Helppo kesäpuutarha terassille tai parvekkeelle lasten kanssa

13.5.2020 Päivi
1 Comment
Elämä, Kaupallinen yhteistyö, Niksinurkka

Kaupallinen yhteistyö: Kekkilä

Olen inhonnut pelto-, puutarha- ja kasvimaahommia. Miksikö? Ne kuuluivat ja rytmittivät oleellisesti lapsuuteni luomutilalla. Silloin kun muut lähtivät uimaan keskellä kauneinta kesää, meillä tehtiin töitä. Äiti lauloi Taiskaa porkkanapenkkiä kitkiessämme:

Muistan kuinka tyttösenä kasvimaata kitkin
Kuinka työtä inhosinkaan, joskus melkein itkin
Nyt kun voisin samaa puuhaa melkein rakastaa
Ei parvekkeelle mahdu kukkamaa.

Ja näin on käynyt. Vuosikymmen on vierähtänyt kotitilalta lähtemisestä ja joka vuosi entistä enemmän kaipaan piha- ja puutarhahommia. Äiti lukee tätä kuitenkin niin ei ole sama asia kuokkia äitin plantaaseja kuin omia.

Niin monena keväänä olen ajatellut miten ihana olisi kasvattaa myös omalla pienellä parvekkeella ja terassilla ruokaa. Nyt oli aika viimein iskeä puutarhahanskat käteen ja katsoa mitä siitä esikoisen kanssa tulisi.

terassipuutarha kekkila

Aluksi ajattelin, että hankitaan istutuslaatikot, mutta ne jääköön ensi vuoteen jos meillä syttyy isompikin innostus. Tai sitten syksyyn, voihan sinne heittää syksyllä istutettavia kasveja, kuten valkosipulit ja maa-artisokat.

Terassipuutarhan haasteena on se, että matkustelemme paljon ja olemme poissa kotoa välillä pidempiäkin pätkiä. Mikään ei tietenkään hoitamatta kasva, mutta halusin mahdollisimman vaivatonta (myös kasvien babysitterille).

Kesäkukkia meillä on ollut joka vuosi. Niiden istuttamiseen ja hoitamiseen olen yrittänyt osallistaa esikoista, mutta se on pääasiassa mennyt mullan syömiseen ja heittelemiseen. Mietin millaisen myrkytyksen hän saa, kun suu on mullasta musta. Vuosi on taas vierähtänyt ja ajattelin taas kokeilla miten meidän pimujen käy.

Lähdin etsimään sellaisia easy way-ratkaisuja. Mahdollisimman helpolla ja pienellä vaivalla onnistumisen iloa sekä äidille että tyttärelle. Ei pihan mylläämistä ympäriämpäri ja valtavaa panostusta tai välineistöä vaativaa. Kekkilän luonnonmukaiset kasvatussäkit sopivat tähän tarkoitukseen just eikä melkein.

Ehkä muutkin kuin minä on miettinyt miksi tarvitaan erikoismultia ja uusia multia joka vuosi?

Kasvien kasvatuksessa kaikki alkaa kasvualustasta eli mullasta. Kekkilällä on runsas valikoima erikoismultia. Ei ole yhdentekevää millainen mullan rakenne, happamuus ja ravinteet on. Erikoismulta helpottaa hoitoa ja lannoittamista, koska siihen on jo valmiiksi valittu kasvien kasvua tukeva seos. Luonnonmukaiset aineet pitävät huolta siitä, että terassilla ja parvekkeella kasvavaa ruokaa voi hyvällä omallatunnolla kutsua luomuruuaksi.

Multa on kuin turvallinen aikuinen ihmistaimen kasvussa. Tuoreessa hyvässä mullassa kasvit juurtuvat nopeammin ja vahvemmin. Vahvat juuret ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet, kun multa on optimaalinen. Mullan ja kasvupaikan hengittävyys on kasveille myös elinehto. Nekin tarvitsevat happea.

Kun koko kasvukauden kasvit imevät itseensä ravinteita, köyhdyttää se pikku hiljaa multaakin. Jotta uudelle kasvukaudelle riittää taas potkua kannattaa multa vaihtaa vuosittain.

terassipuutarha kekkila

Kävin paikallisella puutarhalla tutkimassa mitä kaikkea ihmeellistä voisimme terassilla kasvattaa. Mukaani lähti mansikoita, napostelupaprikoita, habanero ja erilaisia yrttejä. Ilmojen lämmetessä ajattelin vielä laittaa maa-artisokkaa, salaattia ja ehkä pensasmustikkaa.

Mansikat istutimme Kekkilän luomu kasvatussäkkeihin, joihin taimet voi istuttaa suoraa. Niissä on valmiiksi miksattu optimaalinen kasvualusta kasveille ja kasvipohjaisia luomuravinteita. Lisäksi humus edistää kasvien juurtumista ja ravinteiden ottoa.

Mitä vähemmän lataa lapseen odotuksia, sitä suuremmin voi yllättyä. Mansikoiden istuttaminen sujui tosi ihanasti, vaikka neiti ei koko ajan jaksanutkaan kiinnostua kanssani puuhaamaan. Tosin on kiva huomata, kun antaa hänelle ”tärkeitä tehtäviä” ryhti oikenee ja tehtävää suoritetaan suurella pieteetillä.

Mansikat oli hyvä valinta neidin kanssa istutettaviksi. Mansikka kestää vähän kovempaakin käsittelyä. Ei tarvinnut pelätä, että koko taimi on mennyttä jos se saa vähän myllytystä. Napostelupaprikan, habaneron ja yrtit jätin suosiolla omille harteille.

terassipuutarha

Leikkasin kasvatussäkkiin reiät ja kaivoin valmiiksi mansikantaimen kokoinen reiän. Neiti sai upottaa ja painella mansikan multaan. Multaa ei ollut kuutioittain valtoimenaan, joten mullan heittelyä ei tällä kertaa nähty.

Säkeissä on valmiit katkoviivat kolmelle taimelle helpottamaan reikien leikkaamista. Tai sitten voi leikata haluamansa kokoiset reiät. Kekkilän ohjepankista löytyy tiedot, kuinka monta mitäkin taimea mahtuu kasvatussäkkiin.

terassipuutarha
terassipuutarha kekkila

Jos säkit laittaa maata vasten eikä esim. parvekkeelle, kasvatussäkin pohjaan voi leikata U-viillon ja kääntää säkin ympäri. Leikattu muovi vedetään säkin alta pois. Tällöin maa pitäisi puhdistaa alta rikkaruohoista. Mikäli rikkaruohojen puhdistaminen tuntuu työläältä kasvatussäkin alle voi laittaa maanrakennuskankaan.

Lopuksi täytyy kastella kasvit todella hyvin. Säkkien sivuille leikataan maasta noin yhden senttimetrin korkeuteen poikkiviiltoja, jolloin ylimääräinen vesi pääsee valumaan säkistä pois. Yöpakkasia on vielä luvassa, joten vielä kannattaa ahkerasti taimien päälle heittää yöksi harsot. Erityisen herkkiä mansikat ovat sitten, kun ne ovat kukassa.

Tomaatit, jotka ovat myös herkkiä hallalle laitoimme ruukkuihin. Näin niitä on helppo siirtää vielä sisälle ennen kunnon kesän alkua, kun niiden harsottaminen on vähän hankalampaa kuin mansikoiden. Lisäksi ruukkuihin tuli yrttejä. Ilmojen lämmetessä ajattelin vielä käydä hakemassa pensasvadelman.

Ruukkuihin käytimme Kekkilän luomu tomaattimultaa, joka on tarkoitettu erityisesti ruukku- ja parvekeviljelyyn. Tomaattimulta sisältää kasvatussäkkien tavoin humus-yhdistettä sekä luonnonmukaiset lannoitteet. Lisäksi mullassa on sammalta, joka edistää mullan ilmavuutta, sitoo ylimääräistä vettä ja vapauttaa sitä mullan päästessä liian kuivaksi. Eli sammal on vähän niin kuin luottokortti, jonka kanssa voi hetkellisesti pelata, kun oma lompsa on tyhjä.

Ruukuissa olevalla reiän kautta ylimääräinen vesi pääsee poistumaan ja hukuttamisen mahdollisuus pienenee huomattavasti. Ruukkujen pohjalle leikkasin vanhoista rikkinäisistä vaatteista kankaanpalan, jotta ruukkusora ei pääse valumaan pois ruukkuja siirtäessä. Sanomalehtikin toimii, mutta on herkkä repeytymään märkänä.

Helpottaakseen äkkipikaisten lasten kanssa touhuamista kankaanpalat olisi kannattanut leikata valmiiksi, mutta yllättävän hyvin neiti jaksoi odottaa, että pääsee asettelemaan kankaita ruukkujen pohjalle.

