuraavaa vuorokautta kohtaan ja tehtiin suunnitelma. Syödään hyvin ja käydään juoksemassa portaita. Jos kuopus ei nuku, niin vuorotellen toinen koppaa poitsun ja kävelee portaita.

Poikkeusolojen vuoksi maisemaa ei juuri pysty vaihtamaan, eikä me kyllä nyt oltaisi jaksettukaan. Tuntui ihanalta, kun sai jutella puolison kanssa ilman, että kukaan keskeytti. Käytiin juoksemassa niitä portaita ja kuopus nukkui kuin nukkuikin koko sen ajan. Söimme bataattiburgereita mustapapupihveillä, koska tiedettiin ettei esikoinen niihin koske. Käytiin saunassa, juotiin lempparioluet ja kuullosteltiin terassilla lintuja ja hetken tuntui kuin olisi ollut sademetsässsä.

Vielä kun saisi itsensä tarpeeksi ajoissa nukkumaan.

Päätimme alkuvuodesta, että tänä vuonna joka toinen kuukausi puoliso järjestää ja miettii ohjelmaa tukiperheviikonlopulle ja taas joka toisen kuukauden viikonlopun vastuu on minulla. Silloin vastuuta parisuhteesta ja yhteisestä ajasta tulee molemmille. On ollut jännittävää ja kutkuttavaa, kun ei ole tiennyt mitä tehdään.

Tarkoitus ei ole keksiä toinen toistaan loisteliaampia aktiviteettejä, vaan ajatus siitä, että toinen on miettinyt mikä olisi yhteistä kivaa. Se voi olla kotona tai jossain ihan muualla. Poikkeusolot ovat asettaneet omat haasteensa, mutta vielä luontoa ja lähiympäristöä meiltä ei ole vielä kukaan vohkinut.

Tänä viikonloppuna kevät sai meidät jopa yllättävän aktiivisiksi. On ollut päiviä, jolloin meidän aktiviteetti on ollut noutoruoka, sohvalla makaaminen ja nukkuminen. Se ollut parasta siihen hetkeen.

Pääasia, että mieli on edes vähän levänneempi ja toiselta on ehtinyt kysymään ja aidosti kuulemaan mitä kuuluu.

Ps. Mieheni luki tekstin ennen julkaisua. Hän kysyi onko viimeinen lause totta. Ollaanko me nyt levänneempiä? Muistettiinko me edes kysyä kuulumisia. Jaa a. Hyvä kysymys.


Kaikki kuvat: Arto Arvilahti

Kuvat on otettu viime elokuussa hääpäivänämme. Mieheni oli järjestänyt minulle yllätykseksi kuvauksen portailla, jossa myös meidän häiden first look-kuvaukset on otettu.

Peltivihis – Arkiruokaa koko perheelle

Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Maanantai tai lauantai. Ihan sama. Poikkeusolot vaatii poikkeuksellisen kätevää ruokaa. Ja sitä on peltivihis eli uunipellin kokoinen kasvislihapiirakka.

Jauhelihaa korvaamaan ja proteiinia antamaan käytin jälleen uutta rakkauttani Elovena Murua, joka on kaurapohjainen jauhelihan tapaan käytettävä proteiinivalmista. Käytin kauramurua ensimmäistä kertaa pastakastikkeessa, jonka voi hyödyntää myös lasagnen joukkoon.

Kuvissa komeilee kananmunat, jota käytin vain vihiksen pinnan voiteluun ennen uunia. Jos haluat täysin vegaanin, pinnan voi hyvin jättää voitelematta. Vegaanissa tapauksessa myös voitaikina kannattaa jättää hyllyyn ja valita lehtitaikina, joka on tehty margariiniin. Tai jos kokkailuttaa niin lehtitaikinan voi tehdä myös itse. Mutta se varmaan kuuluu harvemman poikkeusolojen maanantaihin.

Peltivihis (n. 12 palaa)
Nämä tarvitset:

  • 2 pkt (1kg) voitaikinaa
  • 1 pkt (225g) Elovena kaurajauhista
  • 2 dl riisiä (kaikki käy, mutta itse tykkään käyttää risotto tai puuroriisiä, koska täytteestä tulee tahmaisempi
  • 2 sipulia
  • 1,5 tl suolaa
  • 1 tl valkopippuria (jos haluaa neutraalimman maun niin 1/2 tl riittää)
  • 1 tl mustapippuria rouhittuna myllystä
  • 2 tl paprikajauhetta
  • 2 dl porkkanaraastetta, josta on kevyesti puristettu osa nesteestä pois

Tee näin:

  1. Ota voitaikinat sulamaan.
  2. Keitä riisit kypsiksi suolatussa vedessä. Valuta vesi pois keittämisen jälkeen.
  3. Paista Elovena kaurajauhis öljyssä (käytin rypsiöljyä) ja kaada isompaan kulhoon, jossa saa kaikki aineet sekoitettua keskenään.
  4. Lisää mausteet ja sekoita hyvin.
  5. Kuori ja pilko sipuli. Kuullota.
  6. Lisää sipuli ja riisi joukkoon ja sekoita.
  7. Painele tai kauli voi taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Voitaikina on sen verran rasvaista, että hermo meinasi mennä, kun taikina palautui aina, kun yritti saada levitettyä taikinaa. Keksin kääntää toisen pellin väärin päin ja kaulin sen päällä taikinan niin tuli hyvä pito ja samalla sai kaulittua juuri oikean kokoisen. ks. kuva ylempänä.
  8. Kaada täyte voitaikinan päälle ja levitä tasaisesti.
  9. Kauli toinen puoli taikinasta taas pellin päällä ja nosta sitten täytteen päälle. Kääri kansitaikinaa pohjalla olevan taikinan alle, jotta reunoista tulee siisti ja täyte ei lähde valumaan uunissa ulos.
  10. Paista 200 asteessa n. 30 min niin, että pinnasta tulee kullanruskea. Anna hetken jäähtyä ennen leikkaamista. Jos maltat.