Pohjalle kaadettiin muutama sentti (n. 5 cm) ruukkusoraa, joka toimii salaojituksena. Liika vesi ei jää multaan vellomaan ja tukehduta kasvien juuria.

Ruukkusora näytti selkeästi neidin mielestä herkulliselta ja sitä pitikin maistella. Ruukkusora on poltettua savea, joten sinällään maistelu ei vaarallista ole. Hirveän hyvältä se ei ilmeisesti kuitenkaan maistunut, kun ei sen suurempaa villiintymistä saanut aikaan.

Ruukkusora tuntuu sormissa, mutta ei ole mitenkään pistelevä, joten terapiamielessäkin soran kauhominen ruukkuun oli erittäin hyvää tuntoaistimukselle.

Loput ruukun tilavuudesta täytetään mullalla. Multaan tehdään taimipaakun syvyinen kuoppa. Taimi istutetaan samaan syvyyteen eli juuristo piiloon, mutta vartta ei peitetä mullalla.

Multa ja taimet kannattaa kastella hyvin ennen istuttamista, mutta me emme tehneet kumpaakaan, jotta sotkuisuutta saatiin vähän hillittyä. Märät ja multaiset kädet samaan aikaan olisi voineet olla myös neidille too much. Kastelimme kuitenkin lopuksi tomaatintaimet hyvin.

Tomaateille täytyy myös laittaa tukikeppi, johon sitoa se kevyesti paksulla langalla, kuten juuttinarulla. Taimien kasvaessa ajattelin kiinnittää ne suoraa terassilautaan kiinni.

Yritin etukäteen esivalmistella kaikki tarvittavat tarvikkeet esille, jotta kärsimättömällä neidillä ei menisi hommaan maku heti alkumetreillä, kun haen sitä, tätä ja tuota.

Kekkilän tuotteilla oli helppo lähteä puuhastelemaan. Ei tarvinnut miettiä millaista multaa ja millaista lannoitetta, kun tuotteissa kaikki on ajateltu jo puolestani. Minä pystyin keskittymään olennaiseen. Kasvatussäkkien, tomaattimullan ja ruukkusoran lisäksi meidän terassipuutarhaan tarvittiin sakset, vanhoja kangaspaloja, n. 10 litran ruukkuja ja kastelukannu. Kasvien kasvatus ei siis välttämättä vaadi aina hirveitä alkuinvestointeja tai isoa tilaa.

Kaikkea ei silti pysty hallitsemaan eikä kaikkeen kepposteluun edes neidillä ollut osaa ja arpaa. Note to self: Ruukkusora kannattaa laittaa sellaiseen paikkaan ettei tuuli pääse keppostelemaan.

terassipuutarha kekkila

Kesäkukkaset odottavat vielä pahvilaatikossa ja olen kuskannut niitä päiviksi ulos karaistumaan ja yöksi pakkaselta suojaan. Toivotaan yöpakkasien pikku hiljaa loppuvan ja termisen kesän alkavan. Kesäkukkien joukkoon ajattelin runsautta tuomaan laittaa yrttejä kaveriksi. Syötäviä kasveja ja kesäkukkia kun voi melko huolettomasti yhdistellä.

Puoliso totesikin jo, että täällä tuoksuu ihan pitsa. Niin ihanasti yrtit terassilla tuoksuivat. Viime kesäiset laventelit jäivät ruukkuun talveksi, mutta osoittavat elonmerkkejä. Katsotaan lähtisivätköhän ne tinjamin, oliiviyrtin ja rucolan kaverina kasvamaan. Voi vaikka kesällä matkustaa Italiaan omalla terassillaan.

Pitkin tulevaa kesää täytyy muistaa pitää kasvien ja kukkien ravitsemuksesta huolta. Istutusvaiheessa voi pintamultaan levittää jo raemaista kasvimaalannoitetta. Kasvatussäkeissä on lannoitteet valmiina, joten niitä ei tarvinnut edes lannoittaa. Pitkin kesää käytämme nestemäistä luomulannoitetta, joka sekoitetaan suoraa kasteluveteeen. Lannoite sopii kukille, vihanneksille ja viherkasveille.

Jännittävää nähdä saadaanko tänä kesänä satoa. Vitsit miten siistiä olis saada oman terassin kätköistä luomumansikoista rahkaan tai mansikkabritaan. Nam.

Pääset seuraamaan meidän puuhailuja Instagramissa @elamanmittaisellamatkalla ja näet miten meidän kasvatusprojektien käy. Ja hei, jos innostutte tekemään oman kesäpuutarhan niin tagaa meidät! Me halutaan neidin kanssa ihastella myös teidän herkkumaita!

Ensimmäinen äitienpäiväni kahden lapsen äitinä

11.5.2020 Päivi
0 Comment
Äitiys, Elämä

Neljäs äitienpäiväni äitinä. Ensimmäinen kahden lapsen äitinä. Kirjoitin ensin kolmas äitienpäiväni, mutta kun kaivoin vanhoja äitienpäiväpostauksia sieltä löytyikin jo kolme aikaisempaa. KOLME. Miten on mahdollista? Aikaisempien vuosien kirjoitukset alla:

  1. äitienpäivä 2017
  2. äitienpäivä 2018
  3. äitienpäivä 2019

Kuvat Prahasta esikoisen ja puolison kanssa huhtikuussa 2017.

Päätin kirjoittaa ensin tämän postauksen ja sitten palata vanhoihin teksteihin itsekin, jotta ne eivät vaikuttaisi tämän hetken mietteisiini. Muistelen kirjoittaneeni, että toivon osaavani vain olla toisen lapsen kanssa enemmän.

Tuntuu, että olen osittain onnistunut. Osaan lukea lastani paremmin, kun en väkisin yritä saada selville mikä vaivaa. Koko ajan ei tarvitse miettiä miten voisin auttaa kuopusta kehittymään, kun en edes itse pysy perässä kehityksen kanssa.

Tämän vanhenpainvapaan ajan halusin käyttää elämästä nautiskeluun. Olen ja en ole onnistunut. Olen nähnyt ystäviäni, joilla on saman ikäiset vauvat kuin minulla enemmän kuin olen nähnyt ehkä koko tuntemisemme aikana.

Muita kavereita on silti tullut nähtyä ihan liian vähän. Ajattelin, että ehdimme enemmään nyt keväällä nähdä ja kyläillä kaverien luona, kun valon määrä lisääntyy ja vauvakaan ei ole enää niin vauva. Mutta kuten arvata saattaa, korona sotki suunnitelmia. Se vei kaiken ympärillä olleen sosialisoitumisen. Ei lounastreffejä eri ravintoloissa, ei vauvauintia tai perhekahviloita. Ei metsissä ja luonnossa haahuilua. Voi kesä. Silloin pääsee vähän korjaamaan tilannetta.

Olen nauttinut lasten kanssa kotona olemisesta enemmän nyt kuin esikoisen vanhenpainvapaalla ollessani. Olen suunnitellut hiukan aina viikkoa, mutta en liian tiukasti. Olen sitä tyyppiä, että jossei suunnittele ja kirjoita asioita ylös, päiväni menevät vain ajelehtien ohi.

Haahuilupäiviä todellakin kaikki tarvitsevat, mutta minun täytyy itselleni kertoa se etukäteen. Muuten kannan huonoa omaatuntoa etten ole saanut mitään järkevää aikaiseksi.

213-päivä

Huonoa omaatuntoa olen kantanut myös esikoisen hoidossa olemisesta (aikaa ennen koronaa). Mietin toisten ajattelevan, että olen kotona ja katson Netflixiä. Todellisuudessa kuitenkin sormeni ovat jossain ihan muualla kuin raapimassa mahaa.

Sormeni nakuttavat pääni sisältöä kirjaimien muotoon ja teen myös vanhenpainvapaan aikan vähän töitä tämän blogin ja somen kautta. Siitä tuntuu vaikealta puhua, koska identiteettini on niin vahvasti vielä sairaanhoitaja eikä yrittäjä tai vaikuttaja. Sitä olen kuitenkin ymmärtänyt koko ajan enemmän olevani.

Töiden tekeminen on kuitenkin auttanut minua selviämään tästä arjesta, vaikka se onkin ajoittaan myös omaa stressiänsä aiheuttanut. Minulla oli jo ennen vanhenpainvapaalle jäämistä päivän selvää, että yritän ehtiä olemaan muutakin kuin äiti ja kodinhoitaja. Se on auttanut pitämään itseni kiinni tässä ajassa, elämässä ja itseäni kiinnostavissa asioissa.

Mietin välillä miksi olen päätynyt kirjoittamaan esikoisesta ja lapsiperhearjesta, enkä esimerkiksi kalastuksesta tai jostain ihan muusta. Olenhan jo valmiiksi täynnä lapsiperhearkea. Tärkein syy on se tarve yhteiskunnalliselle keskustelulle ja näkyvyydelle, jota vammaisuus tarvitsee. Toinen syy liittynee siihen, että sellaisesta on helpoin kirjoittaa, joita itse elää ja hengittää. Eikä kukaan määritä kirjoitanko sormisruokailusta vai uusista harrastuksistani. Parasta.

Samalla kun olen katsellut ja yrittänyt vimmatusti järjestellä kuvakaaosta pilvipalvelussa, koneella ja puhelimella hämmennyn, kun katson esikoista. Miten paljon hän on puolessa vuodessa kasvanut ja kehittynyt. Hän on kohta 4-vuotias. Vastahan minä sinua teho-osastolla sormesta pitelin.

Uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Tämä kevät on tuonut puolisoni kotiin ja hän on ollut tukemassa minua lasten- ja kodinhoidossa vielä tavallista paljon enemmän. Olemme yhdessä päässeet ihmettelemään miten pieni ihmistaimi voi alkaa tuosta noin vain syömään sormisruokaa ja puolivuotiaana konttaamaan. Perheaikaa on ollut, mutta parisuhdeaikaa vielä tavallistakin vähemmän.

Kahta asiaa mietin. Miten se pirun huono omatunto kalvaa aina niin helposti? Annan itsestäni kaikkeni ja silti mietin pitäisikö minun mennä lukemaan ja leikittämään lastani, jos hän on hetken yksinänsä tyytyväinen. Sitä en ole edelleenkään oppinut.

Toinen asia on se ettei yhdeksää kuukautta voi elää vain go with the flow -meiningillä. Puolta vuotta aikaisemmin pitäisi tietää milloin on päivähoidon tarve, mitä tekee vanhenpainvapaan jälkeen ja terapiat, neuvolat ja muut kissanristiäiset aikatauluttavat elämääni. Ei hetken mielijohteesta keksityt seikkailut.

Moni sanoo kadottavansa itsensä vauvavuoteen. Todellakin, mutta en ole siitä huolissani. Tiedän, että tulee vielä päivä kun haluan meikata ja pukeutua korkokenkiin. Tiedän, että vielä joskus jaksan tanssia pikkutunneille juhlissa tai juoruilla hämyisissä ja tunnelmallisissa juottoloissa ystävien kanssa. Tiedän, että pääsen puolisoni kanssa nukkumaan tähtitaivaan alle ja eksymään pienille kujille maailman toiselle laidalle. Tiedän, että saan kehittää itseäni ja elää todeksi unelmiani.

Siteeraan taas kerran Jari Sarasvuota:

Voit tehdä mitä tahansa, mutta et kaikkea.

Olen saanut ihanan pienen vauvan, jota olemme toivoneet. Olen todennäköisesti viimeistä kertaa tässä tilanteessa. En todellakaan nauti kokoaikaisesta lasten kanssa läsnäolosta. En todellakaan ajattele koko ajan, että tätä en enää koe koskaan. Mutta joskus pysähdyn. Kun mietin pitäisikö sinut vieroittaa kuopus vierestäni, kun hän työntää päänsä aina kainalooni rauhoittuakseen. Silloin ajattelen, että ei ole kiire niin pitkään kuin jaksan. Siellä hän on, missä kokee olonsa turvallisimmaksi ja minä saan paijata ja nuuhkutella pientä päätä.

Enemmän pitäisi muistaa laittaa jalat pöydälle. Se on niin pirun vaikeaa, tällaisella, joka on kasvatettu puuhailijaksi.

Äitienpäivän haluan ehdottomasti viettää lasten kanssa. Mietin kuitenkin voiko äitienpäivälahjaksi toivoa omaa aikaa, ystäviä, hyvää ruokaa ja viiniä? Ehkä yksinäinen melontaretki ja yö luonnossa? Siinä ja tässä, lapset ei vielä osaa loukkaantua, joten erittäin passeli toive. Kampaajalla käynti kuulostaa myös erittäin pätevältä ottaen huomioon, että viime kerta oli tammikuussa 2019.

Ja kyllä minä noista edellämainituista aion pitää kiinni tänä kesänä. Olkoot ne ensimmäiset to do-listallani. (Pidempään seuranneet tietävätkin miltä viime kesän to do-lista näytti, heh.)

Äitienpäivään bataattiburgerit mustapapupihveillä

5.5.2020 Päivi
1 Comment
Arkiruoka, Juhlaruoka, Reseptit, Ruoka

Kotimainen ruoka on itselleni todella tärkeää. Meidän keittiössä kotimaisuus näkyykin niin paljon kuin se on mahdollista. On kuitenkin ruokia, joista todella tykkään ja Suomesta ei saa. Sellaisia ruokia pyritään laittamaan harvemmin, mutta ei ne täysin pannassa ole. Bataatti on yksi sellainen, samoin avokado ja mustapavut. Ja niitä kaikkia löytyy tästä turkasen mehevästä hampparista.

Äitienpäivä lähestyy. Ja koska äitienpäivä, saa päivän the queen valita mitä syödään. Ja mä syön tätä. Bataattiburgerit mustapapupihvillä on myös grillijuhliin aivan bestis, koska se on sinällään vegaani. Täytteillä sitten voi kikkailla kaikille mieleiset burgerit.

Vaihekuvat hävisivät jonnekin kuin tuhka tuuleen, mutta mitäpä tässä ihmettelemään. Mustapapupihvit on helpoimmillaan kaikki sekaisin ja surrautetaan tasaiseksi. Nää on nam!

MUSTAPAPUPIHVIT n. 8kpl

Nämä tarvitset:

  • 1 tl savupaprikajauhetta
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 1 tl suolaa
  • 1/2 tl chilihiutaleita
  • mustapippuria myllystä maun mukaan
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 1 reilun kokoinen sipuli
  • 3/4 dl auringonkukansiemeniä
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 2 porkkanaa
  • 2 pkt mustapapuja suolaliemessä tai n. 500 g valmiiksi liotettuja ja keitettyjä mustapapuja (kuivattujen papujen käytöstä voit lukea täältä).

Tee näin:

  1. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Itse raastan yleensä aina valkosipulin pilkkomisen sijaan, jotta maku tulee paremmin esiin.
  2. Kuori ja raasta porkkanat.
  3. Surrauttele kaikki muut aineet keskenään tasaiseksi, mutta rakeiseksi blenderissä, sauvasekoittimella tmv. Itse jätin tällä kertaa auringonkukansiemenet kokonaisiksi, tuli kivaa suutuntumaa pihveihin.
  4. Sekoita joukkoon sipulit ja porkkanat.
  5. Anna tekeytyä mielellään tunnin verran, mutta ei pakollista.
  6. Uuni päälle 225. (Kuori) bataatti ja tee niistä n. 2cm leveitä siivuja. Pirsko päälle halutessasi öljyä ja suolaa ja pippuria. Paista uunissa n. 20 min, kunnes ovat pehmeitä.
  7. Pyöritä ja puristele kevyesti lumipallon kokoisia palloja ja litistä kevyesti käsien välissä. Paista pannulla n. 5 min/puoli.

Pst. Jos pihveistä tulee hamppareita, niin pihvien paistamisen yhteydessä sulatamme cheddarin samalla pihvin pintaan. Eli, kun olet paistanut toisen puolen, laita cheddar pihvin päälle ja kansi pannun päälle, jotta juusto sulaa.

Kädessäni on mulla oma burgeri ja alla puolison. Mä oon more is more ja puoliso less is more näissä burgerhommissa. Mulla oli välissä kaikkea:

  • majoneesia
  • bbq-soosia
  • quakamolea (itse tehty versio)
  • punasipulia
  • jääsalaattia
  • tomaattia
  • suolakurkkuja
  • cheddaria
  • aura-juustoa
  • (paistettu halloum ja sienet kuten bortobello, lampaankääpä, herkkutatti tai herkkusieni toimisi myös todella hyvin tähän, ei sentään niitä ollut enää tässä erässä).

Jos nyt sait ahaa-elämyksen ja olet yllättämässä tällä puolisoasi tai äitiäsi niin varmista nyt kuitenkin, voisiko toimia, josset ole aivan varma. Vapautan itseni vastuusta. Mutta anna tsäänssi.

Ne, jotka eivät pavuista juuri piittaa, ovat tykänneet kuitenkin mustapavuista. Oletko muuten jo testannut meidän arkiruokaklassikon; mustapapuquessadillat?

Jossei äitienpäivänä natsaa mustapapujen kanssa, niin suosittelen grilliherkkuna joku kiva kesäpäivä testaamaan. Seuralaiseksi lemppari IPA. Nam.

Äidit hoi. Mitä te toivotte äitienpäivän syömiseksi? Ja sänkyyn, leikkimökkiin vai piknik-viltille? Minä toivon, että tarkenisi jo terassilla.