Jos on jäänyt joulutorttutaikinat pakkaseen kummittelemaan niin nyt tiedät mihin ne käytät. Ja ne porkkanoiden ylimääräiset mehut ei päädy sitten viemäriin, vaan shottina suuhun tai ihanan välipalasmoothien joukkoon! Minä vedin shottina.

Tsemppiä kaikkien uuteen viikkoon! Onneksi valo ja aurinko on jo puolellamme!

Pyydä anteeksi vaikka et osaa edes puhua

Anteeksi pyytämisestä on pitänyt jo pitkään puhua, mutta kun Instagramissa @sariannasitnb kertoi tällä viikolla omasta kokemuksestaan päätin viimein tarttua tähän. Referoituna Sariannalla oli ollut tyttärensä kanssa vääntöä ulkona ja sisäänmenohommissa ja molemmilla tilanne eskaloitui itkupotkuraivareihin. Sisälle päästyään Sarianna mietti, että noinko hänen pitää ottaa tyttärensä syliin saadakseen tyttärensä rauhoittumaan, mutta lapsi pyysikin Sariannan yllätykseksi anteeksi oma-aloitteisesti käytöstään.

Yksi oman vanhemmuuteni vaikeimmista vaikeimmista rasteista on varmasti se, miten ohjaan lastani kommunikoimaan ja ratkomaan ongelmatilaneita muiden ihmisten kanssa, kun ei ole sanoja.

Nyt sanoja ja ymmärrystä on tullut lyhyessä ajassa kuitenkin lisää, joten uskon ja toivon artikuloinnin selkeytyvät tulevaisuudessa, jotta muiden kanssa kommunikointi helpottuu. Silti kohtaan usein haastavia tilanteita lapseni kanssa, koska kommunikointi ei onnistu. Anteeksi on yksi vaikeimmista sanoista. Entäpä he, jotka eivät opi koskaan puhumaan? Heilläkin on tunteet, mieli ja ajatukset. Myllerrys sisällä voi olla moninkertainen, koska tunteitaan ei pysty pukemaan sanoiksi.

Nyt voisin siis jo sanoa esikoiselle ”Sano (tai viito) anteeksi” ja jo aiemmin ”Halatkaa niin tulee parempi mieli”, mutta nämä old schoolit sopimisen muodot saavat niskavillani pystyyn. Muistan omasta lapsuudestanikin hetkiä, missä riitatilanne selvitettiin halaamalla ja pyytämällä anteeksi, koska aikuinen niin vaati. Se ei tuntunut koskaan hyvältä, olinpa sitten anteeksipyytäjän tai -antajan roolissa. Muistatko sinä?

Kävin pohtimaan milloin itse pyydän anteeksi. Kun olen satuttanut toista henkisesti tai fyysisesti, tahallani tai vahingossa. Kyllä toisinaan huudan lapsille ja otan tahallani liian kovasti kädestä, vaikkakin täysin syvästä ärsyyntymisestä ja kiihtymisestä johtuen. Silloin pyydän anteeksi. Jos kolautan kyynärpääni lapseni päähän, vaikka se on vahinko, pyydän anteeksi.

Jos itken jonkun nähden, en pyydä anteeksi, enää. Minut saa raivostumaan ihmiset, jotka pyytävät minulta anteeksi, vaikka eivät tiedä miksi. Esimerkiksi mediassa ja keskustelupalstoilla ”vitsaillaan” siitä, että miehen pitää pyytää naiselta anteeksi, vaikka ei tiedä miksi. Me olemme puolison kanssa esimerkiksi opetelleet riitelyn jälkeen kysymään toisiltamme ja pohtimaan ymmärsikö toinen miksi toinen vihastui tai pahoitti mielensä.

Mitä sitten voisi tehdä jos naperosi tönäisee liukumäessä tai pöllii lapion hiekkalaatikolla toiselta lapselta? Itse olen sanoittanut tilanteen lapselleni viittomalla. En anna kummankaan osapuolen lähteä pois tilanteesta, vaan vaadin molempia osapuolia olemaan läsnä ja kuuntelemaan.

Lapsi ymmärtää kasvojen ilmeitä monesti hyvin, vaikka sanoja tai viittomia ei lapsella olisikaan käytettävinään. Olen pyytänyt lapseni puolesta anteeksi toiselta lapselta ja kertonut ettei lapseni osaa vielä puhua niin että osaisi pyytää anteeksi. Luotan lapsiin, he oppivat pikku hiljaa ymmärtämään aikuisen mallista normeja. Uskon myös, että liian usein aliarvioimme sen mitä lapsi ymmärtää, vaikka sanoja ei olekaan, erityisesti vammaisten lapsien kohdalla.

Kun lapseni on tehnyt tuhmasti, hän usein kääntää päänsä pois. Silmiin katsominen on myös tärkeä taito, mutta kun lapsi on häpeissään en pakota häntä katsomaan silmiin. Sen sijaan olen hänen vierellään vaikka hän ei tahtoisi. Kerron hänelle, että häntä todennäköisesti hävettää, koska esim. heitti ruokaa lattialle tahallaan ja äiti huusi kielsi. Hän tiesi tehneensä väärin ja olleensa tuhma ja siksi hänestä tuntuu siltä. Sitä kutsutaan häpeäksi. Se miltä hänestä tuntui on normaalia ja tarkoittaa miten hienosti hän ymmärtää tehneensä väärin. Olen läsnä ja kysyn haluaako lapsi tulla syliin, mutta en pakota. Koskaan.

Olen viimmatusti sanoittanut nyt koko esikoisen pienen iän tunteita ja tilanteita ja nyt lapseni on alkanut analysoimaan ympäristöä 3,5-vuotiaana. Hän osaa viittoa esimerkiksi sarjassa peräkkäin oman nimensä, heittää, lelu, rikki, äiti ja surullinen tarkoittaen että äidillä on paha mieli, koska hän heitti lelun ja se menee rikki. En usko, että olisimme tässä pisteessä ilman tukiviittomien käyttöä ja jatkuvaa sanoittamista.

Anteeksi-viittoma on viime aikoina tullut sanavarastoon, mutta sen sponttaani käyttö ei vielä onnistu neidiltä. Anteeksi-viittoma on myös harmillisen vaikea viittoa. Olen arastellut anteeksi-sanan käyttöönottoa, vaikka anteeksipyyntö ja -antaminen ovatkin tärkeitä taitoja. Minusta on vaikeaa selittää lyhyesti ja ymmärrettävästi mitä tarkoittaa anteeksi niin että hän ymmärtäisi miksi pyydetään anteeksi. Siksi olenkin panostanut sanoittamaan, miltä kummastakin osapuolesta tuntuu sillä hetkellä ja viljellyt itse anteeksi sanaa silloin kun sen aika on.

Puhutaan, että on tärkeää nähdä aikuisienkin riitely. Ehkä vieläkin tärkeämpää olisi nähdä aikuisien riitojen sopiminen. Olen itse ollut todella huono sopimaan riitelyn jälkeen, mutta olen yrittänyt opetella ja kehittynyt. Lapset eivät useinkaan ymmärrä miksi vanhemmat riitelevät jos ei aina aikuiset itsekään, mutta he aistivat valtavasti. Tilanne voi ahdistaa ja lapset voivat kokea, että heissä on jotakin vikaa.

Olemmekin puolisoni kanssa yrittäneet panostaa riidan sopimiseen lasten nähden ja ottaneet esikoista mukaan keskusteluun. Meidän neiti ahdistuu helposti kovista äänistä, itkusta ja huutamisesta. Hänelle on todella tärkeää kertoa ettei hänellä ole mitään hätää jos äiti ja isä huutaa. Ja ettei hän ole tehnyt mitään väärää, vaikka äiti ja isä tappelee. Sekä lopuksi: Äiti ja isä rakastaa ja tykkää toisistaan, vaikka ovatkin eri mieltä ja vihaisia toisilleen. Mutta ei niinkään pidä sanoa jossei se ole totta.

Kotona kuuluukin usein neidin suusta ”Ei hätää” tai ”Ei haittaa”. Vaikka kyllä välillä haittaa. Ja sekin tehdään lapselle selväksi.

Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, joka on: ”Hävettää, saisinko, miksi ja muut vaikeast sanat”.


Kaikki postauksen kuvat: Sara Perttula

Vaatteet: Lil Jo Vilja

Lapsen terapia osaksi etäarkea

Etätöissä, -päiväkodissa, -koulussa ja varsinkin terapioissa meitä vaivaa riittämättömyydentunne tavallistakin enemmän. Pitäisi tehdä töitä, mutta samalla päällä pitäisi ajatella ja kuunnella, keskustella ja löytää näkökulmia, kannustaa ja lohduttaa, ideoida ja olla innovatiivinen ja olla jämäkkä ja rento. Ja käsillä pitäisi vaihtaa vaippaa, tehdä hienomotorisia pöytätyöskentelyitä, lukea, syöttää, juottaa, vaihtaa vaippaa ja näpyttää riivatusti tietokoneen näppäimistöä. Pitikö hengittää?

Yritin Instagramin puolella kertoa mitä me olemme puheterapiassa tehneet ja miten saisi pieniä helppoja vinkkejä arkeen, kun monen terapia on tauolla tai se on etänä. Siitä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään, kun neiti osasi ottaa oman huomionsa koko ajan. Ajattelin listata tänne sellaiset pikatärpit kuntouttavaan arkeen.

Hyödynnä kiireettömyys. Työ- ja päiväkotipäivien aamukiire, onko tuttu? Se on luonut oikeutuksen oikoa mutkia aamutoimissa. Vaikka työtunteja voi olla vaikeampi repiä kotona kasaan, on se luonut kuitenkin mahdollisuuden kiireettömämpään arkeen. Nyt on hyvä hetki tehdä korjausliike ja hyödyntää päivittäiset toiminnot oppimistilanteena ja terapiana. Vessassa on kuitenkin käytävä ja vaatteet puettava, joten miksi et hoitaisi terapiaa siinä hetkessä?

Siinä missä olet auttanut sukan jalkaan, anna rauhassa aikaa yrittää ja ohjaa sen verran mitä tilanne vaatii. Tsemppaa ja kannusta ennenkö turhautuminen ottaa molemmista niskalenkkiä ja kehu pienestäkin yrittämisestä ja onnistumisesta.

Sen sijaan, että haet itse vaatteet esille, käykää valitsemassa yhdessä. Anna kaksi vaihtoehtoa, joista lapsi joutuu valitsemaan. Näin hän oppii ymmärtämään toiminnallaan olevan vaikutus.