Varhaiskasvatus on liian haavoittuvainen lapsille

4.5.2020 Päivi
6 Comments
Yhteiskunta

Ihan ensiksi. Olen suunnattoman kiitollinen suomalaisesta varhaiskasvatuksesta ja suurin osa kasvattajista tekee työtä suurella rakkaudella ja ammattitaidolla. Varhaiskasvatus on
muuttunut vuosikymmenien saatossa ehdottomasti koko ajan parempaan suuntaan. Isolla kädellä on silti työtä muuallakin kuin kasvattajien palkoissa. 

Olemme taas samassa tilanteessa, joka sai minut ensiksi vihaiseksi, mutta pohjimmiltaan vain äärettömän surulliseksi.

Viime vuonna esikoisen päiväkotiryhmässä neljästä kasvattajasta vain yksi tuttu ihminen jatkoi hänen kanssaan seuraavana syksynä ja hänkin oli pois päiväkodin alkaessa.

Pitkät poissaolot on jo itsessään haaste. Se ettei vastassa ole yhtään edes etäisesti tuttua kasvoa on kuin aloittaisi kaiken alusta. Nyt on
toinen vuosi peräkkäin, kun hänen ryhmästä kaksi neljästä aikuisesta on lähtenyt.

Lapselleni, jolle aikuinen, joka ymmärtää häntä ja osaa toimia hänen kanssaan on vielä tavallistakin tärkeämpää. Hän kärsii muutoksista eikä ymmärrä ettei sitä ihmistä enää ole, jonka kanssa on opetellut toimimaan.

Lapsi ei kuitenkaan ole ainoa kärsijä. Siitä kärsii yhteiskunta, terapeutit ja vanhemmat. Joka vuosi terapeutit aloittavat uusien aikuisien kanssa alusta. Terapeuttimme ovat panostaneet terapioissa siihen, että kasvattajilla olisi välineitä ja osaamista auttaa lastani kehittymään. Se on alkanut tuntua turhalta. Terapeuttien työ valuu käsien välistä samalla, kun lapsen kanssa toiminut aikuinen lähtee ryhmästä. Sen sijaan, että voitaisiin mennä seuraavalle tasolle, kallis aika menee siihen, että uusi aikuinen ”ajetaan sisälle” ja lapsi ja aikuinen oppivat ymmärtämään toisiaan. Ja yhteiskunta tätä lystiä kustantaa.

Vanhempana tuntuu erityisen raskaalta, että lapsi joutuu sopeutumaan taas uuteen aikuiseen. Murskaavan pahalta tuntui katsoa, kun päiväkodin aamupalapöydässä lapsi viittoi ja toivoi päivänselvästi näkkileipää, mutta uudet aikuiset eivät ymmärtäneet, mitä hän yritti kertoa. Eivät tietenkään, koska he eivät osanneet viittoa saati olleet tottuneet lapseni käsialaa. Lapsellani on taito ilmaista itseään, mutta hän joutuu mukautumaan kerta toisensa jälkeen siihen, että vieras aikuinen ei häntä ymmärrä.

Kasvattajat ovat kertoneet miten paljon ovat oppineet lapseltani ja hänen terapeuteiltaan ammatillisesti. Olen siitä todella iloinen, mutta nyt kun kerta toisensa jälkeen ihmiset ympärillä vaihtuu, olen vihainen tyttäreni puolesta. Ei hän ole mikään harjoituskappale tai kiva lisä CV:hen.

Olemme pyrkineet asettumaan ettei päiväkoti enää vaihtuisi, mutta tällä hetkellä se tuntuu täysin merkityksettömältä.

En ole Jari Sarasvuon kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta hänen Areenasta kuunneltava podast jakso ”Virheen kieltäminen johtaa katastrofeihin” olisi varsinkin kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatustehtävissä toimivien ihmisten ihan virkistävää kuunnella. Niin kauan kuin emme hyväksy vajaavaisuuttamme ja tekevämme virheitä, mikään ei muutu.

En ole ja en ole ollut vihainen työntekijöille, vaan palvelumuotoilun puuttumiselle. Vaikka paukutankin päätäni, olen pyrkinyt myös antamaan kehitysehdotuksia ja ollut valmis mukaan kehittämistyöhön. Tukiviittomien kouluttamisesta kaikille kasvattajille olen puhunut, koska niistä hyötyvät kaikki lapset. Myös ryhmien aikuisten välistä yhteistyötä pitäisi kehittää.

Niin kauan, kun levittelemme vain käsiämme ja toteamme ihmisten lisääntyvän ja vaihtavan työpaikkaa mikään ei muutu. Totta kai ihmiset elävät omaa elämäänsä ja niin kuuluukin.

Silti esimerkiksi yritykset eivät tyydy siihen, että erikoisosaaminen on vain yhdellä henkilöllä ja pitävät kädet ristissä ettei osaaja vaihda konttoria. Tuottavat ja terveet yritykset panostavat kehitykseen ja palvelumuotoiluun. Hakevat mustiin aukkoihin ratkaisuja. Julkisella sektorilla ei ole rahaa, mutta ei ole myöskään tahtotilaa muuttaa systeemiongelmia.

Minulla ei ole juuri kokemusta kasvatussektroista, mutta sosiaali- ja terveyspuolelta on monipuolisestikin nuoresta iästäni huolimatta. Muutoksien saamiseen on samat ongelmat poikkeuksetta. Passiivisuus ja muutoshaluttomuus johtuu kahdesta syystä. Rivityöntekijöiden kokemuksesta, että mielipiteellä ja kehitysehdotuksillaan ei ole mitään väliä esimiesten edessä. Toisaalta palkasta, joka ei motivoi kehittymään. Ihan sama kuinka innovatiivinen ja intohimoinen työntekijä olet, palkassa tai eduissa se ei näy. Päin vastoin saat vain lisää vastuualueita ilman lisäkorvausta.

Nyt kun päiväkodeissa on käynyt lapsikato, niin pitäisi laittaa hihat heilumaan ja kehittää sitä mille ei aikaa ole ollut, kun lapsia ryhmät pursuilee. Sen sijaan, että kasvattajat lomautetaan pitäisi heille antaa mahdollisuus kehittää ja miettiä miten systeemin heikoista lenkeistä rakennetaan vahvoja ja työstä tehtäisn sekä työntekijöille että lapsille vähemmän kuormittavaa.

Vappubrunssi omaan olohuoneeseen

27.4.2020 Päivi
3 Comments
Juhla, Juhlaruoka, Reseptit

Aloitetaan sopivan positiiviseen sävyyn. Rakastan leipomista, mutta vihaan lasten kanssa kokkailua. Tiedän miten tärkeää ja kehittävää se on lapsille, mutta vielä paremmin tiedän miten sotkuista ja hermoja raastavaa se on minulle.

Kokkailun esivalmistelu kestää hävyttömän kauan verrattuna siihen, että neidin kärsivällisyys on vielä kärpäsen kakka koko isossa kuvassa. Baby steps ja ilon kautta pitäisi, mutta vaikka kuinka psyykkaisin itseni ennen kokkailusessioita niin verenpaineen nopea nousu sää päässäni kohisemaan. Kiukustahan siinä ei ole kyse ei.

Olen itse ollut oman äidin helmoissa ihan pikkulikasta asti ja leiponut koko lapsuuden. Toiset on askarrelleet, minä olen leiponut. Haluaisin jaksaa olla kärsivällinen, mutta en ole. Kaukana siitä. Tällä kertaa meidän leppoisassa leipomishetkessä malttia kesti molemmilla vartin ja sen aikana mm. rikottiin munat kahteen kertaan.

Näillä myyntipuheilla jos haluatte osallistaa vappuvalmisteluun koko jengin, niin täältä pesisi nyt simppeleitä sekoita ja sotke reseptejä olohuonepiknikille. Onnistuttiin ainakin kummassakin edellämainitussa erittäin mallikkaasti.

Meidän menussa tarjolla olisi turkinpippurijädeä, banaanidonitseja ja pinaatti-fetamuffineja. Kaikki reseptit on gluteenittomia, (lähes) maidottomia ja halutessasi myös munattomia.

VEGAANI TURKINPIPPURIJÄDE

Nämä tarvitset:

  • 1 prk (320g) kondensoitua kookosmaitoa (löytyy ainakin hypermarketeista)
  • 1 prk (250ml) kauravispiä
  • n. 1/2 dl turkinpippurirouhetta tai oman maun mukaan

Tee näin:

  1. Vatkaa kauravispi vaahdoksi sähkövatkaimella.
  2. Sekoita joukkoon kondensoitu kookosmaito ja turkinpippurirouhe.
  3. Laita pakkasenkestävään astiaan ja ripottele vielä pinnalle koristeeksi rouhetta.
  4. Jäädytä n. 12 tuntia.

Pst. Makuvariaatioina vain taivas on rajana, varsinkaan jossei ole rajoitteita. Meidän perheen suosikkeja on tämän turkinpippurin lisäksi mangosose, vadelmasose, keksinmurut ja kinuski (esim. muumikeksit ja dominot on vegaanisia) ja aikuisten all time favourite on baileys.