Suunnittele päivä etukäteen. Ei mitään tekemistä kuuluu joka talon kulmasta. Kiukuttelua, seinien potkimista ja jalassa roikkumista. Päiväohjelman kuvittaminen on järjettömän hyvä auttaa lasta hahmottamaan mitä päivän aikana tapahtuu. Jos lapsi vielä vähän välittää siitä, tee se itseäsi varten.

Yksi toiminta ei pienellä lapsella kestä usein kovinkaan kauaa eikä sitä kannata yrittääkään, koska siitä tulee vain kiukku kaikille. Sen sijaan kerää kotoilupankki, josta voit vetää lapselle ässän hihasta aina uudelleen ja uudelleen. Hetkessä on usein vaikea miettiä, että mitäs nyt sitten seuraavaksi keksisi.

Opeta lapselle ensin – sitten-ajattelu. Perinteiset uhkailu, kiristys ja lahjonta. Vai sittenkin neuvottelu? Lapsi haluaisi yhdessä palapelejä, mutta deadline vilkkuu jo punaisena. Meillä ei ymmärretä jos ehdotan verbaalisesti, että ensin kuunnellaan yksin musiikkia ja sitten leikitään. Sen sijaan tukiviittomia puheen tukena käyttäen tilanne on aivan toinen ja hän usein hyväksyy tarjoukseni. Lapselle jää myös tunne ettei hän ja hänen tarpeensa tule torjutuiksi ja hän pääsee taas vaikuttamaan toimintaan. Voit myös askarrella ensin-sitten-kortin, joka visualisoi ja vahvistaa ymmärtämistä entisestään.

Hyödynnä ruutuaika ja höllää pipoa sopivasti. Vaivaako sovituista ruutuajoista lipsumisen mukanaan tuoma morkkis? Älä suotta. Monet lastenohjelmat ovat terapiaa parhaillaan. Yle areenan lastenlaulukonsertit ja Seikkaulukone ovat meillä käytössä tositarkoituksella. Siinä tulee laulettua, jumpattua ja tanssittua samaan aikaan ja itselle irtoaa hetki työskentelyaikaa.

Mobiili- ja tietokonepelit, joita lapsi mielellään pelaa myös antaa eikä vain pelkästään ota. Muista kuitenkin ettei ruutuaika pääse venymään liian pitkäksi. Meillä se näkyy ainakin potenssiin viisi nousseina hepuleina ja ylivirittyneisyytenä ja erilaisena väsymyksenä kuin ulkoilun tai muun fyysisen rasituksen tuoma väsymys.

Käytä musiikin voimaa. Monet lastenlaulut ovat pedagokisesti älykkäitä ja Jos lapsi nauttii musiikista, käytä sitä hyväksesi. Tunti, joskus toinenkin musiikin ääressä on terapiaa monessa tasossa. Meidän lempparilauluja on Karvakorvan laulupurkki, Vauvan vaaka ja Pikku Papun orkesteri. Lisäksi mainitut Pikku kakkosen lastenkonsertit ja Seikkailukone sisältävät ihastuttavia ja mukaansatempaavia lauluja ja leikkejä.

Aja lapsi leikkiin sisälle. Lapsilla, joilla on haastetta omassa toiminnanohjauksessaan on usein hankala aloittaa ja päästä kiinni leikin syrjään. Kun menet lapsen kanssa aloittamaan leikkiä, sanoitat, ohjaat ja luot tarinaa leikin ympärille voi huomatakin jonain päivänä, että ei hitto, lapseni leikkii itsenäisesti. Jos vihaat leikkimistä, ymmärrän tuskan. Mutta lupaan, se palkitsee. Ei ehkä tänään eikä vielä ensi viikollakaan, mutta toivottavasti niin, että saat nauttia työsi hedelmiä tulevaisuudessa.

Arki on parasta terapiaa. Yh mikä kamala kliseinen sanonta ennenkö pääsee lapsen kanssa jyvälle arjen hyödyntämisestä. Potalla istuessa voi hyvinkin laulaa muutaman ylimääräisen laulun ja opetella ehkä muutaman uuden tukiviittoman. Potalta voidaan hyppiä vaatekaapin luokse. Vaatteet voi pukea yhdessä peilin edessä ja väännellä naamaa yhdessä (huulet töttörölle, irvistää niin että hampaat näkyy, lentosuukkoja peilikuvalle, naksutella ja yrittää saada kuulumaan itsestään ääniä, kuten naksutteluääni). Vaatteiden pukemisen jälkeen voi mennä aamupalalle kyykyssä ja aamupalalta voi mennä kantapäillä kävellen leikkimään.

Entäs etätyötä kylpyhuoneessa? Jos muillakin on vesipetoja kotona niin ammeeseen vettä ja lapsi ankkasuvun sekaan. Meidän lyhytjänteinen neitokainen saattaa lutata helposti tunnin ammeessa ja sen jälkeisestä suihkuhetkestäkin saa tehtyä terapiaa.

Ja kun pesukone on pyörinyt, ota lapsi mukaan tyhjentämään sitä. Viekää yhdessä roskapussi tai pilkkokaa salaattiin yhdessä kurkku tai nakkikeittoon nakit. Samalla voi toistaa esineitä ja asioita, kysyä mistä mikäkin tavara löytyy ja antaa pieniä tehtäviä lapselle. Lapsi kokee merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuutta ja oppii siinä sivussa monenmoista.

Hyödynnä lapsen mielenkiinnon kohteet. Mistä lapsesi nauttii suunnattomasti? Vaatteiden riisumisesta tai pukemisesta? Keittiön kaappien tyhjentämisestä? Näinä aikoina viikkaamattomia pyykkejä on varmasti jokaisessa kotitaloudessa. Jätäkin viikkaamatta ja vie ne keskelle lattiaa kasaan ja anna lapsen leikkiä pukeutumisleikkejä.

Hengitä. Aika moni varmaan maksaisi nyt mansikoita, kun vain pääsisi johonkin tilaan hengittelemään ilman että tarvitsee olla kenellekään saatavilla. Kotona voi kuitenkin ottaa luovan tauon ja käydä makaamaan lapsen kanssa lattialle. Voitte hengitellä ylikorostuneesti, yrittää pidättää hengitystä ja puhallella ilmaa hitaasti ja nopeasti sisään ja ulos.

Taukojumppa tekee hyvää koko konkkaronkalle ja esimerkiksi seuraa johtajaa-leikki on hyvää harjoittelua motoriikkaan, ohjeiden kuunteluun ja noudattamiseen. Anna myös lapsen johtaa välillä. Leikkiä ja arkea. Sitten voikin vetää taas ensin-sitten kortin esiin.

Sitruunainen mutakakkupiirakka

Hah. Tulipa yhdistelmä. Rakastan sitruunaa, mutakakkumaista rakennetta ja valkosuklaamaista makua. Mietin miten nämä pääsiäiseenkin sopivat makuparit voisi yhdistää ja tällainen sekametelisoppa siitä tuli. Idea lähti uudesta Ruokapirkka-lehdestä, jossa sitruunapiirakkaan oli käytetty kondensoitua maitoa.

En ole ihan vielä tuotekehittelyssä siinä pisteessä, että olisin tyytyväinen lopputulokseen, mutta puolison kommentoi ”Parasta ikinä”, joten uskaltaudun antamaan tämän koeversion jo teille testiin. Mutta kaikkien koekeittiöihin; omalla vastuulla ja olkaa armollisia minulle. Hah.

Jos olet vähän epävarma tämän koekeittiön tuotoksista niin tee tämä sitruunainen mutakakku-unelma vaikkapa puolikkaalla annoksella ja tee pieneen piirakka- tai irtopohjavuokaan.

Nämä tarvitset:

  • 2 prk kondensoitua maitoa
  • 3 dl rypsiöljyä
  • 4 tl (luomu)sitruunan kuorta
  • 6 rkl sitruunamehua
  • 1 tl suolaa
  • 1 dl sokeria
  • 7 dl (speltti)jauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa
  • 2 tl vanilijasokeria

Tee näin:

  • Pese sitruuna hyvin ja raasta kuori. Purista sen jälkeen mehu.
  • Sekoita yhteen öljy, kondensoitu maito, sitruunan kuori ja mehu.
  • Sekoita toisessa kulhossa yhteen kuivat aineet.
  • Sekoita keskenään kaikki aineet sekaisin. Älä vaivaa.
  • Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
  • Paista 175 asteisen uunin keskitasossa noin 30-40 min. Pohja on tarkoitus jäädä tahmeaksi, mutta leivinpaperista irtoaa hyvin.
  • Voit tarjoilla piiraan haluamasi jätskin seuralaisena tai tehdä päälle tuorejuustokuorrutuksen. Piirakan voi huoletta pakastaa.

Kuorrute:

  • 400 g (kaura)tuorejuustoa
  • 1 dl tomusokeria
  • loraus sitruunamehua ja sitruunan kuorta jos jäi vielä yli pohjasta.
  1. Kaikki aineet sekaisin
  2. Notkista tuorejuusto (esim. sähkövatkaimella.
  3. Levitä jäähtyneen piirakan päälle. Raasta päälle haluamaasi pähkinää, esim. cashew.

Ensi kerralla kokeilen muuttaa näin:

  1. Käytän kondensoidun maidon tilalla cashew-pähkinöistä tehtyä vegaanista kondensoitua maitoa.
  2. Laitan öljyä 1/3 vähemmän eli 2 dl yhteensä.
  3. Käytän jauhoja 5-6 dl.
  4. Teen kakun pienempää uunivuokaan, piirasvuokaan tai irtopohjavuokaan, jotta pohjasta tulee muhkeampi.

Me emme malttaneet odottaa pohjan jäähtymistä päiväkahvihetkeen, joten lusikoimme päälle 3kaveria jädeä. Heidän jädet on tulleet jäädäkseen meidän pakastelokeroon. Parasta ikinä ja parhaat maidottomat jäätelöt sanon minä jäätelöfriikin melkoisen vankalla kokemuspohjalla.

Sanoisin, että jäde sopii järjettömän hyvin tähän ja kuorrutteen voisi jättää tekemättäkin hyvin. En osaa päättää! Sanokaa te!

Jännittää ihan hulluna mitä mieltä ootte tästä. Antakaa kuulua!

10 x vahvojen naisten populaariset iltalaulut

Jotta tässä hurlumheissa pysyy pää edes jotenkin kasassa, täytyy kehitellä vaihtelua kotoilussa kaikkeen. Niin kuin nyt esimerkiksi iltalauluihin, jotka ovat meillä erityisen pop. Niin pop, että jaan meidän lempparit populaarisista iltalauluista, koska en jaksanut enää laulaa Lennä lennä leppäkerttua saman illan aikana kuin kolme kertaa.

Mitä tahansahan hevistä tangoon voi laulaa iltalauna, kunhan vain tempo ja äänialat muuttaa mahdollisimman tasapaksuiksi. Kokosin iltalauluja ja niitä tuli ihan valtava kasa. Ehkä jatkan, mutta tässä tällainen vahvojen suomalaisnaisten iltalaulukimara. Kuka saa laulaa iltalauluja ja kenen kanssa? Kaikki ne joka laulattaa.