FETA-PINAATTIMUFFINIT (14 kpl)

Nämä tarvitset:

  • 1 pss (80g) tuoretta baby pinaattia
  • 200g fetaa (täysin maidottomaan versioon Sheeseä)
  • 1prk kaurafraichea (kermaviili käy myös)
  • 1/2 dl öljyä
  • (2 munaa)
  • 1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
  • 3 dl gluteenitonta jauhoseosta
  • 1/2 tl mustapippurirouhetta
  • vajaa 1 tl suolaa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • pinnalle juustoraastetta (maidottomaan versioon käyttäisin Porlammin vege plussaa)

Tee näin:

  1. Huuhtele pinaatit kevyesti ja painele kuivaksi keittiöpyyhkeen sisällä.
  2. Sekoita munien rakenne rikki (esim. haarukalla) ja lisää joukkoon kaurafraiche ja öljy.
  3. Revi pinaattia sormin hieman pienemmiksi ja murusta fetaa joukkoon. Mitä isommista sattumista pidät, sitä isommaksi jätä palaset.
  4. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet ja sekoita koko komeus.
  5. Laita muffinivuokiin (myös donitsivuoka käy). Ripottele juustoraastetta päälle.
  6. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla 20 min.

BANAANIDONITSIT UUNISSA (12kpl)

Nämä tarvitset:

  • kaksi kunnon pilkkubanaania
  • 1/2 dl öljyä
  • 2 tl omenaviinietikkaa
  • 1 1/2 dl kauramaitoa (käytin baristaa joka on vähän tuhdimpaa, myös kaurafraiche passaisi tähän hyvin)
  • 3 dl gluteenitonta jauhoseosta
  • 1 tl vanilijasokeria
  • 1 tl kardemummaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl soodaa
  • 1/2 tl suolaa
  • 1/2-1 dl sokeria (itse laitoin 1/2 dl, koska banaanit tuo makeutta, mutta jos vakaumukseesi kuuluu more is more niin tiedä mitä tehdä
  • Koristeluun: sulaa maidotonta rasvaa, sokeria ja kanelia

Tee näin:

  1. Muussaa baanaanit haarukalla mössöksi.
  2. Sekoita joukkoon etikka ja maito.
  3. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään
  4. Sekoita kaikki tasaiseksi. Älä vaivaa.
  5. Kaada koko komeus paksuun pakastuspussiin. Leikkaa kulmaan pieni reikä ja pursota kevyesti öljyttyyn donitsipeltiin.
  6. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 10 min. Donitsit irtoavat hieman reunasta.
  7. Kumoa donitsit lämpiminä esim. puiselle leikkuulaudalle. Auta tarvittaessa varovasti esim. veitsellä pois pelliltä.
  8. Voitele ihan kevyesti rasvalla ja pyöräytä kaneli-sokeriseoksessa.
  9. Herkuttele heti. BEST.

Pst. Kokeilin miltä maistuu jääkaappikylmänä ja ikäväkseni täytyy todeta ettei niitä sinne kannata jättää vettymään. Nämä on toisaalta niin helppo ja nopea valmistaa, että joka päivähän ehtii pyöräyttää uuden pellillisen.

Ja kun ihana ja tunnelmallinen kokkaushetki oli saatu nollattua päiväunien jälkeen, niin vappubrunssi lasten kanssa olohuoneessa piknikviltillä oli niin rentouttava ja pirskahtelevan iloinen kuin vain kuvitella saattaa. Itselläni oli juoksusimat ja viiden sekunnin donitsihetki.

Kyllä odotan niin lämpimämpiä kelejä, että pääsee terassille sotkemaan ja voi huuhdella kaikki kaatuneet simat vesiämpärillä terassilautojen väliin. Ulkona syöminen on ihan parasta muutenkin. Mulla on jo lapsuudesta asti ollut asumisessa yksi haave ja se on ovi keittiöstä suoraan ulos. Ei jää sitten liian suuresta vaivasta kiinni itsensä ja pesueensa könyäminen ulos syömään.

Toivottavasti meidän brunssiherkut maistuu. Ja hei ei oo todellakaan väärin aloittaa vappua pakastealtaasta noukittujen donistien ja valmissiman kanssa. Jos kuitenkin innostutte leipomaan niin tulkaahan kertomaan miten onnistui ja tägäilkää @elamanmittaisellamatkalla, niin pääsen ihastelemaan teidän vappuherkkuja! Paukutellaan oman elämämme pellen henkseleitä torstaina. Hyvät vaput!

Poikkeustilan parisuhde

25.4.2020 Päivi
2 Comments
Perhe

Tämä teksti olisi vielä helmikuussa ollut ihan toisenlainen. Nyt kun hoitoon viemistä ja kaikkia kontakteja pitää minimoida yhteisen ajan ottaminen on vielä tavallistakin hankalampaa kaikilla.

Lapset ovat poissa päiväkodeista, joten edes sitä aikaa ei pysty hyödyntämään pieneen hengähdyshetkeen, jos se nyt on ollut mahdollista silloinkaan. Meillä on ollut esikoiselle perhehoitopaikkana puolisoni vanhemmat nyt reilun vuoden. Heillä on vielä alaikäisiä lapsia, joten kontakteja tulee useampia väistämättä.

Päätimme, että esikoinen saa luvan mennä yökyläilemään mummilaan ennenkö kupsahtaa kaikkien kupit nurin. Sillä neidin kupit viime päivinä todellakin ovat kupsahtaneet nurin, kun nyt on uusi uhman 5.0 vaihe, kun kaikki pitää kaataa tai heittää lattialle. Luulin, että se vaihe meni jo, kun sitä ei vähään aikaan ole ollut nähtävillä. Liekö mielenosoitusta, että eikö täältä vanhempien otteesta jumantsuide pääse minnekään muualle.

Emmin tohtisinko laittaa ollenkaan hoitoon menosta someen, kun yleinen ohje on ettei lähikontakteja suositella. Tiedän kuitenkin kotona olevan iso joukko vanhempia, jotka ovat aivan äärimmilleen venytettyjä. Sain viestejä someen ulostulostani ja samanlaisista ajatuksista todella on monella. Yhteiskunnallemme on välttämätöntä, että perheet voivat hyvin.

Niinpä jokainen perhe, joka kokee tarvitsevansa hetken paussin ja siihen mahdollisuus on, niin tehkää se. Poikkeusolojen kestoa ei kukaan vielä tiedä ja väsymys on helpompi selättää ennenkö se syvenee liikaa. Parisuhdetta täytyy pystyä pitämään yllä, jotta perheen tärkein lenkki pysyy kunnossa. Kun vanhemmat jaksavat ja parisuhde voi hyvin, jaksaa olla myös turvallinen vanhempi.

Esikoinen oli poissa, mutta kuopus meidän kanssamme. On turha kuvitella menon 7 kuukautta täyttäneen konttaamaan ja seisomaan oppineen vauva kanssa olevan hirmuisen vaaleanpunaista ja hattaraista. Tai kun väsymystä on takana pitkä pätkä, että tekisi jotain hirmu hohdokasta ja fancya. Sen sijaan makaaminen sohvalla keskellä päivää ja sarjan tuijottaminen nollat taulussa, kirjan lukeminen tai päiväunet tuntui uskomattoman villiltä ja vapaalta.

Meitä nauratti. Meillä oli hauskaa. Ei oltu yhtä analyyttisiä ja läsnäolevia, mutta sanottiin se ääneen. Molemminpuolinen ymmärrys siitä, että nyt väsyttää ja panostus on nyt tätä tasoa on vapauttavaa. Ollaan tässä, lähellä ja läsnä.

Vapaat viikonloput menee helposti tapellessa tai kiukutellessa. On mennyt meilläkin, mutta olemme kehittyneet. Nyt poikkeusolojen vuoksi pasmat on menneet sekaisin ja tämä vähän lopulta yllättäen tullut vapaa meinasi saada itselleni kiukuttelumoodin päälle.

Neidin lähdettyä kuitenkin keskusteltiin molempien odotuksista seuraavaa vuorokautta kohtaan ja tehtiin suunnitelma. Syödään hyvin ja käydään juoksemassa portaita. Jos kuopus ei nuku, niin vuorotellen toinen koppaa poitsun ja kävelee portaita.

Poikkeusolojen vuoksi maisemaa ei juuri pysty vaihtamaan, eikä me kyllä nyt oltaisi jaksettukaan. Tuntui ihanalta, kun sai jutella puolison kanssa ilman, että kukaan keskeytti. Käytiin juoksemassa niitä portaita ja kuopus nukkui kuin nukkuikin koko sen ajan. Söimme bataattiburgereita mustapapupihveillä, koska tiedettiin ettei esikoinen niihin koske. Käytiin saunassa, juotiin lempparioluet ja kuullosteltiin terassilla lintuja ja hetken tuntui kuin olisi ollut sademetsässsä.