1. Anna Puu – Ota minut tällaisena kuin oon

Ethän korjaa minusta mitään
Ethän yritä mua pelastaa
Ethän hio minusta mitään pois
Ei siinä onnistuneet toisetkaan
Eikä minua tarvitse kantaa
Eikä pitää kädestä
Jaksan kävellä ihan itse paitsi silloin kun väsyttää.

Sinä valitsit minut, minut, minut
Joo ja minut sinä sait
Ota minut tällaisena kuin oon
Tällaisena kuin oon.”

2. Ellinoora – Leijonakuningas

Aiemmin mä pelkäsin
Et muut mun ajatteli tänne lentäneen ufolla
Ainakaan ulkoavaruudessa
Ei pahaa verta jaeta
Siel pätee
Rock, rakkaus ja rauha
Puhukaa vaan pahaa pizzerioissa
Samaan aikaan rustaan näit lauluja,
Joita ens kesänä sä hoilaat mukana
Usko tai älä toivon kaikille hyvää
Kyl me elämästä löydetään jotain pyhää
Jokainen on joskus luuseri
Toiset vaan peittää sen paremmin.
Lauletaan kovempaa
Kun pitäs olla hiljaa
Ei paineta leukaa rintaan
Ennen ku kasvetaan viljaa
Nostetaan keskikaljamaljat (laula vaikka keskimehumaljoista jos kalja ei sovi suuhun) ilmaan
Tänään ihmisen puolikas
On huomenna leijonakuningas.”

3. Haloo Helsinki – Vihaan kyllästynyt

Uskot kohtaloon tai et,
Se on ihan sama kunhan ajattelet,
Tää sekunti itsensä kantakoon,
Se on kaiken aa ja oo
Mut jos tuijotat vaan yhtä puuta
Koko metsä voi kadota,
Mut jos sä näet vaan metsän
Et ehkä huomaa puuta hienointa
Mitä elämä tuo,
Se tulkoon minun luo,
Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo
Me ollaan samaa tuhkaa,
Samaa kevyttä ilmaa,
Joten rauha nyt,
Tää maailma on vihaan kyllästynyt.”

4. Kaija Koo – Tuulikello

Lapsena sydän lauloi
Kun tuulikello yössä hiljaa soi
Ja rauha vain valvoi
Sillon peiton reunat maailman äärinä olla voi.

Ei ilmaa tuulikello en haravoi
Se peittokin on jäljiltä koin
Mitä jos sydänkin laulunsa jo lauloi
Ja kaikkensa antoi

Olen hetkisen ajasta irrallaan
Kun tuulikello soi siirryn sen aikaan
Se ohjailee mahtikäskyllään.
Hiljaisella helinällään.

5. Maija Vilkkumaa – Yöllä

Ei hätää kulta, nyt on yö
Paa tyynyyn pää
Yö tuntee kaiken sen mikä on
Mut mitä ei nääPeiton lämpöisyyden
Salaisten kyynelten koot
Aamun kaipauksen
Se tietää millainen oot.”

6. Johanna Kurkela – Prinsessalle

Keinutan, kuuntelen
Sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
Jo kuulen aallokon.Ethän pelkää pimeää
Siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
Ei pääse saattajatkaan.”

7. Vesala – Sinuun minä jään

Koivun huminaa kuulen, kun toukokuussa nurmella makaan.
Jokaisen kevätlaulun osaan ulkoa.
Ja yksin laulan kotiinpäin, kun kuljen.
Milloin huomasin?
Sä tartuit käteen jota tuskin ojensin.
Ja pian toinen siinä vierellä makaa.
Etsii sitä samaa pientä neliapilaa.
Sen antaa lyhyt kesä.
Sinuun minä jään.”

8. BEHM -Hei rakas

Hei rakas kerro mulle
Mikä on tää tunne
Kun ei riitä Linnunratakaan
Voisin tehdä kodin kauniin
Tai laulun valmiin
Mut ilman sua ne olis sointuja vaan

9. Laura Närhi – Supersankari

Leikkaisin sut irti kolariautosta
Raahaisin ulos palavasta talosta
Ja vaikka väkisin ja vaikka väkisin
Mä käynnistäisin sun sydämen
Nostaisin kopteriin hyökyaallosta
Kokonaiseksi ompelisin paloista

10. Jenni Vartiainen – Minä sinua vaan

Ihmiset kuin mantraa
Sitä toistelee,
Entäs jos sen voima
Niin vain vähenee?

En sitä suurta sanaa
Tahtois kuluttaa,
Enkä sanoo ääneen,
En ees kirjoittaa.

Kuin karhuemo pentujaan
Ja luoja luomiaan, niin
Minä sinua vaan.
Vaik leipä loppuis, vesikin,
Yksi pysyis kuitenkin:
Minä sinua vaan.

Mitkä on teidän iltalaulusuosikit? Vai lähteekö se tänään tuutulaulua perinteinen Sininen uni? Hyvää yötä kaikille.

Instagramista viime vuoden tärkeimmät kuvat itselleni

Viime viikolla jaoin kuvat, joista on Instagramissa tykätty eniten. Toki siellä on ehdottomasti tunteikkaimpia hetkiä, kuten kuopuksen syntymä ja sisarusten ensikohtaamisia, niitä en nyt jaa uudelleen.

Mukana on kuvia hetkistä, joista ei kuvan katsoja edes tiedä. Usein kuvateksti kun liittyy johonkin muuhun asiaan kuin itse siihen hetkeen, kun kuva on otettu. Nyt kuitenkin jaan teille niitä hetkiä, kun kuva on otettu.

Huhtikuu, 2019.

Palmusunnuntai ja eduskuntavaalit. Meinattin ettei jaksa vielä virpomisperinteitä aloittaa, eihän neiti sellaisia osannut vaatia. Onneksi kuitenkin sitten jaksoimme hiukan panostaa ja lähteä isomummuloihin virpomaan tuoreutta ja terveyttä, kun nyt sitä ei voi kuin toivoa ja etäyhteydellä tehdä.

Toukokuu, 2019.

Vertaisperheet ovat tuoneet elämääni niin paljon uusia mahtavia persoonia ja perheitä. Paljon on perheitä, joiden kanssa tuskin kohtaisin koskaan jossei meitä yhdistäisi yksi ylimääräinen kromosomi. Tämä kuva on viime kevään vertaistukitapaamisestamme Sipoon Villa Lillanista, upea paikka. Muskarimusiikki raikasi ja pieniä ihmisiä vilisi silmissä. Koskakohan me voimme seuraavaksi kokoontua?

Kuva on Minna Hatisen ottama.

Huhtikuu, 2019.

Leikkiminen on käynyt itselleni ihan työstä ja tässä on ensimmäisiä riemunkiljahduksia itsenäisen leikin alkutaipaleelta ja kuva siksi erityisen tärkeä.

Tosi tärkeä ahaa-elämys on ollut itselleni huomata, että mitä enemmän aluksi ohjaan leikissä ja vien leikkiä eteenpäin, sitä enemmän se ruokkii lasta tulevaisuuteen. Edelleen itsenäinen leikki ei ole kovin pitkäjänteistä, mutta sitä todellakin jo on. Leikin aloittaminen sen sijaan on vaikeaa, mutta kun sen vaivan näkisi, että viisi minuuttia auttaisi leikissä alkuun, saisi sillä aikaa vaikka laitaa hetken ruokaa rauhassa.

Samalla ihmettelen: Miten minun rakas nassikkani on ollut vuosi sitten vielä noin pieni?

Heinäkuu, 2019.

Olemme mieheni serkun rippijuhlissa ja kuopus vielä vatsassa. Lämmin ja ihana päivä, mutta pienen ihmisen kärsivällisyys olla siivosti alkoi olla jo todella koetuksella. Pieni puhallustauko äidin sylissä. Tämä kuva näyttäytyy itselle niin herkkänä, mutta todellisuudessa tässä ihmeteltiin kärpästen surinaa ikkunassa.

Heinäkuu, 2019.

Pohjoisen piilopaikka. Vasemmanpuoleinen kuva oli ensimmäinen profiilikuva Elämän mittaisella matkalla ja se otettiin kesälomareissulla heinäkuussa 2018. Silloin pieni ihminen vielä konttasi polvet ruville ja housut reikäisiksi pitkin pitkospuita. Oikeanpuoleinen kuva melko tarkkaan vuosi sen jälkeen ja silloin pienet pehmeät askeleet meni jo juoksujalkaa sateen kastelemilla pitkoksilla.

Heinäkuu, 2019.

Olemme Oulun Hailuodossa, joka on viimeinen yö kesälomareissustamme. Autossa matkustamista oli ollut liikaa, purkamatonta energiaa liikaa ja kaikilla reissuväsymystä liikaa. Meno oli sekopäistä, mutta olimme kaikki onnellisia ihanasta kesälomastamme. Se oli ollut ilmojen puolesta melkoisen sateinen, mutta koimme silti monen monta ihanaa yhteistä hetkeä.

Heinäkuu, 2019.

Paavo Nurmi Marathonin lasten 700 metrin minimarathon oli aivan upea kokemus. Jännitin ihan hirveästi juokseeko tuleeko hänen osallistumisestaan mitään, kun oli niin paljon ihmiä, ääniä ja muita ärsykkeitä ympärillä. Lisäksi oma fyysinen kunto oli siinä pisteessä raskauden osalta ettei olisi tullut kysymykseenkään juosta neidin perässä väkijoukon keskellä. Siskoni, joka on toinen kummitädeistä lupautui lähtemään kaveriksi, kun mieheni valmistautui omaan osuuteensa, puolimarathonille.

Mitä vielä. Maaliviivan ylitys toki vei aikaa ja viimeisien joukossa hän taisi tulla perille, mutta mitä siitä. Enemmän jännitin tuleeko he matkan varrelta ollenkaan. Hän oli juossut oikeastaan koko matkan, mikä tuntui uskomattomalta hänen kohdallaan, kun kävelemään hän oli oppinut reilu puoli vuotta aikaisemmin. Voi sitä riemua.

Elokuu, 2019.

Mieheni kotipelloilla ottamassa neidistä 3-vuotis kuvia. Ilma oli kaunis ja lämmin. Selfie, joka räpsäistiin nopeasti. Kuva jossa kaikkien hiukset on sekaisin. Ja juuri siksi se on niin ihana.

Syyskuu, 2019.

Tämä kuva on tärkeä siksi, että se on kummityttöni ottama. Minun pieni 10-vuotias kummityttöni ei olekaan enää pelkästään pieni. Olemme viettämässä yhteistä laatuaikaa ja kävimme sirkus Finlandiassa. Tuntuu hassulta, että vielä syyskuussa oli varvassandaalit ja lyhyet vaatteet päällä. Muistan miten jännitin pääsemmekö sirkukseen lähtemään ollenkaan, kun vatsaani sattui istuessa ollessa jo melkoisesti ja kävelyni oli muuttunut lähinnä lyllerrykseksi.