Vielä kun saisi itsensä tarpeeksi ajoissa nukkumaan.

Päätimme alkuvuodesta, että tänä vuonna joka toinen kuukausi puoliso järjestää ja miettii ohjelmaa tukiperheviikonlopulle ja taas joka toisen kuukauden viikonlopun vastuu on minulla. Silloin vastuuta parisuhteesta ja yhteisestä ajasta tulee molemmille. On ollut jännittävää ja kutkuttavaa, kun ei ole tiennyt mitä tehdään.

Tarkoitus ei ole keksiä toinen toistaan loisteliaampia aktiviteettejä, vaan ajatus siitä, että toinen on miettinyt mikä olisi yhteistä kivaa. Se voi olla kotona tai jossain ihan muualla. Poikkeusolot ovat asettaneet omat haasteensa, mutta vielä luontoa ja lähiympäristöä meiltä ei ole vielä kukaan vohkinut.

Tänä viikonloppuna kevät sai meidät jopa yllättävän aktiivisiksi. On ollut päiviä, jolloin meidän aktiviteetti on ollut noutoruoka, sohvalla makaaminen ja nukkuminen. Se ollut parasta siihen hetkeen.

Pääasia, että mieli on edes vähän levänneempi ja toiselta on ehtinyt kysymään ja aidosti kuulemaan mitä kuuluu.

Ps. Mieheni luki tekstin ennen julkaisua. Hän kysyi onko viimeinen lause totta. Ollaanko me nyt levänneempiä? Muistettiinko me edes kysyä kuulumisia. Jaa a. Hyvä kysymys.

Kaikki kuvat: Arto Arvilahti

Kuvat on otettu viime elokuussa hääpäivänämme. Mieheni oli järjestänyt minulle yllätykseksi kuvauksen portailla, jossa myös meidän häiden first look-kuvaukset on otettu.

Peltivihis – Arkiruokaa koko perheelle

19.4.2020 Päivi
1 Comment
Arkiruoka, Reseptit, Ruoka

Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Maanantai tai lauantai. Ihan sama. Poikkeusolot vaatii poikkeuksellisen kätevää ruokaa. Ja sitä on peltivihis eli uunipellin kokoinen kasvislihapiirakka.

Jauhelihaa korvaamaan ja proteiinia antamaan käytin jälleen uutta rakkauttani Elovena Murua, joka on kaurapohjainen jauhelihan tapaan käytettävä proteiinivalmista. Käytin kauramurua ensimmäistä kertaa pastakastikkeessa, jonka voi hyödyntää myös lasagnen joukkoon.

Kuvissa komeilee kananmunat, jota käytin vain vihiksen pinnan voiteluun ennen uunia. Jos haluat täysin vegaanin, pinnan voi hyvin jättää voitelematta. Vegaanissa tapauksessa myös voitaikina kannattaa jättää hyllyyn ja valita lehtitaikina, joka on tehty margariiniin. Tai jos kokkailuttaa niin lehtitaikinan voi tehdä myös itse. Mutta se varmaan kuuluu harvemman poikkeusolojen maanantaihin.

Peltivihis (n. 12 palaa)
Nämä tarvitset:

  • 2 pkt (1kg) voitaikinaa
  • 1 pkt (225g) Elovena kaurajauhista
  • 2 dl riisiä (kaikki käy, mutta itse tykkään käyttää risotto tai puuroriisiä, koska täytteestä tulee tahmaisempi
  • 2 sipulia
  • 1,5 tl suolaa
  • 1 tl valkopippuria (jos haluaa neutraalimman maun niin 1/2 tl riittää)
  • 1 tl mustapippuria rouhittuna myllystä
  • 2 tl paprikajauhetta
  • 2 dl porkkanaraastetta, josta on kevyesti puristettu osa nesteestä pois

Tee näin:

  1. Ota voitaikinat sulamaan.
  2. Keitä riisit kypsiksi suolatussa vedessä. Valuta vesi pois keittämisen jälkeen.
  3. Paista Elovena kaurajauhis öljyssä (käytin rypsiöljyä) ja kaada isompaan kulhoon, jossa saa kaikki aineet sekoitettua keskenään.
  4. Lisää mausteet ja sekoita hyvin.
  5. Kuori ja pilko sipuli. Kuullota.
  6. Lisää sipuli ja riisi joukkoon ja sekoita.
  7. Painele tai kauli voi taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Voitaikina on sen verran rasvaista, että hermo meinasi mennä, kun taikina palautui aina, kun yritti saada levitettyä taikinaa. Keksin kääntää toisen pellin väärin päin ja kaulin sen päällä taikinan niin tuli hyvä pito ja samalla sai kaulittua juuri oikean kokoisen. ks. kuva ylempänä.
  8. Kaada täyte voitaikinan päälle ja levitä tasaisesti.
  9. Kauli toinen puoli taikinasta taas pellin päällä ja nosta sitten täytteen päälle. Kääri kansitaikinaa pohjalla olevan taikinan alle, jotta reunoista tulee siisti ja täyte ei lähde valumaan uunissa ulos.
  10. Paista 200 asteessa n. 30 min niin, että pinnasta tulee kullanruskea. Anna hetken jäähtyä ennen leikkaamista. Jos maltat.

Jos on jäänyt joulutorttutaikinat pakkaseen kummittelemaan niin nyt tiedät mihin ne käytät. Ja ne porkkanoiden ylimääräiset mehut ei päädy sitten viemäriin, vaan shottina suuhun tai ihanan välipalasmoothien joukkoon! Minä vedin shottina.

Tsemppiä kaikkien uuteen viikkoon! Onneksi valo ja aurinko on jo puolellamme!

Pyydä anteeksi vaikka et osaa edes puhua

18.4.2020 Päivi
0 Comment
Puheterapia, Yhteiskunta

Anteeksi pyytämisestä on pitänyt jo pitkään puhua, mutta kun Instagramissa @sariannasitnb kertoi tällä viikolla omasta kokemuksestaan päätin viimein tarttua tähän. Referoituna Sariannalla oli ollut tyttärensä kanssa vääntöä ulkona ja sisäänmenohommissa ja molemmilla tilanne eskaloitui itkupotkuraivareihin. Sisälle päästyään Sarianna mietti, että noinko hänen pitää ottaa tyttärensä syliin saadakseen tyttärensä rauhoittumaan, mutta lapsi pyysikin Sariannan yllätykseksi anteeksi oma-aloitteisesti käytöstään.

Yksi oman vanhemmuuteni vaikeimmista vaikeimmista rasteista on varmasti se, miten ohjaan lastani kommunikoimaan ja ratkomaan ongelmatilaneita muiden ihmisten kanssa, kun ei ole sanoja.

Nyt sanoja ja ymmärrystä on tullut lyhyessä ajassa kuitenkin lisää, joten uskon ja toivon artikuloinnin selkeytyvät tulevaisuudessa, jotta muiden kanssa kommunikointi helpottuu. Silti kohtaan usein haastavia tilanteita lapseni kanssa, koska kommunikointi ei onnistu. Anteeksi on yksi vaikeimmista sanoista. Entäpä he, jotka eivät opi koskaan puhumaan? Heilläkin on tunteet, mieli ja ajatukset. Myllerrys sisällä voi olla moninkertainen, koska tunteitaan ei pysty pukemaan sanoiksi.

Nyt voisin siis jo sanoa esikoiselle ”Sano (tai viito) anteeksi” ja jo aiemmin ”Halatkaa niin tulee parempi mieli”, mutta nämä old schoolit sopimisen muodot saavat niskavillani pystyyn. Muistan omasta lapsuudestanikin hetkiä, missä riitatilanne selvitettiin halaamalla ja pyytämällä anteeksi, koska aikuinen niin vaati. Se ei tuntunut koskaan hyvältä, olinpa sitten anteeksipyytäjän tai -antajan roolissa. Muistatko sinä?

Kävin pohtimaan milloin itse pyydän anteeksi. Kun olen satuttanut toista henkisesti tai fyysisesti, tahallani tai vahingossa. Kyllä toisinaan huudan lapsille ja otan tahallani liian kovasti kädestä, vaikkakin täysin syvästä ärsyyntymisestä ja kiihtymisestä johtuen. Silloin pyydän anteeksi. Jos kolautan kyynärpääni lapseni päähän, vaikka se on vahinko, pyydän anteeksi.

Jos itken jonkun nähden, en pyydä anteeksi, enää. Minut saa raivostumaan ihmiset, jotka pyytävät minulta anteeksi, vaikka eivät tiedä miksi. Esimerkiksi mediassa ja keskustelupalstoilla ”vitsaillaan” siitä, että miehen pitää pyytää naiselta anteeksi, vaikka ei tiedä miksi. Me olemme puolison kanssa esimerkiksi opetelleet riitelyn jälkeen kysymään toisiltamme ja pohtimaan ymmärsikö toinen miksi toinen vihastui tai pahoitti mielensä.

Mitä sitten voisi tehdä jos naperosi tönäisee liukumäessä tai pöllii lapion hiekkalaatikolla toiselta lapselta? Itse olen sanoittanut tilanteen lapselleni viittomalla. En anna kummankaan osapuolen lähteä pois tilanteesta, vaan vaadin molempia osapuolia olemaan läsnä ja kuuntelemaan.

Lapsi ymmärtää kasvojen ilmeitä monesti hyvin, vaikka sanoja tai viittomia ei lapsella olisikaan käytettävinään. Olen pyytänyt lapseni puolesta anteeksi toiselta lapselta ja kertonut ettei lapseni osaa vielä puhua niin että osaisi pyytää anteeksi. Luotan lapsiin, he oppivat pikku hiljaa ymmärtämään aikuisen mallista normeja. Uskon myös, että liian usein aliarvioimme sen mitä lapsi ymmärtää, vaikka sanoja ei olekaan, erityisesti vammaisten lapsien kohdalla.

Kun lapseni on tehnyt tuhmasti, hän usein kääntää päänsä pois. Silmiin katsominen on myös tärkeä taito, mutta kun lapsi on häpeissään en pakota häntä katsomaan silmiin. Sen sijaan olen hänen vierellään vaikka hän ei tahtoisi. Kerron hänelle, että häntä todennäköisesti hävettää, koska esim. heitti ruokaa lattialle tahallaan ja äiti huusi kielsi. Hän tiesi tehneensä väärin ja olleensa tuhma ja siksi hänestä tuntuu siltä. Sitä kutsutaan häpeäksi. Se miltä hänestä tuntui on normaalia ja tarkoittaa miten hienosti hän ymmärtää tehneensä väärin. Olen läsnä ja kysyn haluaako lapsi tulla syliin, mutta en pakota. Koskaan.

Olen viimmatusti sanoittanut nyt koko esikoisen pienen iän tunteita ja tilanteita ja nyt lapseni on alkanut analysoimaan ympäristöä 3,5-vuotiaana. Hän osaa viittoa esimerkiksi sarjassa peräkkäin oman nimensä, heittää, lelu, rikki, äiti ja surullinen tarkoittaen että äidillä on paha mieli, koska hän heitti lelun ja se menee rikki. En usko, että olisimme tässä pisteessä ilman tukiviittomien käyttöä ja jatkuvaa sanoittamista.

Anteeksi-viittoma on viime aikoina tullut sanavarastoon, mutta sen sponttaani käyttö ei vielä onnistu neidiltä. Anteeksi-viittoma on myös harmillisen vaikea viittoa. Olen arastellut anteeksi-sanan käyttöönottoa, vaikka anteeksipyyntö ja -antaminen ovatkin tärkeitä taitoja. Minusta on vaikeaa selittää lyhyesti ja ymmärrettävästi mitä tarkoittaa anteeksi niin että hän ymmärtäisi miksi pyydetään anteeksi. Siksi olenkin panostanut sanoittamaan, miltä kummastakin osapuolesta tuntuu sillä hetkellä ja viljellyt itse anteeksi sanaa silloin kun sen aika on.

Puhutaan, että on tärkeää nähdä aikuisienkin riitely. Ehkä vieläkin tärkeämpää olisi nähdä aikuisien riitojen sopiminen. Olen itse ollut todella huono sopimaan riitelyn jälkeen, mutta olen yrittänyt opetella ja kehittynyt. Lapset eivät useinkaan ymmärrä miksi vanhemmat riitelevät jos ei aina aikuiset itsekään, mutta he aistivat valtavasti. Tilanne voi ahdistaa ja lapset voivat kokea, että heissä on jotakin vikaa.

Olemmekin puolisoni kanssa yrittäneet panostaa riidan sopimiseen lasten nähden ja ottaneet esikoista mukaan keskusteluun. Meidän neiti ahdistuu helposti kovista äänistä, itkusta ja huutamisesta. Hänelle on todella tärkeää kertoa ettei hänellä ole mitään hätää jos äiti ja isä huutaa. Ja ettei hän ole tehnyt mitään väärää, vaikka äiti ja isä tappelee. Sekä lopuksi: Äiti ja isä rakastaa ja tykkää toisistaan, vaikka ovatkin eri mieltä ja vihaisia toisilleen. Mutta ei niinkään pidä sanoa jossei se ole totta.

Kotona kuuluukin usein neidin suusta ”Ei hätää” tai ”Ei haittaa”. Vaikka kyllä välillä haittaa. Ja sekin tehdään lapselle selväksi.

Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, joka on: ”Hävettää, saisinko, miksi ja muut vaikeast sanat”.

Kaikki postauksen kuvat: Sara Perttula

Vaatteet: Lil Jo Vilja

Lapsen terapia osaksi etäarkea

13.4.2020 Päivi
1 Comment
Fysioterapia, kehitys, Perhe, Puheterapia, Toimintaterapia

Etätöissä, -päiväkodissa, -koulussa ja varsinkin terapioissa meitä vaivaa riittämättömyydentunne tavallistakin enemmän. Pitäisi tehdä töitä, mutta samalla päällä pitäisi ajatella ja kuunnella, keskustella ja löytää näkökulmia, kannustaa ja lohduttaa, ideoida ja olla innovatiivinen ja olla jämäkkä ja rento. Ja käsillä pitäisi vaihtaa vaippaa, tehdä hienomotorisia pöytätyöskentelyitä, lukea, syöttää, juottaa, vaihtaa vaippaa ja näpyttää riivatusti tietokoneen näppäimistöä. Pitikö hengittää?

Yritin Instagramin puolella kertoa mitä me olemme puheterapiassa tehneet ja miten saisi pieniä helppoja vinkkejä arkeen, kun monen terapia on tauolla tai se on etänä. Siitä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään, kun neiti osasi ottaa oman huomionsa koko ajan. Ajattelin listata tänne sellaiset pikatärpit kuntouttavaan arkeen.

Hyödynnä kiireettömyys. Työ- ja päiväkotipäivien aamukiire, onko tuttu? Se on luonut oikeutuksen oikoa mutkia aamutoimissa. Vaikka työtunteja voi olla vaikeampi repiä kotona kasaan, on se luonut kuitenkin mahdollisuuden kiireettömämpään arkeen. Nyt on hyvä hetki tehdä korjausliike ja hyödyntää päivittäiset toiminnot oppimistilanteena ja terapiana. Vessassa on kuitenkin käytävä ja vaatteet puettava, joten miksi et hoitaisi terapiaa siinä hetkessä?

Siinä missä olet auttanut sukan jalkaan, anna rauhassa aikaa yrittää ja ohjaa sen verran mitä tilanne vaatii. Tsemppaa ja kannusta ennenkö turhautuminen ottaa molemmista niskalenkkiä ja kehu pienestäkin yrittämisestä ja onnistumisesta.

Sen sijaan, että haet itse vaatteet esille, käykää valitsemassa yhdessä. Anna kaksi vaihtoehtoa, joista lapsi joutuu valitsemaan. Näin hän oppii ymmärtämään toiminnallaan olevan vaikutus.

Suunnittele päivä etukäteen. Ei mitään tekemistä kuuluu joka talon kulmasta. Kiukuttelua, seinien potkimista ja jalassa roikkumista. Päiväohjelman kuvittaminen on järjettömän hyvä auttaa lasta hahmottamaan mitä päivän aikana tapahtuu. Jos lapsi vielä vähän välittää siitä, tee se itseäsi varten.

Yksi toiminta ei pienellä lapsella kestä usein kovinkaan kauaa eikä sitä kannata yrittääkään, koska siitä tulee vain kiukku kaikille. Sen sijaan kerää kotoilupankki, josta voit vetää lapselle ässän hihasta aina uudelleen ja uudelleen. Hetkessä on usein vaikea miettiä, että mitäs nyt sitten seuraavaksi keksisi.

Opeta lapselle ensin – sitten-ajattelu. Perinteiset uhkailu, kiristys ja lahjonta. Vai sittenkin neuvottelu? Lapsi haluaisi yhdessä palapelejä, mutta deadline vilkkuu jo punaisena. Meillä ei ymmärretä jos ehdotan verbaalisesti, että ensin kuunnellaan yksin musiikkia ja sitten leikitään. Sen sijaan tukiviittomia puheen tukena käyttäen tilanne on aivan toinen ja hän usein hyväksyy tarjoukseni. Lapselle jää myös tunne ettei hän ja hänen tarpeensa tule torjutuiksi ja hän pääsee taas vaikuttamaan toimintaan. Voit myös askarrella ensin-sitten-kortin, joka visualisoi ja vahvistaa ymmärtämistä entisestään.