Tässä kiireisessä maailmassa olen pyrkinyt siihen, että edes kerran vuodessa teemme hänen kanssaan kahdestaan jotakin. Olemme käyneet esimerkiksi uimassa maauimalassa, Disney on Ice:ssa, Jukuparkissa ja boulderoimassa.

Nämä hetket ovat meille molemmille tärkeitä. Minä pystyn keskittymään vain hänen sielunmaailmaansa ja hän saa täyden huomion itsellensä. Heräsin tähän tärkeyteen kerran, kun kysyin jos ottaisimme myös muita mukaan. Vieno ”Ei” ja ”Mennään kahdestaan”. Ei sitä ymmärrä kuinka tärkeää on välillä kokea olevansa kaiken keskipiste.

Mustapapuquessadillat – Arkiruokaa koko perheelle

Mustapapuquessadillat ovat linssikeiton ohella mieheni kasvisruokalemppari ja hän tekee näitä välillä jopa itselleen, kun sattuu nyt vaan tekemään mieli mustapapuquessadilloja. Resepti lähti elämään vuosia sitten, kun kaapissa oli mustapapuja, mutta ei ollut hajuakaan mitä niistä tekisi. Kädenvääntöä-blogista se kaikki lähti.

Muutos kasvisruuan pariin on tapahtunut meidän perheessä pikku hiljaa ja se onkin ollut meille paras näin. Onnea on ollut ennakkoluuloista huolimatta rohkeasti maisteleva ja syövä mies. Lihansyöjämiehestäni on kehkeytynyt kasvisruuan ystävä, kun mausta ole tarvinnut tinkiä.

Pavut kuuluvat meillä vahvasti keittiöön, mutta hankaluus on siinä eivät meidän neidille uppoa kokonaisina eikä blendattuina ollenkaan. Sosetta pitäisi kokeilla esimerkiksi kasvissosekeitossa. Se tarkoittaa siis sitä, että vaikka tämä resepti on arkiruokien aatelia, meillä neidillä täytyy olla jotakin muuta syömistä. Uskoisin kuitenkin, että tästä saattaisi isompien lasten ja teinien kanssa tulla hitti. Tulkaa taas kertomaan kuinka kävi!

Meillä pavut ostetaan pääasiassa aina kuivina, koska ne ovat suhteessa halvempia ja ne eivät ole lilluneet pitkiä aikoja säilykepurkissa. Oma vaivansa kuivatuissa pavuissa on, mutta ottamalla huomioon muutamat asiat se on pian sama kuin pikkuhousujen vaihto.

Kuivattuja papuja pitää liottaa 10-12 tuntia ja keittää sen jälkeen tunti, jotta papujen luontaisesti sisältämä proteiinin kaltainen myrkylinen lektiini tuhoutuu. Meillä laitetaan pussillinen papuja illalla likoamaan kylmään veteen ja seuraavana (tai joskus sitä seuraavana) päivänä keitetään koko satsi. Sitten osa pavuista heitetään pakkaseen, josta ne on helppo ottaa käyttövalmiina käyttöön.

Se siitä. Nyt sitä ohjetta kehiin.

Mustapapuquessadillat

  • 400 g liotettuja ja keitettyjä mustapapuja
  • 400 g tomaattimurskaa tai 5 tuoretta tomaattia
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 3 rkl sitruunan mehua
  • 1/2 tl chilihiutaleita
  • 1 tl sokeria
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria
  • juustoraastetta ja/tai fetaa
  • tortillapohjia

Tee näin:

  1. Survo mustapapuja pienemmäksi blenderissä tai sauvasekottimella. Älä survo soseeksi vaan jätä rouheiseksi.
  2. Raasta joukkoon valkosipulit ja lisää muut aineet juustoa lukuunottamatta.
  3. Anna vetäytyä tunnin verran jos jaksat odottaa. Soosin voi tehdä edellisenä päivänä valmiiksi, jolloin ruoka seuraavana päivänä valmista silmänräpäyksessä.
  4. Laita tortillalätty paistinpannulle. Täytä lätty puoliksi täytteellä. Lisää päälle juustoraaste ja feta. Käännä toinen puoli tortillalätystä täytteen päälle kanneksi.
  5. Paista keskilämmöllä pinta kullanruskeaksi. Öljyllä saa ihanan pinnan, mutta se ei ole välttämätömyys ja rapsakka lopputulos tulee kuivallakin pannulla.

Jos mustapapuquessadilloista haluaa täysin vegaanisia, juuston voi korvata vegaanisella juustolla tai jättää juuston kokonaan pois. Imetysdieettini aikana en käyttänyt lehmänmaitoa ollenkaan ja ainakin siedettäviksi maidottomiksi juustoiksi löyty Porlammin vege plus-juusto sekä Violife-merkin juustot. Molempia löytyy ihan hyvin varustelluista ruokakaupoista. En kuitenkaan laittanut näitä quessadillani väliin, vaan lättäsin muutaman lusikan kaurafraishea kylkeen. Ei yhtään hullumpi.

Sekä linssikeitto että nämä mustapapuquessadillat ovat näinä aikoina timanttisia ruokia siinä mielessä, että kaikki aineet voi ostaa varastoon ja ne säilyvät pitkään. Nämä ovatkin meidän perheen luottopakkeja, kun tullaan kotiin reissuista tai jääkaappi on tyhjä.

1 14 15 16 17 18 36