Hyödynnä ruutuaika ja höllää pipoa sopivasti. Vaivaako sovituista ruutuajoista lipsumisen mukanaan tuoma morkkis? Älä suotta. Monet lastenohjelmat ovat terapiaa parhaillaan. Yle areenan lastenlaulukonsertit ja Seikkaulukone ovat meillä käytössä tositarkoituksella. Siinä tulee laulettua, jumpattua ja tanssittua samaan aikaan ja itselle irtoaa hetki työskentelyaikaa.

Mobiili- ja tietokonepelit, joita lapsi mielellään pelaa myös antaa eikä vain pelkästään ota. Muista kuitenkin ettei ruutuaika pääse venymään liian pitkäksi. Meillä se näkyy ainakin potenssiin viisi nousseina hepuleina ja ylivirittyneisyytenä ja erilaisena väsymyksenä kuin ulkoilun tai muun fyysisen rasituksen tuoma väsymys.

Käytä musiikin voimaa. Monet lastenlaulut ovat pedagokisesti älykkäitä ja Jos lapsi nauttii musiikista, käytä sitä hyväksesi. Tunti, joskus toinenkin musiikin ääressä on terapiaa monessa tasossa. Meidän lempparilauluja on Karvakorvan laulupurkki, Vauvan vaaka ja Pikku Papun orkesteri. Lisäksi mainitut Pikku kakkosen lastenkonsertit ja Seikkailukone sisältävät ihastuttavia ja mukaansatempaavia lauluja ja leikkejä.

Aja lapsi leikkiin sisälle. Lapsilla, joilla on haastetta omassa toiminnanohjauksessaan on usein hankala aloittaa ja päästä kiinni leikin syrjään. Kun menet lapsen kanssa aloittamaan leikkiä, sanoitat, ohjaat ja luot tarinaa leikin ympärille voi huomatakin jonain päivänä, että ei hitto, lapseni leikkii itsenäisesti. Jos vihaat leikkimistä, ymmärrän tuskan. Mutta lupaan, se palkitsee. Ei ehkä tänään eikä vielä ensi viikollakaan, mutta toivottavasti niin, että saat nauttia työsi hedelmiä tulevaisuudessa.

Arki on parasta terapiaa. Yh mikä kamala kliseinen sanonta ennenkö pääsee lapsen kanssa jyvälle arjen hyödyntämisestä. Potalla istuessa voi hyvinkin laulaa muutaman ylimääräisen laulun ja opetella ehkä muutaman uuden tukiviittoman. Potalta voidaan hyppiä vaatekaapin luokse. Vaatteet voi pukea yhdessä peilin edessä ja väännellä naamaa yhdessä (huulet töttörölle, irvistää niin että hampaat näkyy, lentosuukkoja peilikuvalle, naksutella ja yrittää saada kuulumaan itsestään ääniä, kuten naksutteluääni). Vaatteiden pukemisen jälkeen voi mennä aamupalalle kyykyssä ja aamupalalta voi mennä kantapäillä kävellen leikkimään.

Entäs etätyötä kylpyhuoneessa? Jos muillakin on vesipetoja kotona niin ammeeseen vettä ja lapsi ankkasuvun sekaan. Meidän lyhytjänteinen neitokainen saattaa lutata helposti tunnin ammeessa ja sen jälkeisestä suihkuhetkestäkin saa tehtyä terapiaa.

Ja kun pesukone on pyörinyt, ota lapsi mukaan tyhjentämään sitä. Viekää yhdessä roskapussi tai pilkkokaa salaattiin yhdessä kurkku tai nakkikeittoon nakit. Samalla voi toistaa esineitä ja asioita, kysyä mistä mikäkin tavara löytyy ja antaa pieniä tehtäviä lapselle. Lapsi kokee merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuutta ja oppii siinä sivussa monenmoista.

Hyödynnä lapsen mielenkiinnon kohteet. Mistä lapsesi nauttii suunnattomasti? Vaatteiden riisumisesta tai pukemisesta? Keittiön kaappien tyhjentämisestä? Näinä aikoina viikkaamattomia pyykkejä on varmasti jokaisessa kotitaloudessa. Jätäkin viikkaamatta ja vie ne keskelle lattiaa kasaan ja anna lapsen leikkiä pukeutumisleikkejä.

Hengitä. Aika moni varmaan maksaisi nyt mansikoita, kun vain pääsisi johonkin tilaan hengittelemään ilman että tarvitsee olla kenellekään saatavilla. Kotona voi kuitenkin ottaa luovan tauon ja käydä makaamaan lapsen kanssa lattialle. Voitte hengitellä ylikorostuneesti, yrittää pidättää hengitystä ja puhallella ilmaa hitaasti ja nopeasti sisään ja ulos.

Taukojumppa tekee hyvää koko konkkaronkalle ja esimerkiksi seuraa johtajaa-leikki on hyvää harjoittelua motoriikkaan, ohjeiden kuunteluun ja noudattamiseen. Anna myös lapsen johtaa välillä. Leikkiä ja arkea. Sitten voikin vetää taas ensin-sitten kortin esiin.

Sitruunainen mutakakkupiirakka

11.4.2020 Päivi
2 Comments
Juhlaruoka, Reseptit, Ruoka

Hah. Tulipa yhdistelmä. Rakastan sitruunaa, mutakakkumaista rakennetta ja valkosuklaamaista makua. Mietin miten nämä pääsiäiseenkin sopivat makuparit voisi yhdistää ja tällainen sekametelisoppa siitä tuli. Idea lähti uudesta Ruokapirkka-lehdestä, jossa sitruunapiirakkaan oli käytetty kondensoitua maitoa.

En ole ihan vielä tuotekehittelyssä siinä pisteessä, että olisin tyytyväinen lopputulokseen, mutta puolison kommentoi ”Parasta ikinä”, joten uskaltaudun antamaan tämän koeversion jo teille testiin. Mutta kaikkien koekeittiöihin; omalla vastuulla ja olkaa armollisia minulle. Hah.

Jos olet vähän epävarma tämän koekeittiön tuotoksista niin tee tämä sitruunainen mutakakku-unelma vaikkapa puolikkaalla annoksella ja tee pieneen piirakka- tai irtopohjavuokaan.

Nämä tarvitset:

  • 2 prk kondensoitua maitoa
  • 3 dl rypsiöljyä
  • 4 tl (luomu)sitruunan kuorta
  • 6 rkl sitruunamehua
  • 1 tl suolaa
  • 1 dl sokeria
  • 7 dl (speltti)jauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa
  • 2 tl vanilijasokeria

Tee näin:

  • Pese sitruuna hyvin ja raasta kuori. Purista sen jälkeen mehu.
  • Sekoita yhteen öljy, kondensoitu maito, sitruunan kuori ja mehu.
  • Sekoita toisessa kulhossa yhteen kuivat aineet.
  • Sekoita keskenään kaikki aineet sekaisin. Älä vaivaa.
  • Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
  • Paista 175 asteisen uunin keskitasossa noin 30-40 min. Pohja on tarkoitus jäädä tahmeaksi, mutta leivinpaperista irtoaa hyvin.
  • Voit tarjoilla piiraan haluamasi jätskin seuralaisena tai tehdä päälle tuorejuustokuorrutuksen. Piirakan voi huoletta pakastaa.

Kuorrute:

  • 400 g (kaura)tuorejuustoa
  • 1 dl tomusokeria
  • loraus sitruunamehua ja sitruunan kuorta jos jäi vielä yli pohjasta.
  1. Kaikki aineet sekaisin
  2. Notkista tuorejuusto (esim. sähkövatkaimella.
  3. Levitä jäähtyneen piirakan päälle. Raasta päälle haluamaasi pähkinää, esim. cashew.

Ensi kerralla kokeilen muuttaa näin:

  1. Käytän kondensoidun maidon tilalla cashew-pähkinöistä tehtyä vegaanista kondensoitua maitoa.
  2. Laitan öljyä 1/3 vähemmän eli 2 dl yhteensä.
  3. Käytän jauhoja 5-6 dl.
  4. Teen kakun pienempää uunivuokaan, piirasvuokaan tai irtopohjavuokaan, jotta pohjasta tulee muhkeampi.

Me emme malttaneet odottaa pohjan jäähtymistä päiväkahvihetkeen, joten lusikoimme päälle 3kaveria jädeä. Heidän jädet on tulleet jäädäkseen meidän pakastelokeroon. Parasta ikinä ja parhaat maidottomat jäätelöt sanon minä jäätelöfriikin melkoisen vankalla kokemuspohjalla.

Sanoisin, että jäde sopii järjettömän hyvin tähän ja kuorrutteen voisi jättää tekemättäkin hyvin. En osaa päättää! Sanokaa te!

Jännittää ihan hulluna mitä mieltä ootte tästä. Antakaa kuulua!

1 … 14 15 16 17 18 … 36